Melkein lähtökuopissa

St. Moritzin kirjoituksesta on aikaa kolmisen viikkoa, joten on paikallaan kerrata kuulumiset muutamalla virkkeellä. Oikeastaan siihen tarvitsee käyttää vain yksi virke: Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, joten luotto omaan kuntoon on tällä hetkellä hyvin vahva.

Olen nyt neljä päivää saanut haistella Berliinin kisatunnelmia. Menottaa jo kovasti, mutta täytyy pitää toi lieka (lue: keulimisen estolaite) jalassa vielä pari päivää ja katkaista se sitten vasta starttiviivalla.

Kisareittiä olen käynyt zoomailemassa kaksi kertaa, kun seurasin sekä miesten että naisten 20 km kilpailun. Oli todella mahtavaa nähdä, kuinka paljon ihmisiä oli seuraamassa kisoja reitin varrella ja kuinka paljon heistä lähti ääntä. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös loppuviikosta.

Starttilistan mukaan perjantaina viivalle asettuu 48 kilpakävelijää, joista mitaliseremonioista todennäköisimmin pääsevät nauttimaan Italian Schwazer ja Venäjän Nizhegorodov. Kolmanneksi mitalikandidaatiksi löytyykin sitten liuta ehdokkaita, joita voi ajankulukseen miettiä vaikka ruokalautasen ääressä.

Tässä on menossa parhaillaan tiukka ”hydraattitankkaus”, jolla varmistetaan se, ettei kisan aikana iske uupelo, ainakaan kovin pahasti. Pastaa, perunaa ja riisiä on mennyt suolenmutkaan tehokkaasti. Aamun verkassa oli jo havaittavissa jonkin verran karstaa koneistossa eli meni jokunen kilometri ennen kuin kone lämpeni. Se on merkki siitä, että lihaksen glykogeenivarastot alkaa olla täynnä.

Mutta nyt on aika ottaa päivänokoset, että jaksaa taas illemmalla syödä.

Köyden katkaisua odotellessa…

Jarkko