Syksy saa (25.8.)

Voitaneen sanoa, että syksy on tullut. Käynnissä oleva Vuokatin leiri ja lähestyvä ensimmäinen Ramsaun leiri ovat ainakin merkkejä tästä. Sienien ilmestymisen ja omenoiden kypsymisen lisäksi. Syksyn saapumisesta kielii myös se, että ajatus fokusoituu entistä enemmän harjoittelun laatuun ja harjoittelun vaatimiin olosuhteisiin, ympäristöön ja maastoon.

Ei sillä, etteikö laadukkuus olisi ollut läsnä harjoittelussa koko vuoden, mutta kunnon kasvaessa vaatimukset olosuhteita kohtaan luonnollisesti kasvavat. Jotta esimerkiksi peruskestävyysvauhdeilla tehtävien harjoitusten vauhteja ei tarvitsisi nostaa tehotreenien tasolle, pitää tossun alle etsiä kovempia maastoja. Ja jotta tehollisesti kovissa harjoituksissa sykkeen saisi ”helposti”, rennosti, ilman liiallista puristusta vauhdin vaatimuksen kautta, pysymään ylhäällä, ylämäkeä täytyy löytyä.

Niinpä täällä Vuokatissa vaaran nousua on tullut höylättyä. Vuokatin leirin parhaisiin puoliin kuuluu myös se, että olen päässyt muistuttamaan kehoa siitä, miltä lumi suksen alla tuntuu. Ennen ensi kuun alussa alkavaa Ramsaun leiriä tämä on tullut tarpeeseen.

Teknisesti rullasuksilla hiihtäminen eroaa lumella hiihtämisestä siinä suhteessa melko paljon, millainen kontakti suksella on suhteessa alustaan nähden. Pääkaupunkiseudun nyt saatua oman hiihtotunnelinsa tulen varmasti käyttämään tänä syksynä hyödykseni mahdollisuutta silloin tällöin käydä Kivikossa pitämässä lumituntumaa yllä.

Syksy on tehnyt ajankohtaiseksi myös kalenterin ääreen istumisen. Täällä Vuokatissa olemme käyneet läpi loppuvuoden aikataulujen lisäksi suunnitelmia ennen ensi helmikuun olympialaisia. Tietenkin on parempi, mitä aikaisemmin suunnitelmat ovat valmiit, mutta samaan aikaan pitää olla varustautunut siihen, että olemassa on hyviä varasuunnitelmia, mikäli muutoksia esimerkiksi olosuhteiden vuoksi tulee.

Kalenterissa, oman matkustusaikataulun lomassa on erillinen sarake sille, missä mikäkin kassi matkustaa. Niillä kun tuppaa talven aikana olemaan ihan oma elämänsä. Näin todellakin on, koska pyrimme siihen, että suurin osa tavaroista kulkisi huoltoautoissa, jotka siis kulkevat maateitse sirkuksen mukana koko kauden. Niinpä kalenterin välissä on tarralappuja vähän joka sivulla muistuttamassa siitä, missä autossa ja millä aikataululla tavarat liikkuvat. Ja mitkä tavarat missäkin.

Yleensä aina jossain vaiheessa kautta valkenee, kuinka mieletön määrä tavaraa pikkuhiljaa huoltoautoihin on kulkeutunut ja eteen iskee ongelma, millä saada koko tavaramäärä lentokoneessa Suomeen, jos esimerkiksi autot ovatkin jäämässä Keski-Eurooppaan. Ei käy kateeksi huoltopäällikköä, joka joutuu nyssäköitämme autossa aina siirtelemään ja sietämään. Nimittäin, ihan vähän ei ole tavaraa huoltotiimilläkään samoissa autoissa.

Syksy tiivistää tahtia siis kaikilla sektoreilla. Ja hyvä niin. Seuraavat viisi ja puoli kuukautta tulee käyttää hyvin ja tehokkaasti.

Virpi Kuitunen