Virpi Kuitunen: Huoltomiesten jetsettiä ja glamouria

Lajissamme kalusto (suksien profiili, luisto, pito sekä keliin sopiva kuvio) vaikuttaa tulokseen vääjäämättä. Piilossa kameroilta ja suuren yleisön tietoisuudelta ahertaa tämän asian kimpussa pieni ja pippurinen huoltoryhmä. Viidestä kuuteen henkilöä Kempin Pekan, huoltopäällikkömme johdolla, painaa pää märkänä ja niska hiessä töitä, jotta me saisimme puristaa kisoissa koneistamme kaiken irti.

Kerron, minkälainen on heidän viikonloppunsa työn äärellä.

Jos kilpailuviikonloppu on edessä Keski-Euroopassa, huoltoryhmä lähtee liikkeelle Suomesta jo tiistaina. Molemmat autot, iso ja pieni pakettiauto, lastataan Suomessa ja ajetaan autolauttaan tiistai-iltana. Keskiviikkona noin klo 20 lautta rantautuu Saksaan. Siitä huoltoryhmä istuu ratin taakse ja yleensä ajaa kahdesta neljään tuntia kohti kisapaikkaa, yöpyy jossain ja jatkaa matkaansa torstaina aamulla.

Torstaina iltapäivällä, kun he saapuvat kisapaikalle, tavarat puretaan autoista voitelukoppiin tai -telttaan. Tämän jälkeen he pystyttävät voitelupisteet ja järjestelevät huoltotilan valmiiksi. Projekti kestää suunnilleen kolme tuntia. Tänä aikana urheilijat ovat lentäneet Suomesta paikkakunnalle.

Kunkin urheilijan oma huoltomies voitelee sukset iltapäivän harjoitusta varten, koska yleensä jokainen haluaa käydä tekemässä matkustuksen jälkeen kevyen treenin. Huoltoryhmä lopettaa päivän työnsä noin klo 18, ajaa hotellille, syö ja vasta sitten pääsee pesulle.

Perjantaina heidän aamunsa alkaa aamutoimien jälkeen lähdöllä kopeille noin klo 7.30. Henkilökohtaisten urheilijoiden sukset valmistellaan testiin, johon urheilijat saapuvat porrastetusti 9-10 välillä. Oma huoltomieheni, Timo-Jaakko Salokangas on valinnut keliin sopivat parit koko suksipakasta.

Tämä tarkoittaa 20 perinteisen parista tai 18 vapaan parista, kilpailun tekniikasta riippuen. Joinakin aamuina T-J on saattanut laskea parini myös kennoon (eli laskenut parit ja mitannut kennoilla laskuun kuluneen ajan saaden selville puhtaasti laskemalla pareista nopeimman). Yleensä testaan kisaa edeltävänä päivänä hiihtämällä hänen kanssaan kennotestin jälkeen 4-6 paria. Hiihtotestin jälkeen, T-J ja muut huoltotiimiläiset valmistelevat sukset voidetestiin ja kuviotestiin.

Juhlaa perjantaina on se, että huoltokin ehtii lounaalle.

Lounaan jälkeen koppi kutsuu jälleen. Vuorossa ovat voide- ja kuviotestit seuraavan päivän kilpailua varten. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että luistoja testataan kahdellatoista suksiparilla. Kuudessa parissa kussakin on erilainen vaha, kuudessa erilainen pulveri. Kutakin suksiparia lasketaan viisi laskua. Ja mäen päälle tietenkin hiihdetään.

Voideparien lisäksi kuudessa parissa on eri kuviot, jotka myös lasketaan viisi kertaa kukin. Laskuja ja nousuja tulee siis yhteensä 90. Jos viikonlopun kilpailu on perinteinen, tämän lisäksi samaan aikaan pitovastaava testaa erilaisia pitovaihtoehtoja hiihtämällä. Luistotestin jälkeen tulokset analysoidaan ja parhaimmilla käydään vielä ”fiilistelytesti” eli testataan voiteiden ja kuvioiden herkkyys hiihtämällä. Aina ei laskuun paras suksi ole hiihtämällä herkimmän tuntuinen tai nousuun paras.

Testien jälkeen urheilijoiden sukset sekä testiparit puhdistetaan. Urheilijoiden seuraavan päivän kilpailuparit valmistellaan myös pohjustamalla ne valmiiksi. Huolto on valmis noin klo 18.30 päivälliselle, jonka jälkeen he pääsevät pesulle.

Kisapalaveri urheilijoiden ja valmentajien kanssa on klo 20, jonka jälkeen huolto pitää vielä oman palaverinsa noin klo 21. Siinä käydään vielä läpi tulevan päivän sää ja olosuhteet sekä voitelut.

Lauantaina naisten kilpailu alkaa klo 11. Huolto starttaa aamupalan jälkeen hotellilta 6.30-7.00. Kun he saapuvat huoltoalueelle,ensimmäinen tehtävä on mitata olosuhteet; ilman ja lumen lämpötila sekä kosteusprosentti. Sen perusteella käydään läpi edellispäivän testitulokset ja tehdään tarvittaessa muutokset testipakkaan.

Edellispäivänä tehty testitoiminta toistetaan, luistotestissä tänään on kuusi paria, joista kukin pari lasketaan kennoihin viidesti. Kuviotestissä kisa-aamuna on neljä paria, jotka samoin lasketaan viidesti. Tulokset analysoidaan ja parhailla hiihdetään tuntuma luisto-ominaisuuksien varmistamiseksi myös hiihtäessä. Mikäli kisa on perinteisellä, pitovastaavan tehtävänä on hiihtää neljää eri pitotälliä kahdella parilla. Eli jokaisessa suksessa on eri pitoversio ja testaajan täytyy olla tarkkajalkainen kaveri eroittaakseen pidoista parhaan.

Kun homma on vielä käynnissä, naiset saapuvat kopille suksitestiin. Tässä vaiheessa kello on 9.30. Itse testaan T-J:n kanssa 3-4 paria hiihtämällä. Tähän kuluu noin puoli tuntia. Sen jälkeen T-J palaa voitelupöydän ääreen ja tekee kisaluistovoitelut. Aikaa se vie 30-45 minuuttia.

Sen jälkeen hän kaappaa kopille jättämäni p-a-i-n-a-v-a-n repun, jossa ovat kisan jälkeen tarvitsemani vaihtovaatteet. Sen ja kisaparin kanssa hän saapuu lähtöalueelle noin 15-20 minuuttia ennen lähtöäni. Hän saattaa minut matkaan vaihtamalla kanssani onnenpeukut ja palaa kopille. On miesten kisaan valmistautumisen aika.

Kun naisten kisa on käynnissä, huolto käy läpi mahdolliset muutostarpeet päivän voiteluihin, jos esimerkiksi sää on muuttunut aamusta. He uusivat testiprotokollan ja käyvät miesten kanssa saman testiruljanssin läpi, vievät sukset miehille lähtöön ja sitten siirtyvät tarpeen mukaan miesten kisaan sauva- tai juomahuoltoon.

Ai missä välissä he syövät lounaan? Juostessaan sinne tänne. Elleivät unohda lounasboxejaan hotellille, syövät ne. Jos unohtavat, hakevat jotain huoltotelttaan tai sen läheisyyteen pystytetystä kahviosta. Leipää ja kahvia pääosin.

Jos seuraavana päivänä on luvassa sprintti kuten täällä Davosissa oli, miesten kilpailun päätyttyä sprintterit tulevat testaamaan suksia. Vasta sen jälkeen huolto ehtii puhdistaa kilpailuparit ja testiparit sekä valmistella seuraavan päivän kisaparit niin pitkälle kuin mahdollista. Päivällispöytään he pääsevät istahtamaan samoissa vaatteissaan noin klo 19. Ennen klo 20 pidettävää kisapalaveria ei siis juurikaan jää aikaa pitkiin saunomisiin. Jälleen huollon oma palaveri ja päätä tyynyyn.

Sunnuntaina päivä alkaa samoin kuin lauantaina. Oletamme sen olevan sprinttipäivän. Kilpailu alkakoon samoin kuin lauantaina eli klo 11. Aamun testikuvio on edellispäivän kaltainen. Kilpailu on kuitenkin erilainen, joten päivän ohjelma muuttuu myös. Aika-ajo on ohi noin klo 12.30. Sen jälkeen huolto testaa voiteet uudelleen neljällä parilla fiilistellen eli hiihtäen. Testin on oltava valmis klo 13 mennessä. Kisavoitelut tehdään uudelleen ja tarvittaessa urheilijat testaavat omat suksensa ennen erien alkua.

Erät alkavat klo 15. Ennen tätä huolto on siirtynyt toimimaan lähtöpaikalle eli kantanut sinne yhden tai kaksi huoltopöytää riippuen urheilijoiden määrästä sekä muut tykötarpeensa. Erien välinen huolto tehdään siis ulkona. Kisa kestää kaksi tuntia, jonka jälkeen he syöksyvät kopille puhdistamaan päivän kilpailussa käytetyt sukset sekä testiparit, vahaavat ne suojaparafiineilla ja aloittavat huoltotilan purkamisen.

Tavarat pakataan 20 metallilaatikkoon, neljä voitelupöytää kasataan (kussakin voitelupaikka kahdelle miehelle), sukset laitetaan pusseihin (Davosin reissulla suksia on autoissa yhteensä n.450 paria), urheilijoiden ja huollon sauvaputket sekä varasauvat pakataan. Sen lisäksi vielä paljon muuta; urheilujuomia,juomatermoksia jne.

Molemmat autot ovat kattoon asti täynnä, kun homma on selvä. 5-6 huoltomiestä päättää päivän työnsä noin klo 17.30. Joskus he saattavat ehtiä käydä hotellilla, yleensä eivät. He jatkavat kopilta suoraan seuraavaa kisakaupunkia kohti. Syövät ehkä edellispäivänä unohtamansa ja tänään mukaan saaneensa käyneet lounasleivät. Saapuvat myöhään yöllä uuteen hotelliin.

Maanantain aikana he pystyttävät saman kaluston uuteen telttaan, jos tilat ovat valmiina ja kunnostavat sukset hiihtämään saapuville urheilijoille.

Tiistaina alkavat jälleen valmistelevat testailut kohti uutta viikonloppua.

Ei siis varsinaisesti ihan kevyintä hommaa.

Virpi Kuitunen