St. Moritzissa…

…ollaan, mutta palataan kuitenkin vielä pari viikkoa sitten käytyihin Kävelykarnevaaleihin. Kauhavalla järjestettiin tuttuun tapaan jälleen kerran onnistuneet karnevaalit.

Ohjelma tarjosi monelle hyödyllistä tietoa sekä käytännön harjoitusten että luentojen kautta. Osallistujista huokui mukavasti sellainen tekemisen meininki, mikä esiintyy ainoastaan silloin, kun motivaatio on korkealla. Ja nyt innokkaimmat jo kuumeisesti miettivät, että mitäköhän karnevaaleilla on tarjolla ensi vuonna. Helpotusta tähän tiedonjanoon saa osoitteesta www.kilpakävely.fi.

Marko ”Head of Delegation”, ”Herra Isoherra”, ”El Capitan” Kivimäki on tehnyt hatunnoston arvoista työtä kilpakävelyn lajikapteenina. Siitä on osoituksena muun muassa se, että jokaisessa tämän vuoden arvokisassa, niin MM17, EM19, EM22 kuin aikuisissakin, on mukana vähintään yksi kilpakävelijä. Jos näinkin pienestä maasta saadaan useita kilpakävelijöitä arvokisoihin, voidaan puhua että tekemisen suunta on oikea. Jossittelu on turhaa, mutta spekuloidaan nyt kuitenkin, kun se on niin mukavaa. Nimittäin jos Suomessa olisi yhtä paljon asukkaita kuin itänaapurissamme, olisimme jo nyt varmasti kilpakävelyn ykkösmaa.

Mutta nyt takaisin yläkertaan, siis Mooritsiin. Olen ollut St. Moritzissa vasta neljä päivää, mutta voin jo nyt sanoa, että se on aivan loisto reenipaikka. Aloitetaan kehuminen vaikkapa kulkuyhteyksistä. Zürichin lentokentältä voi astua suoraan junaan, joka kahden vaihdon jälkeen vie perille. Lippu tietysti kannattaa ostaa ensin, koska konnarit tykkää siitä, että niille näytetään lippuja. Noin neljän tunnin junamatkan aikana voi ajankulukseen ihailla kukkuloita, kun juna kapuaa kohti korkeuksia. Täällä eivät junat mäkiin hyydy, toisin kun jossain muualla.

Reenibaanana pääosin toimii järven ympäri kiertävä 4,3 km:ä pitkä tie. Juoksu- ja vaelluspolkuja on tarjolla niin tasaisessa kuin mäkisessäkin maastossa. Jos jossain vaiheessa alkaa reenin aikana väsyttää, voimia voi kerätä ihastelemalla ympärillä olevia hulppeita vuorimaisemia. Vielä tosin ei ole ohjelmassa ollut kovinkaan väsyttäviä harjoituksia, koska keholle pitää antaa aikaa sopeutua tarjolla olevaan heikompaan happeen.

Vesi on puhdasta, ruoka monipuolista ja saunakin löytyy! Lisäksi täällä harjoittelee useita kilpakävelijöitä esimerkiksi Norjasta, Australiasta, Portugalista ja Slovakiasta, joten reeniseuraakin on kiitettävästi. Kyllä kelpaa, ei voi muuta sanoa. Ei muuta, ku tossua toisen eteen!

Jarkko