Chamonix - olympiakisat viiveellä!

On laskettu, että talviolympiakisoissa tulisi helmikuussa ventti täyteen; Vancouverissa pidettäisiin 21. kerran moiset ”lumella ja jäällä suoritettavien lajien” olympiakilpailut. Ei se nyt ihan niin ole, jos tarkkoja ollaan.

Historian mukaan ensimmäiset talviolympiakisat järjestettiin Ranskan Chamonix´ssa Euroopan korkeimman vuoren Mont Blancin juurella vuonna 1924. Itse asiassa silloin kysymyksessä olivat kilpailut, jotka pidettiin kansainvälisen hiihtokongressin yhteydessä. Tosin ”Kansainvälisen olympiakomitean suojeluksessa” kuten sanonta silloin kuului.
 
Vasta vuotta myöhemmin 1925 Prahassa KOK julisti Chamonix´n kisat ensimmäisiksi virallisiksi talviolympiakisoiksi. Näin niistä tulivat olympiakisat viiveellä, joten Vancouverissa siis kilpaillaan varsinaisesti vasta 20. kerran olympia-aatteen merkeissä.
 
Chamonix`n kisoissa oli paljon sellaista, joka oli varsin tai oikeastaan hyvin kaukana olympialaisten jykevistä periaatteista. Suomalaiset menestyivät toki erityisesti luistelussa, mutta hiihdossa jouduimme paitsi norjalaisten oveluuden myös heikon suomalaisen johdon yllättämiksi.
 
Onhan näistä tempuista tiedetty, mutta nyt ne on laitettu myös kansiin. Chamonix´ssa ensimmäisen suomalaisen hiihtomitalin tuoneen Tapani Nikun poika Risto Niku on koonnut kirjaan ”Kovaa peliä Alpeilla” faktoja siitä miten hyvinä tasamaahiihtäjinä, mutta huonoina laskijoina suomalaishiihtäjät joutuivat henkensä kaupalla kaatuilemaan alppirinteissä norjalaisten nauttiessa ennen muuta taitavan, mutta myös häikäilemättömän hiihtojohtamisen "hedelmistä”!
 
Osasiko Levälahti todella Ranskaa?
 
Pohjoismaat, erityisesti Norja ja Ruotsi, vastustivat jo alun perin talviolympiakisojen perustamista. Ne koettiin uhkana Oslon Holmenkollenin ja Ruotsin isojen hiihtokisojen tulevaisuudelle. Kaikkien piti kuitenkin taipua hiihtokongressikisojen edessä, mikä johti sitten erityisesti norjalaisten taholta muihin toimenpiteisiin menestyksen säilyttämiseksi. Norjalaismuistissa oli nimittäin Anton Collinin ja Tapani Nikun kaksoisvoitto Kollenilla vuonna 1922. Sellainen pyhäinhäväistys ei saanut uusiutua!
 
Kv. hiihtokomissiossa oli vahva norjalaisedustus, joka hiihdossa ihan tumpeloille ranskalaisille opetti miten radat pitää laatia. Vauhtia pitää olla ja vaarallisia tilanteita. Niihin on norjalaismaastoissa totuttu. Tasamaantyöntäjät eivät saisi enää valittua hiihtokansaa yllättää!
 
Kisojen päämatka oli 50 kilometriä, jonka reitille tuli norjalaisopein korkeuseroa peräti reilut 800 metriä, kun esimerkiksi Holmenkollenillakaan ei silloin eroa ollut kuin puolet siitä. Nykysääntöihin istutettuna Chamonix`n viidenkympin korkeusero oli yli neljä kertaa suurempi kuin sääntöjen sallima maksimimäärä 200 metriä!
 
Norjalaisille Chamonix´n rata oli tuttu, sillä heidän hiihtäjiään "bongattiin” ennen kilpailua radan korkeimmalle kohdalla lähes 1900 metrissä. Taisipa kaksi norjalaishiihtäjää joutua niissä haminoissa myös hetkeksi ilman passia pidätetyiksi eksyttyään harjoitellessaan Sveitsin puolelle!
 
No suomalaisethan eivät tienneet radasta mitään, päinvastoin. Joukkueen johtaja kapteeni Levälahti oli saanut järjestäjiltä kartan, jota uskoi kilpailureitiksi. Tasaiselta vaikutti, toiveet nousivat suomalaisleirissä. Kahvipannuja olisi varmaan laitettu Suomessa jo tulelle, mikäli tietoyhteydet olisivat olleet jo radiotasolla.
 
Jälkeenpäin on mietitty, osasiko Levälahti todella edes vähän ranskaa, mikä oli yksi syy hänen valintaansa johtajaksi. Toisaalta hänellä taisi olla enemmän puuhaa kongressiin osallistumisessa. Oli miten oli, Levälahden saama latukartta ei ollut sieltä päinkään missä lopulta hiihdettiin – tai laskettiin.
 
Suomalaisista vain Raivio pääsi maaliin. Collin ja Kämäräinen nujusivat ja keskeyttivät jo ennen puolta matkaa, Tapani Niku laski rotkoon kylkiluut paukkuen. Hyvä ettei henki mennyt. Tulosluettelon kärjessä oli yllättäen neljä norjalaista!
 
Suomalaiset suunnittelivat protestia liian vaikean reitin vuoksi, mutta se jäi suunnittelun asteelle. Kv. hiihtokomission ruotsalaisjäsenet saivat Levälahden ja kumppanien päät kääntymään. Kaikesta ei voi siis norjalaisia syyttää!
 
Uusi sotku 18 km:llä
 
Tai oikeastaan 18 km:n hiihdossa syntyi oikein supersotku, koska matkaan lähtivät samaan aikaan yhdistetyn kilpailun osanottajat. Kukaan ei oikein tiedä vieläkään kenen piti osallistua mihinkin kilpailuun. Yhdistetyn kilpailun järjestäminen ei todellakaan ollut ranskalaisten ydinosaamista, kuten Risto Niku kirjassaan osuvan sarkastisesti toteaa.
 
Lopulta kävi kaiketi niin, että kisan jälkeen ilmoiteltiin ainakin norjalaisleiristä ketkä olivat mukana missäkin kisassa. Näin ne kaksi norjalaista, joiden piti olla mukana yhdistetyssä, olivat yht´äkkiä kaksi parasta 18 km:n erikoiskilpailussa. Sen verran tieto yllätti, että esimerkiksi Suomessa lehdetkin totesivat kylkiluut napsuen kisassa irvistelleen Tapani Nikun voittaneen kultamitalin.
 
Olympiapronssina mitali kuitenkin tilastoihin lopulta laitettiin. Oli joka tapauksessa suomalaisen hiihdon ensimmäinen olympiamitali. Ja saihan Niku jälkeenpäin Ranskan alppiklubin kultamitalin – kiitokseksi siitä, etteivät suomalaiset tästäkään sekoilusta tehneet protestia!
 
Suomalaisten tasamaahiihtäjien heikko laskutaito kuitenkin oli kaiken takana. Tuskin siinä olisi johtajan kielitaitokaan riittänyt tai etukäteistieto reiteistä. Metsään olisivat niillä rinteillä miehemme menneet, vaikka ladut tai urat olisivat tiedossa olleetkin.
 
Ja vielähän tuo suomalaishiihtäjien huono laskutaito puhutti hiihtourheiluamme vuosikymmeniä Chamonix´n jälkeenkin. Meillä kuin ei ole sillä tavalla niitä tosi-isoja mäkiä. Norjalaiset ovat toisaalta aina osanneet ottaa kaikki tekijät huomioon, mikä meitä on harmittanut, vaikka muuten yhdessä norjalaisten kanssa onkin ollut tapana keksiä vitsejä ruotsalaisista.
 
Sorrettiin sitä muitakin…
 
Eivät norjalaiset suinkaan ole keksineet sanontaa ”tarkoitus pyhittää keinot”, vaan sen sanotaan olleen jesuiittojen hyväksymän järjestelmän sielujen pelastamiseksi. Monet ovat sitä vuosien varrella toteuttaneet ihan maallisissakin merkeissä. Eivät ainoastaan norjalaiset.
 
Chamonix´ssahan suomalainen kaunoluistelupari, edellisten kisojen kultamitaliaan puolustanut Ludowika ja Walter Jakobsson, jäi hopealle. Kultamitalin voittanut itävaltalaispari ei ollut uskoa voittoaan, kun Walter kävi heitä pukuhuoneessa onnittelemassa…
 
Jälkeenpäin selvisi, että itävaltalaiset olivat muun muassa kustantaneet kisoihin sveitsiläistuomarin sillä ehdolla, että tämä äänestää heidän pariaan! Tarkoitus on alusta lähtien pyhittänyt keinot myös talviolympiakisoissa.
 
Jo silloin, kun ne vielä eivät virallisesti edes olympiakisat olleet!

Arto Teronen