Sami Jauhojärvi: Runosuoni sykkii (10.9.)

Sami Jauhojärvi kasvattaa tukkaa ja välttelee flunssaa.
Kuva: YLE

Hyönteisten surina on vaihtunut kauas matkaavien sotkaparvien siipien suhinaan. Suon kullankeltaiset unelmat ovat muuttuneet verikyynelten värisiksi katkeroiksi. On syksy, ja minun unelmani elävät vahvoina.

Tällaisen runon keksin aamulla tarpoessani treeniä suolla. Hillat olivat tosiaan vaihtuneet kirpeisiin karpaloihin. Ilmakin oli syksyinen, tyyni järvenpinta kuvasti harmaata taivasta ja ruskaan valmistautuvaa vaaran reunaa, ilmassa roikkui sade. Viimeisen viikon aikana olo on ollut kuin takapiiskan kasvattaneella tsekkipojalla, kun keskikesän ajatus ”aurinko ei koskaan laske” on vaihtunut ajatukseen ”aurinko ei koskaan paista” (Tsekissä en ole kovin useasti auringonpaistetta kohdannut)!

Olen muuten itsekin yrittänyt kasvattaa kesän ajan vähän pidempää tukkaa, silläkin uhalla, että järki ja tukka eivät pysy samassa päässä. Eivätpähän aivot jäädy talvella kun on luontaista suojausta omasta takaa.

Toivottavasti aurinko paistaa Itävallan Alpeilla, minne olen tällä hetkellä matkalla. Matkalla kauas, sotkien tavoin, kylläkin omien siipien sijasta sinivalkoisin siivin. Kelien suhteen ennusmerkit aamun treenissä näyttivät pahalta. Varvikosta kämmenselkääni tarttui kiinni pieni etana. Sen pois huitomisen sijaan pysähdyin tivaamaan siltä sarvia näkösälle, mutta ne pysyivät visusti piilossa. Huomenna ei siis ole poutaa…?

Keli omassa yläkerrassani on pitkään ollut kirkas ja mieli virkeä. Takana on harvinainen harjoituskuukausi, sillä koko elokuussa ei tullut yhtään huonoa harjoitusta. Kuun viimeisen päivän harjoituksessa oli onnistumispaineita normaalia enemmän. Siitä olikin lähellä tulla huono harjoitus, mutta onneksi vain lähellä. Onnistuneen jakson vuoksi mies on nyt intoa täynnä matkalla leirille.

Sulan maan kilpailukausi tuli päätettyä elokuussa voittoon Vuokatin Aateli-racessa. Elokuussa tuli muutenkin kisailtua tiiviisti, ja välitilinpäätöksenä voin sanoa, että kunto on yllättävänkin hyvällä mallilla. Suorituskykyisyyttä löytyi ilman erityistä kisoihin virittelyä. En kuitenkaan ota kesäkisoja niin tosissani, ennemminkin kovina harjoituksina, mutta ilman niitä treenaaminen tuntuisi minulle vajavaiselta. Kaipaan koko ajan sitä adrenaliinin aiheuttamaa jännityksen tunnetta minkä kisoista saan!

Samaa jännityksen tunnetta saa myös kokea kun pääsee parin viikon Ramsaun leirin jälkeen tekemään huoltavia harjoituksia kanalintu- ja hirvijahtiin kuun lopussa. Minulle on tärkeää päästä luontoon rauhoittumaan, pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta ja luonnon omia ääniä, ja miettiä asioita omassa rauhassa. Aika kuluu kuin siivillä ja ”treeni”vauhtikaan ei kasva liian suureksi, paitsi kilpaa hirvien kanssa juostessa. Kertaakaan en ole vielä ollut nopeampi kuin metsän kuningas, ehkäpä tänä syksynä olisi sen aika!?!

Pientä huolta ja pelkoa urheilijan arkeen tällä hetkellä aiheuttaa Suomessakin jylläämään alkanut sikainfluenssa. Syksyn edetessä matkustamisen määrä lisääntyy entisestään, jos se voi enää minulla lisääntyä, kun heinä-elokuussa neljään ja puoleen viikkoon ehdin käydä yhden täyden vuorokauden kotona.

Lisääntyneen lentokentillä ja yleisillä paikoilla hengailun myötä infektioriskikin kasvaa. Jos tauti on tullakseen, toivoisin sen iskevän mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin se häiritsisi kilpailukautta mahdollisimman vähän. Pitänee siis painella lentokentillä verhoutuneena suojakaapuun, hengittämättä ja kädet käsidesipönttöön upotettuna;)!

Siviilielämän puolellakin tapahtui kummia elokuun lopussa, kun 450 Lapin Ilmatorjuntarykmentin ja Lennoston alokasta toisteli saneluni mukaan sotilasvalaansa. Aikoinaan oma sotilasvalatilaisuuteni meni minulta sivu suun, kun olin kisareissulla Italiassa samaan aikaan. Nyt siis pääsin jälkikäteen tämänkin juhlallisen tapahtuman kokemaan.

Viime viikkoina olympialaiset ovat olleet mielessäni huomattavasti vähemmän kuin alkukesästä. Kunnon nousun myötä ei ole tarvinnut ylimääräisiä motivaatiotekijöitä, ja olenkin keskittynyt entistä enemmän käsillä olevaan hetkeen. Niitä kunnon nousuja on luvassa myös seuraavan parin viikon vuoristoleirin ajan!

Musti