Keltanokan debyytti-matka

Nyt on takana ensimmäiset aikuisten arvokisat, mitä jäi kätöseen? Roppakaupalla opettavaista kisakokemusta ja takataskuun kotiin viemisiksi MM-kisojen kuudes sija. "Kisa-kollegani" nimittivät minut virallisesti kisojen keltanokaksi, koska olinhan historiallisen ensimmäisen kerran isoissa karkeloissa.

Senttihän riittää!

Kohti Berliiniä matkattiin jo viikkoa aikasemmin ennen h-hetkee. Kova karsinta käytiin perjantaina 21.8. Karsintaraja 82 m oli jo ennakkoon kova, joten täysiä lähettiin rykimään. Kaksi ekaa karsintaheittoa olivat ensi jännitysten puistelua. Toisella heitolla sain parhaan kaaren, mikä ratkaisi finnaalipaikan kokonaisella sentillä! Kerrankin oli se kuuluisa Hannu Hanhi Ruuskasen matkassa. Tuntuuhan se hyvälle, kun onni on näiden vastoinkäymisten jälkeen kerrannii edukseni.

Ilman vastoinkäymisiä ja ylläreitä ei karsinnasta selvitty, vaan rankka sade yllätti niin urheilijatkin kuin kisajärjestäjät. Sakmannit eivät olleet ottaneet huomioon, että voisi vaikka vettä ropsauttaa. Kaiken pähkäilyn ja ihmttelyn jälkeen kisa keskeytettiin! Juuri ennen viimeistä heittokierrosta. Koska tälläistä olisi käynyt, ei ikänä!?

Se toi oman odottamattoman jännityslisän kisaan. Tunnin oottelun jälkeen yritää uuelleen latada ittesä kisatunnelmaan. Viimeinen heitto oli rykästy, eikä tulokseen saatu parannusta, oli selvät katastrofin ainekset ilmassa. Sydän jyskytti jännityksestä ennen viimeisen heittäjän kepin tuloa alas. Jenkki poika oli ennen viimeistä heittäjää puottanu meikäläisen tylysti karsinnan jumboksi. Toisen kierroksen arvokas sentti pelasti ja keltanokka selvisi finnaaliin. Hyvä esimerkki oli keltanokalle millaisia häiriötekijöitä voi etteen tulla.

Paljon jäi hampaankoloon!

Ennen h-hetkeä oli turha painella paniikkinappuloita ja kasata paineita. Lepäilin ja keräsin energiaa lihapatojen äärellä. Finaaliin lähettiin luottavaisin mielin. Sen sijaan puolustavan maailmanmestarin tilanne ennen finaalia ja sen jälkeenkin kuumeilujen keskellä ei ollut kadehdittavaa katottavvaa, mutta sinnikkäästi Tero urakastaan selvisi.

Niin pöllähti ensimmäinen keihäs ilmaan ja totuuen hetki oli käsillä, mihin riittää Ruuskasen pojan eväät. Ennen kolmatta kierrosta olin putoamassa jatkokierroksilta, mutta armottoman pääkoppataistelun ansiosta repäisin parhaan tuloksen. Minä saan lisäpotkua paineen alla niinkuin pökäleet olisivat pöksyihin puttoomassa. Niskakarvat pystyssä kolmeen viimeseen heittoon, joissa yritys oli 110%, mutta tukijalan nilkan pyörähtäminen sotki pakkaa niissä heitoissa.

Harmillisen lähellä se oli, sensaatio vai katastrofi? Tarjolla olisi ollut enemmänkin kuin MM-6:s sija. Nimittäin pronssimitalli jäi keljun lähelle 1 metri 10cm! Tavoite Berliinissä oli sinne viien joukkoon, joten siinä tapahtui sijan muotoinen kaaneusvirhe. Keihäänheitto, kun on toesinnaan niin pienestä kiinni. Tuloksekseni ensimmäisissä arvokisoissa oli 81,87 m.

Nälkää jäi tuleville vuosille

Tälleen muutaman päivän sulattelun jälkeen alkaa kuudes sija maistumaan. Jos lähtökohta oli vuosi sitten se, että nilkasta revittiin melkein kaikki mahollinen mikä oli enää jälellä. Siinä meni kuukausia sitä parannellessa ja kepeillä könkätessä. Oli kuva Berliiniin pääsystä aika himmeä silloin. Kauden aloitus ei sujunut odotusten mukkaan sellasia "sepposeppoja" eli 77metrisiä miehen korkusia kaaria. Ja vielä heinäkuun alussa ei tilanne kisakonneeseen pääsystä näyttäny kehuttavalta.

Mutta yksi 80 m heitto Lappeenrannassa avasi pääkoppaan muistiaukon, kuinka sitä keppiä heitetään. Ja siitä saamalla itseluottamuksella menestykkäiden kisojen päätteeksi Espoossa annettiin se tieto, josta olen jäännyt ulos 3 vuotta: Ruuskanen pukkee Suomi-vermeet ja lähtee issoihin kissoihin! Näistä lähtökuopista katsottuna MM 6. sija oli rutka parannus uralle. Ja jos jotain positiivista niin jäi iso nälkä ja paljon hampaankolloon, joka tuo uutta motivaatiota kohti ensi vuoden EM-kisoja.

Kotimaahan palasin maanantai iltana 24.8. Siinä kerkesi matkalaukut purkaa, pestä kalsarit ja pakata kamppeet reppuun ja eikun uuteen reissuun. Keskiviikko 26.8 aamuna klo 6 reikäleipä oltiin taas menossa. Määränpää kohti Zyyrihhiä kultaseen liigaan ja sieltä lauantaina kelta-sinisiin tunnelmiin ruotsi-otteluun. Ja kisamatkustelun vauhtiin päästyäni matkaan pari päivää toivuttuani maaottelusta 2.9. Brysseliin kohti Kultasen liigan viimeistä osakilpailua. Tästä voip päätellä, että aika lentokone voittoista eloa nyt vietellään, joten yhteenveto näistä kisoista Brysselin jälkeen.

Näistäpä tunnelmista sitten lissee, kuhan urakka on ensin näissä kepitetty. Moe!

Antti Ruuskanen