Kadonneen tukijalan metsästys, osa 2

Kyllä lähtee! Näin lipsahti Joensuussa keskiviikkona, kun keihäs lensi vihdoin miehekkäämmille mitoille, 85,03. Viime tuhrauksestani, eli blogistani on ehtinyt kulu noin kolomisen viikkoa, ja siihen on mahtunut kolmet kisat: Lapua, Lappeenranta ja Joensuu.

Lapuan kisan yhteenvedon voip tiivistää yhteen lauseeseen: Persiilleen meni koko touhu!

Mies, kun ei yksinkertaisuudessaan voin aatella kahta asiaa yhtä aikaa. Tämä tuli todistettua Lapualla. Heittoradan päässä keihäs kädessä valmiina lähtöö ja ajatuksissa pyörii miljoona asiaa, kuinka keihästä heitetään. No eihän siitä mitän voi tulla... akkojen hommaa tuo ajattelu:)! Kun asia täytyisi olla niin, että harjoituskaudella ajatellaan tekniikkaa ja kisakaudella sen kun viskotaan vaan keppiä menemän.

Lapuan kilpailusta miehistyneenä ja viisastuneena matkasin keppeineni Lappeenrantaan. Siellä tärähti kauden ensimmäinen eliittikisavoitto tuloksella 80,63. Tämä oli myös kesän ensimmäinen maaginen kasikympin puhkaisu. Tämä valoi Ruuskasen poikaan kummasti jo itseluottamusta. Touhussa alkoi jo olemaa tekemisen meininki, ja jopa alkoi muistamaa miltä sen keihäänheiton pitäis tuntua kehossa. Lappeenrannassa se kuuluisa kadonnut tukijalkani alkoi palailla paikoilleen.

Lappeenrannan kisan jälkeen vierähti muutama päivä, kun matkasin valmentajan kanssa susirajalle vähän oppia hakemaan. Kiteen stadikalla odotti meitä keihäslegenda Seppo Räty. Sepon takataskusta löytyi paljon hyviä neuvoja minunlaiselle pojan klopille, tietysti "Seppomaiseen" tuttuun tyyliin. Teimme yhdessä heittoharjoituksen, jota Seppo ohjasti.

Reissusta käteen jäi paljon uusia näkökulmia ja oppia esim. loppukautta ja uutta harjoituskautta ajatellen. Tämä pienimuotoinen reissu sai aikaan kuitenkin kohinaa ja tohinaa keihäspiireissä (kun tunnetusti mikän ei pysy salassa). Antaa tietämättömien hämmästellä asiaa...

Joensuuhun oli helpompi lähteä heittämään. Ennen kisaa kehossa oli tuntua, että tänän se tärähtää. Niinhän siinä kävikin! Kolmannen kierroksen kiskaisu toi kisassa kakkossijan ja kauden parhaimman tuloksen 85,03. Jos jotain kisasta jäi hampaankoloon oli tuloksellani Wirkkalalle luoma kisayllytys, mutta rehdisti onnea Temelle hienosta kiskaisusta (asiaa ryhdytään kuitenkin korjaamaan ensi kisassa toisinpäin).

Oma suoritukseni tuloksesta huolimatta ei ollut vielä aivan tyylipuhdasta, joten kun pari asiaa vielä paranee hiukan niin lisämetrejä tulloo. Tässä heitossa tukijalan nilkka muljahti vielä outoon asentoon, joten en saanut ihan kaikkea mahdollista tehoa vielä irti. Mokoma nilkka! Mutta muuten se hyvä heitto oli. Ja jos mikä niin tälläinen tulos tekee hyvä omalle pääkopalle.

Launtaina on tiedossa viimeiset eliittikisat koti-Savossa Lapinlahella. Ja siitä viikko etiäpäin on viimeinen katsaus tikettiin eli MM-lippuun Kalevan kisoissa. Ja Ruuskanen meinaa olla iskussa! Nähtävissä on raju loppukiri!

Ennen viimeistä koetusta meinaan ähötellä kalassa ja reenailla keppeesti. Eikun kireitä siimoja.

Antti Ruuskanen