Virpi Kuitunen: Ramsau vaihtui Rovaniemeksi

Leiripaikasta jäljelle jäi vain alkukirjain, kun Ramsau vaihtui pikapikaa Rovaniemeksi. Viikko sitten tiistaina päivä alkoi varsin aikaisin, kun Ramsaun huoneistossa tokkurainen Virpi lusikoi kolmen aikaan aamuyöstä kahvinpuruja suodatinpussiin määrän, joka tuskin osui yksiin säiliöön kaadetun veden kanssa, painoi virtakatkaisijan hehkumaan pimeydessä ja haalautui suihkuun.

Päätös Suomeen lähtemisestä tehtiin erittäin nopealla aikataululla. Olimme siis ehtineet hiihtää mustalla ja railoisella jäätiköllä perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina pääsimme kävellen vielä hiihtopaikan nurkalle saakka, mutta aivan muutama kymmenen metriä ennen starttipaikkaa meidät yllätti niin voimakas tuuli, että kävely loppui kuin seinään.

Tuuli oli voimakkaan puuskainen ja paiskoi kasvoille neulamaista lumiraetta. Hetken pohdimme kopissa, onko jäätikölle järkevää jäädä ja päädyimme siihen, että alhaalla saamme varmemmin hyvän harjoituksen aikaiseksi. Niinpä puskimme tuulessa takaisin hissille.

Maanantaina olimme tekemässä lähtöä ylös; varusteet oli jo pakattu autoon, kun tuli tieto ettei hissimatkan turvallisuutta voitu taata voimakkaan tuulen vuoksi. Tästä syystä hissi oli suljettu ja
hiihtotreeni siis peruttu. Valmentajamme toimivat erinomaisen ripeästi ja onnistuivat varaamaan meille kylän ainoan kuntosalin aamupäiväksi. Iltapäivän rullaharjoituksen aikana satoi vettä, räntää ja lunta. Lisäksi salamoi.

Tässä vaiheessa aloimme pohtia, kuinka järkevää Ramsauhun on jäädä. Sääennuste lupaili samanlaista ja huonompaakin koko viikoksi. Kylällekin luvattiin lunta. Niinpä upealla otteella valmentajat varasivat meille liput kotiin heti seuraavaksi aamuksi. Tieto siitä, että Suomessa pääsisi jo lumelle, auttoi tietenkin ratkaisussa.

Maanantai-ilta vaihtui yöksi pakkaamisen keskellä. Iltapäivän harjoituksen jälkeen piti tietenkin ensin syödä ja pitää leirin päätöspalaveri. Seuraavaksi vuorossa oli suksien puhdistus ja pakkaus, sitten täytyi iskeä muiden matkatavaroiden kimppuun.

Osa jäisi huoltoauton kyytiin ja tulisi Suomeen vasta lauantaina. Piti siis pohtia, mitä tarvitsisi kotona ennen lauantaita (eli minne Suomessa suuntaisi leirille) ja mitä voisi jättää autoon. Kello kolmen kahvinkeitto tuli vastaan kolmen tunnin yöunen jälkeen.

Suomessa meidän piti olla jo tiistaina aikaisin iltapäivällä, mutta lento Münchenistä Kööpenhaminaan lähti 40 minuuttia myöhässä. Samainen 40 minuuttia oli vaihtovälimme Köpiksessä Helsingin koneeseen eli jo lähtiessä Münchenistä tiesimme ettemme ehdi Helsingin lennolle. Meidät siirrettiin kolmelta lähtevään koneeseen ja näin ollen olimme Helsingissä hieman ennen kuutta illalla. Matkustusta tuli siis reilu 12 tuntia.

Keskiviikko meni voimia keräillessä, laukkuja purkaessa ja pakatessa sekä lentoja varatessa. Torstaina olin jo taas koneessa matkalla pohjoiseen ja Rovaniemelle. Illalla jo suksilla.

Vaikka matkustuspäivä Ramsausta Suomeen olikin rankka, päätös tulla pois oli erinomaisen oikea. Ainakin täällä Rovaniemellä olosuhteet ovat mainiot. Ensilumen latu on loistavassa kunnossa. 2,5 km pitkä latu tarjoaa edestakaisin hiihdettynä riittävän pitkää nousua vaihtelevassa maastossa. Tekijöitä voi hyvällä syyllä onnitella. Ja kiittää.

Tänään latu saa minun puolestani levätä. Edessä on ensimmäinen lepopäivä. Ohjelmassa silti aika paljon. Voiteluhuoneessa tulee vierähtämään tovi jos toinenkin, kun ajattelin voidella useammat
sukset valmiiksi loppuviikkoa varten. Suunnitelmissa on myös palautella aktiivisesti kehoa uinnin tai kevyen jumpan keinoin.

Parasta aamussa oli kuitenkin se, että maisema on saanut kauniin, hennon lumihunnun. Kyllä Suomen talvi vaan on kaunis!

Virpi Kuitunen