Virpi Kuitunen: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Viimeistä viedään. Blogia siis. Olympialaiset lähestyvät ja KOK on määritellyt tarkkaan oikeutensa. Kisoihin osallistuvat urheilijat eivät saa kilpailujen aikana esimerkiksi kirjoittaa yhteistyökumppaneidensa tai medioiden nettisivuille. Kun KOK:n määrittelemä olympia-aika 4.2. alkaa, alkaa myös aika, jolloin esiintyminen muissa kuin olympiakomiten varusteissa on kielletty. Henkilökohtaiset yhteistyökumppanit eivät tänä karenssiaikana saa käyttää urheilijan nimeä, kuvaa eivätkä ääntä missään mainonnassa. Muitakin rajoituksia on, mutta enpä mene niihin tällä erää.

Omat rajoitteeni ovat toivottavasti pian mennyttä. Alkukausi oli haastava. Monenlaiset asiat kasaantuivat ja aiheuttivat tilanteen, jossa kilpailukalenteria täytyi tarkastella uusin ajatuksin.

Joulutauon aikana pohdin ykkösvaihtoehtona pois jäämistä Tourilta. Se olisi kuitenkin vaatinut tammikuun lopun ja helmikuun alun ohjelmaan muutosta. Eli matkustamista jo aiemmin Kanadaan ja menemistä olympialaisiin Canmoren maailmancupin kautta.

Canmoreen meno olisi vaikuttanut Suomesta lähtöön; sitä olisi pitänyt aikaistaa ainakin viikolla. Tästä olisi seurannut, että ennen omaa päämatkaani olympialaisissa olisin ollut reissussa yli kuukauden. Se ei kuulostanut toimivalta.

Niinpä tämän pohdinnan ja joulutauon viime päivien parantuneen fiiliksen jälkeen päädyin siihen, että lähden Tourille. Päätimme valmentajani kanssa katsoa tilannetta Oberhofin jälkeen. Jos kulku näyttäisi löytyvän, Prahasta olisi hyvä tulla takaisin Suomeen. Sen jälkeen ohjelmassa olisi pitkiä istumisia autossa eivätkä ne tällä kaudella ole tehneet elimistölleni hyvää.

Oberhofissa kymppi lupaili jo parempaa ja näytti, että joulun ajan harjoittelu vei tilannetta parempaan suuntaan. Tämän tuoman varmuuden myötä oli helppo nojata jatkoa koskevaan suunnitelmaan ja tulla Suomeen jatkamaan harjoittelua. Ratkaisu oli oikea.

Vaikka muutokset eivät aina tapahdu niin salamannopeasti kuin toivoisi, on tärkeää tietää, että suunta on oikea. Ja luottaa siihen.

Pitkä ura auttaa yleensä silloin, kun kaikki ei suju kuin elokuvissa. Vuosien myötä matkalta on kertynyt paljon ensin oikeita arvauksia ja sittemmin tiedoksi muuttuneita kokemuksia. Silti voi olla, että elämä ja urheilu yllättää.

Vasta silloin, kun on hankalaa, mitataan tahto ja kyvyt. Molempien, urheilijan ja valmentajan. Suurista suunnitelmista pitää osata päästää haasteen äärellä irti ja löytää olennaisin. Se, mikä vie parhaiten kohti suurta tavoitetta. Kun urheilijana on muutettavien suunnitelmiensa ja uusien haasteidensa äärellä, vaatii entistä suurempaa keskittymistä ja pitkää pärettä pystyä tekemään ratkaisuja, joita kaikki eivät ymmärrä. Neuvoja satelee, näkemyksiä riittää, epäilijöitä sikiää sieltä täältä. Useimmiten ei kannata ryhtyä tekemään gallupia.

Yleensä tilanteesta parhaiten on selvillä urheilija itse, sitten henkilökohtainen valmentaja. Urheilijasta riippuen tämän jälkeen muut ihmiset. Jotkut haluavat kertoa kaikki taustat; vaivansa ja murheensa laajalle piirille, eräät meistä taas läpikäyvät niitä vain oman lähipiirinsä kanssa.

Tilannetta on helpompi arvioida niiden ihmisten kanssa, joilla on riittävät taustatiedot. Tarvitaan tieto mistä tullaan, missä ollaan ja minne on pyrkimys. Täytyy löytyä kykyä nähdä kokonaisuus ja ymmärtää pienet yksityiskohdat siinä. Paniikkialttiudesta ei ole apua.

Olen onnekas, että olen saanut rinnalleni valmentajakseni juuri Jarmon. Pitkä yhteinen taipaleemme takaa sen, että tunnemme toisemme ja osaamme olla toisillemme rehellisiä. Toistemme avulla ja kanssa olemme päässeet pisteeseen, jossa voimme edelleen kehittyä. Urheilu on jo tarjonnut meille suuria haasteita ja tämä kausi on osoittanut sen niitä meille edelleen tarjoavan. Näiden edessä otan kiitollisena vastaan kaiken opin sekä sen myötä kohdalleni koituvan.

Jos vaikka viimeistä vietäisiin.

Virpi Kuitunen