Kaikki kotkat eivät laskeutuneet

Vancouver-Reilut 20 vuotta sitten Kanadan ensimmäisissä talviolympiakisoissa Calgaryssa vietettiin Matti Nykäs-mitalipäiviä. Sittemmin kultamitalit muiden Matin mitalien kanssa seikkailivat ties missä ja olivat aiheuttaa jopa kansainvälisen sotkun, mutta päätyivät lopulta Urheilumuseoon.

Mäkikotka itse ei ole vielä laskeutunut, vaan ollut vauhdikkaan siviilimenon lisäksi mukana jopa veteraanien mäkitouhuissa. Liito on levotonta, eikä olennaista näytä olevan päämäärä vaan liike. Kotka ei lopullista laskua, rauhoittumista ole vielä suunnitellut.
 
Matti oli Calgaryn valtias, mutta ei niin ylivoimaisesti kuin molempien mäkikisojen viimeinen. Monien muistama Eddie ”The Eagle” Edwards oli kummassakin kaukana kaikkien takana, jopa toiseksi viimeisen. Nyt englantilaiskotka on jälleen herätetty liitoon kun Vancouverin kisat lähestyvät!
 
Kanadan kotka myy autoja
 
Calgaryn olympiakisojen ison mäen tulosluettelosta löytyy sijalta seitsemän mäkikotka, joka tuntuu hyppyhommat jättäneen ja laskeutuneen tukevasti siviilielämään. Horst Bulau, kaikkiaan urallaan 13 maailman cupin mäkikisaa voittanut kanadalainen, on myynyt viimeiset 14 vuotta huippuluokan autoja Torontossa kuten hänen yhtiönsä nimi Pfaff Porsche kertoo.
 
Bulaun uraan vuosina 1979-1992 mahtui peräti neljät olympiakisat, mutta niissä parhaaksi jäi todella tuo Calgaryn seitsemäs sija. Kotikisoissakaan Bulau ei onnistunut. Vancouverin saarella, noin puolentoista tunnin lauttamatkan päässä Victoriassa ilmestyvän Times Colonist -lehden haastattelema Bulau myöntää, että olympiakisoissa menestyminen olisi tietysti ollut kuin ”kirsikka kakun päälle.”
 
”Pitää muistaa, ettei maailmancupkilpailuissa menestyminen takaa automaattisesti olympiamitalia. Pystyin kuitenkin urallani menestymään cupissa, joten en ole liian pettynyt”, sanoo Bulau urheilijamaisen taitavasti. Vastaavia puhelahjoja ja lausuntoja tarvitaan varmasti myös nykyisessä ammatissa, jota harjoittaessaan löytyi myös vaimo Kerry.
 
Siinä Bulau on toki oikeassa, että jo pääseminen kilpailemaan olympiakisoihin onnistuu ani harvoilta, ja hän oli sentään mukana neljästi. ”Niistä kuitenkin syntyi muistoja, joita ei koskaan unohda”.
 
Sitten Bulaun päivien mäkihypyn asema Kanadassa on käytännössä romahtanut. Lahjakkuudet ”tyytyvät” alppihiihtoon, jossa harjoittelumahdollisuuksia on lähes kaikkialla, eikä laji huippujen puuttuessa saa enää tarvittavaa tv-julkisuutta. Vancouverin kisojen julkisuudella lajilla Kanadassa on kenties edes pieni mahdollisuus uuteen tulemiseen.
 
Bulau on 47-vuotias. Hän sanoo kääntäneensä lehden elämässään, jossa aikansa mäkihyppy oli kaikki. Nyt hän pyrkii aktiivisesti unohtamaan tai ainakin olemaan muistelematta uraansa ja hyppäämistä. Vapaa-aika kuluu kuusivuotiaan Kieferin ja kolmevuotiaan Zofian kanssa rinteissä, lisäksi perheeseen on vuosi sitten syntynyt toinen poika Rainer. Vaimo Kerry löytyi 12 vuotta sitten. Koti on King cityssä Toronton lähettyvillä.
 
”Aina joskus muistot kuitenkin aina palaavat mieleen. Yleensä talvisin kun sää on kaunis ja olen laskettelemassa. Silloin ajattelen vanhoja, hyviä päiviä, jolloin kilpaileminen antoi niin paljon”, myöntää Bulau lopulta haastattelussa.
 
Eddie palaa Kanadaan!
 
Calgaryn kisojen ylivoimaisesti huonoin urheilija Eddie Edwards ei hevin unohdu urheilua seuraavilta. Itse muistan Eddien monilta mäkiviikoilta. Erityisesti siltä, jolla Eddie joutui Innsbruckissa sairaalaan, pääsi tarkastuksen jälkeen kuitenkin pois ja teki autollaan hotellin edessä innoissaan u-käännöksen suoraan vastaan tulleen auton eteen. Eddie selvisi siitäkin, auto ei.
 
Nyt Eddie on noussut taas lehtiin Kanadassa. Monet muistavat hänet nimenomaan Calgaryn kisoista miehenä, joka pullonpohjaisissa laseissaan syöksyi hyppyriltä pyydettyään sitä ennen ensiapujoukkoja olemaan varuillaan!
 
Englannista Stroudin kodistaan antamissaan haastatteluissa Eddie on entisensä. No ehkä nyt 45-vuotiaana hieman rauhoittunut, mutta muistaa edelleen miten olympiaherrat ja ennen kaikkea kv. hiihtoliiton herrat kohtelivat häntä ”lajin vihollisena”, vaikka hän jos kukaan keräsi yleisöä ja oli todellinen amatööri!
 
Eddie muistelee myös uraansa. Miten hän oli lähellä päästä alppihiihtäjänä jo vuonna 1984 Sarajevon kisoihin brittien joukkueeseen, mutta muutti epäonnistuttuaan hakemaan uutta potkua USA:n Lake Placidista. Pian kuitenkin yksinäiseltä laskettelijalta rahat USA:ssa loppuivat. Eddie ryhtyi etsimään ”halvempaa”  harrastusta.
 
Eddie havaitsi, ettei mäkihypyssä yksikään britti ollut vielä kilpaillut olympiakisoissa. Lake Placidissa hän sai lainaksi kypärän ja sukset ja siitä se show alkoi tammikuussa 1986. Kaksi vuotta myöhemmin hän seisoi Calgaryn mäkien tornissa ja tuli alas yleisön hurratessa ehkä olympiahistorian huonoimmille suorituksille.
 
”Jouduin sen kaksi vuotta ennen Calgarya rahattomana, ilman valmennusta ja lunta kerjäämään, välillä nukkumaan jopa navetoissa saadakseni unelman olympiakisoista toteutumaan. Minulle osallistuminen olympiakisoihin oli kultamitali”, sanoo Eddie nyt vuonna 2009.
 
Sittemmin Eddien maine kasvoi ja lopulta hän jopa ”hyppäsi” yökerhoissa. Ei enää ollut niin kovasti amatööriydestä kysymys.
 
Nyt Eddie on haluttu ”palkita” Calgaryn päivistä, jolloin hän kanadalaisten ja omastakin mielestään veti tuhansia faneja katsomaan mäkihyppyä.  Tammikuussa Eddie saapuu jälleen Kanadaan.
 
Tällä kertaa hän ei hyppää mäkeä, vaan kantaa olympiasoihtua sen kulkiessa Winnipegin kaupungin läpi!

Arto Teronen