Ja tästä se lähtee
Täten toivotan teidät kaikki, tutut ja tuntemattomat, tervetulleeksi tutustumaan kilpakävelyn ihmeelliseen, mutta odottamattomaan maailmaan. Luvassa on teroittamattomien keittiöveitsien viiltämää analyysiä kilpakävelystä ja ehkäpä jostain muustakin.
Tässä on paikallaan ensiksi suorittaa pikainen katsanto alkukauteen ja sieltä kronologisesti siirtyä kohti tätä päivää. Kausi alkoi syksyllä melko nihkeästi. Pekingin 50 km:stä palautuminen kesti flunssineen noin seitsemän viikkoa, mikä oli lähes kolme viikkoa enemmän kuin normaalisti. Kauden aloituksen nihkeyttä lisäsivät syksyn aikana vaivanneet erinäiset jalkarempat, mutta ei niitä jaksa enää muistella.
Talvehtiminen alkoi tammikuussa Portugalissa, jossa onnistuttiin karistamaan syksyn karstat pois ropasta. Kolmen viikon leirin aikana nostettiin sekä kilpakävelyn määrää että laatua, joka tuli peruslenkkivauhdin lisäämisen kautta. Kuukauden päivät kävin pyörähtämässä Suomessa, jossa reenien ohella tuli suoritettua opintoja eteenpäin. Seuraavana talvehtimispaikkana oli tuttu Etelä-Afrikka, ja tarkemmin sanottuna Dullstroom. Siellä pystyin tekemään tähänastisista vuoristovierailuista onnistuneimman viisiviikkoisen jakson.
Kilpailukausi on alkanut ihan lupaavasti. Kolmessa kisassa kaksi ennätystä kertoo, että talvehtimisen aikana on tehty todennäköisesti enemmän oikeita kuin vääriä asioita. Samaa voi sanoa yleisesti Suomen kilpakävelyn tilanteesta. Kesä ei ole hädin tuskin ehtinyt alkaa, kun historian kirjoihin on tullut jo uutta mustetta, nimittäin Partasen Akun toimesta. Hän otti ensimmäisenä suomalaiskilpakävelijänä mitalin Euroopan Cupista, kun hän käveli pronssille alle 19-vuotisten sarjassa.
Sitten sitä jotain muuta. Kisa- ja leirireissuilla on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin kieliin. Tiesittekös muuten, että Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksen myötä uuden kunnan nimeksi olisi saattanut tulla Kurva, joka olisi mahdollisesti aiheuttanut ihmetystä pohjanmaalla vieraileville Tsekkituristeille.
Akun, siis kannettavan, merkkivalo hälyttää ja laturia ei näy missään, joten on se merkki siitä, että raapustelu kannattaa lopettaa. Tässä vaiheessa on paikallaan kysäistä, että missä se viiltävä analyysi oli. Noh, ehkä ensi kerralla, kun veitset on teroitettu ja akussa on lisää virtaa.
Jarkko Kinnunen