Lippubisnes ihmetyttää

Vancouverin olympiakisojen järjestelyistä vastaava Vanoc on parin viimeisen vuoden aikana tehnyt muutamia varsinaisia "puupääratkaisuja". Kuitenkaan emme turhaan ole odottaneet sitä ihan tyhmintä päätöstä. Nyt se on tehty!

Vanoc ilmoitti äskettäin, että henkilöt, jotka syystä tai toisesta eivät aio käyttää ostamiaan lippuja, pystyvät myymään ne eteenpäin virallisien kanavien kautta eli käyttämällä Vanocin online-kauppaa, josta he myös ovat lippunsa ostaneet.

No, eihän siinä ole mitään sen ihmeellisempää.

Näillä myyntipuuhissa olevilla henkilöillä on liput kourassaan kotonaan. Vanoc nimittäin ryhtyi joulukuun alusta kuriirifirman kautta lähettämään niitä henkilöille, jotka aiemmin niistä olivat maksaneet.

Ongelma on se, että voit myydä lippusi Vanoc-saitin kautta, mutta sinun ei tarvitse antaa tai lähettää käyttämätöntä lippuasi kenellekään. Vanoc tulostaa uuden lipun sen uudelle haltijalle, ja myyjän on heitettävä omansa roskiin.

Vanha ja uusi lippu näyttävät täsmälleen samanlaisilta. Ei kai nyt kukaan voi uskoa, että tästä voisi syntyä ongelmia?

* * *

Vanocin tyypit sentään eivät ole niin tyhmiä, että liikkeessä mahdollisesti olisi kaksi täysin identtistä lippua jokaista paikkaa kohden.

Lipussa oleva viivakoodi kyllä paljastaa, kumpi täsmälleen samannäköisistä lipuista on käyttökelpoinen. Ja Vanocin tiedostoista löytyy jokaisen lipun alkuperäisen ostajan nimi, osoite ja vielä hänen Visa-korttinsa numero, kun tuon luottofirman kortti on ainoa, joka lippua ostaessa kelpaa.

Vanocin edustajan mukaan on odotettavissa, että kaikista noin 1,2 miljoonasta olympialipusta noin kymmenen prosenttia muuttaa käsiä ennen kisoja tai niiden aikana.

Tämä siis tarkoittaa, että noin 120 000 lipusta tulee olemaan virallisen näköinen kaksoisolento. Uskooko Vanoc tosissaan, että tästä ei synny minkäänlaisia ongelmia? Miksi tehdä asiasta niin vaikeaa?

Kun ostaa lipun, tarkoituksena pitää olla se, että haluaa käydä katsomassa kyseistä tapahtumaa. Ja ellet pysty? No, silloin tiketti on hyvä myydä, ja joko itse kärrätä sen johonkin tai saada ostajan hakemaan sen pois.

Tällä tavalla hoidetaan ympäri maailmaa kaikki nämä vastaavanlaiset "ongelmat". Mutta ei Vancouverissa. Nyt kokeillaan sitten jotain uutta, "hienoa" systeemiä…

* * *

Vanocin puolella ilmeisesti uskotaan, että heidän tietopankissaan olevien alkuperäisten lippujen ostajien Visa-tiedot ja osoitteet riittävät takuiksi siihen, että kaikki sujuu nuottien mukaisesti.

Good luck!

Minulla on omia kokemuksia siitä, että aina ei saa mitä tilaa. Tai niin… Välillä saa, mitä ei tilaa. Tai oikeastaan näin päin: välillä ei saa mitään, vaikka kuulemma on tilannut.

Joku tyyppi hankki viime huhtikuussa lukuisia luottokortteja ja avasi kännykkätilejä käyttämällä nimeäni ja kaikkia henkilöllisyystietojani.

Kotiin tuli hurja määrä laskuja kaiken maailman ostoksista, joita en koskaan ollut tehnyt. Minulla ei vieläkään ole aavistusta siitä, miten tai mitä kautta tuo tyyppi infonsa oli hankkinut.

Poliisijuttuhan siitä seurasi, ja jossain vaiheessa kytillä oli joku epäilty, mutta sen enempää en tällä hetkellä tiedä.

Tärkein juttu minun kannaltani on se, että en ole joutunut maksamaan yhtään näistä toisen henkilön tekemistä ostoksista. Mainitsen tämän asian vain sen takia, että mainittujen lippujen suhteen liikutaan aika samanlaisissa olosuhteissa.

Ainekset petokseen ovat niin ilmeiset, että niitä kerta kaikkiaan ei voi sivuttaa.

* * *

Ja toiseen asiaan…

Varsin selvä asia Kanadan päätöksiä tekevien instanssien keskuudessa on se, että halutaan tehdä "oikein". Asian voi myös nähdä sellaisena, että kaiken maailman pienryhmien valituksista pelätään niin paljon, että kompromissiin on lähes aina pakko suostua - esimerkiksi uusia lakeja säädettäessä.

Muuten joudutaan tuomioistuimen eteen niin monta kertaa ja niin usein, että ajateltu idea maksaa naurettavan määrän dollareita.
Eräs hyvin arka aihe on alkuperäisväestö, niin kutsutut intiaanit. Sellaista sanomaa täällä Kanadassa jo kauemman aikaa on toitotettu, että kyllähän valkoinen mies aikoinaan varasti maan "inkkareilta", ja että heitä nykyään on kompensoitava mahdollisimman hyvin. Oikeastaan kaikin keinoin.

Nämä aboriginaalit, siis intiaanit, eivät maksa veroja ollenkaan ja suurin osa väestöstä asuu niin kutsutussa reservaateissa, jotka valtio holhoaa.

Monen alkuperäisväestön edustajan mukaan on kamalaa, että tulevat olympiakisat järjestetään maaperällä, jossa heidän esi-isänsä aikoinaan asuivat ja jahtasivat biisoneita.

Eivätkä ole yksin. Samoilla aaltopituuksilla ovat myös monet muut kanadalaiset. Kuten he, jotka alkuperäisväestön kanssa viikkoa ennen jouluaattoa järjestivät ison mielenosoituksen Torontossa samaan aikaan kun olympiasoihtu kannettiin läpi kaupungin. Tarvittiin aika montakin poliisia, että tuli ei sammunut siihen paikkaan.

Niin, olympiatulta muuten kannetaan läpi Kanadan paraikaa. Sen on määrä kulkea läpi koko tämän valtavankokoisen maan, ja matkakilometrejä kuulemma tulee kertymään noin 45 000.

Yli tuhat pientä tai suurta yhteiskuntaa pääsee vaikuttamaan olympiaviestiin, noin 12 000 ihmistä pääsee kantamaan soihtua sen 106 päivän mittaisen reissunsa aikana ennen kuin se vihdoin saapuu Vancouveriin ja avajaisiin helmikuun 12. päivänä.

* * *

Tässä tekstissä on ilmeisesti tullut aika selväksi se, että kanadalaiset eivät aina tee täysin järkeviä päätöksiä.

Luin pari päivää sitten lehdestä, että Brittiläisen Kolumbian poliisi oli tehnyt jonkinmoisen ratsian ravintoloihin ja baareihin Vancouverissa. Sen jälkeen jaettiin sitten kaiken maailman sakkoja ja rangaistuksia.

Vancouver Sun -lehden mukaan Green Timbers Pub joutui pitämään ovensa kiinni viisi päivää sen takia, että se oli sallinut erään asiakkaasa juoda itsensä känniin. Racquet Club puolestaan sai neljän päivän pannan siitä, että oli sallinut kännissä olleen asiakkaan jäädä klubiinsa.

Outoa, muuta ei voi sanoa.

Olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka moni baari Suomessa saisi pitää ovensa auki jos kanadalaisviranomaiset pääsisivät sinne jakamaan oikeutta.

* * *

Vielä takaisin tuohon lipunmyyntihommaan.

Lipun ostaneella asiakkaalla on siis oikeus myydä sen eteenpäin Vanocin nettisivujen kautta. Luulisi, että asiat etenevät rehellisellä ja oikeudenmukaisella pohjalla, kun kerran tämä kaupankäynti menee virallisen kanavan kautta.

No ei.

Jos olet ostanut lipun, voit huutokaupata sen, ja eniten siitä valmis maksamaan oleva henkilö sen myös saa. Tässä muutama esimerkki Vanocin lipunmyyntisivulta:

Lipun normaalihinta, pienin tarjous, suurin tarjous
Avajaiset: 350 dollaria, 1200, 8000
Kiekkofinaali, miehet: 700, 4444, 30 000
Jäätanssi: 300, 1200, 2000
Taitoluistelu, naisten vapaaohjelma: 300, 1500, 5000

(1 Kanadan dollari =0,66 euroa)

On turha uskoa, että Vanoc ilmaiseksi tarjoaisi tällaista mahdollisuutta myydä lippunsa eteenpäin. Olympiaisännät nimittäin ottavat 20 prosentin maksun jokaisen kaupan yhteydessä. Sekä myyvä että ostava osapuoli joutuu pulittamaan Vanocille kymmenen prosenttia sovitusta kauppahinnasta.

Sikamaista toimintaa, jos minulta kysytään.

Martin Palm, Vancouver