Lehtimäen arviot Suomen urheilijoista

Teemu Wirkkala (keihäs)
Wirkkala on ollut koko kauden erinomaisen hyvä, mutta heinäkuun lopulla löytyi tasaisen suorittamisen päälle vielä loistava huippukunto. Mies huokuu itseluottamusta ja suoritusvarmuutta. Kilpailusarjat ovat olleet niin tasaisen kovia, että huippuheitto voi kantaa vielä kauemmaksi kuin nyt on nähty.

Teemun valttina on erittäin vahva ja nopea käsiveto, joka Berliinin suhteellisen hitaalla alustalla on valttia. Juoksuvauhdin alun rauhoittaminen on tuonut suoritukseen vakioisuutta, joka nostaa Wirkkalan erittäin potentiaaliseksi mitalitoivoksi. Kaiken osuessa kohdalleen maailmanmestaruuskin on mahdollinen.

Tero Pitkämäki (keihäs)
Pitkämäki voidaan laskea jo arvokisojen vakiomenestyjiin. Helsingin MM-kisojen neljännen sijan jälkeen kolmista arvokisoista tuomisina on ollut mitali. Osoittanut kestävänsä arvokisojen paineen, on hallitseva maailmanmestari.

Vaikka Tero ei omalla ennätystasollaan olekaan liikkunut tänä kesänä, niin hyvänä päivänä kamppailee tiukasti mestaruudesta ja hieman heikompanakin mitalista. Kalevan Kisojenkaatumisen seurauksena saatu iskuvamma reiteen ei aiheuttanut Pitkämäelle suuria ongelmia valmistautumiseen, koska takana oli juuri kovempi harjoitusjakso ja tarkoituksena muutenkin levätä. Arvokisoihin valmistautumiseen on olemassa jo hyväksi testattu rutiini, joten Tero tietää mitä tehdä.

Antti Ruuskanen (keihäs)
Maailman paras keihäänheiton varamies on viimeinkin kisajoukkueessa. Alkukauden hankaluuksien jälkeen heittotekniikka loksahti kohdalleen kreivin aikaan heinäkuun lopulla. Paukkuja varmasti riittää vielä Berliiniinkin, vaikka karsinta kisalipusta Ari Mannion kanssa olikin paineikas ja voimakkaasti julkisuudessa.

Ruuskasen heitossa kulmakivenä on tukijalan pitävyys. Lähtönopeutta keihäässä on riittävästi pitkiin heittoihin jos ilmaa vaan on alla tarpeeksi ja keihäs lähtee tarpeeksi korkealle. Tasainen sarja Kalevan Kisoissa antaa uskoa suoritusvarmuuden löytymisestä. Arvokisojen ensikertalaiselle hyvä suoritus olisi paikka kuuden parhaan joukossa, mutta tosiasiahan on myös, että onnistuessaan jokainen suomalaisheittäjä taistelee mitalista.

Tero Järvenpää (keihäs)
Pekingin olympianelonen lähtee suomalaisnelikosta suurimpana kysymysmerkkinä MM-kisaan. Alkukausi on ollut Terolle vaikea. Talvella revenneet nilkan nivelsiteet myöhästyttivät kilpailukauden aloitusta ja sairastelu jätti vielä heinäkuulle kuukauden kilpailutauon ennen Kalevan Kisoja. Kesällä takana on vain neljä kisaa ja siksi kilpailurutiini aika vähäistä.

Kalevan Kisoissa heitetty pitkä heitto osoitti, että eväät ovat olemassa Berliinissäkin kärjen haastamiseen. Askelmerkki on syytä saada kohdalleen, että pitkät heitot lähtevät viivan takaa. Berliinin hitaampi alusta on varmasti Terolle helpompi käsiteltävä kuin Leppävaarassa ollut nopea Mondo. Mitaleille on mahdollisuus, mutta se edellyttää, että heitto on loksahtanut kohdalleen näinä viimeisinä viikkoina ja että mies löytää sopivan rentouden tekemiseensä.

Mikaela Ingberg (keihäs)
Peräti viidensiintoista arvokisoihin lähtevä Ingberg on kilpaillut kesällä varsin säästeliäästi. Heti ensimmäisessä kisassa heitetty A-raja (61,03) on taannut Mikaelalle keskittymisrauhan Berliiniin. Hän on osoittanut olevansa suurkilpailujen onnistuja. Usein myös kauden paras tulos on syntynyt arvokisanäyttämöllä.

Naisten keihään taso on maailmalla viime vuosien aikana ollut tasaisen kova, ja finaaliin vaadittaneen reilu kuusikymppinen. Mikaela on pystynyt heittämään yli 60 metriä ja 15:nä kesänä perätysten – tänä kesänä tosin vain kerran.

Berliinissä vaaditaan kauden parasta, jotta upea putki MM-finaaleja (vuodesta 1995, 6 finaalia, Osakassa ei mukana) saisi jatkoa. Pekingissä Mikaela oli 17., eikä yltänyt finaaliin. Berliinissä finaali on kokeneelle heittäjälle selkeä tavoite.

Jussi Heikkilä (400 m aj)
Kausi 2008 oli Heikkilän paras toistaiseksi. South Carolinen yliopistossa opiskelevan Heikkilän yliopistokausi USA:ssa oli menestyksekäs päättyen yliopistojen mestaruuskisoissa neljänteen sijaan. Toukokuun lopulla Jussi juoksi lähelle SE:tä 49,39. Euroopan kilpailukausi meni heti alkajaisiksi pilalle takareiden revähdettyä juhannuksen Eurooppa Cupissa ja sitä myötä valinta Pekingiin kariutui.

Kuluvana kesänä 50 sekuntia on vielä alittamatta. Talven aikana lisääntynyt voima on tuonut askeleeseen lisää pituutta ja sitä kautta jonkin verran rytmiongelmia aitajuoksuun. Toistaiseksi ainut teknisesti sujuva juoksu on ollut Kalevan Kisojen finaali, jossa aikaan vaikutti kuitenkin urakointi kisoissa.

Tänä kesänä 400 metrin aitojen taso maailmalla on ollut toistaiseksi totuttua vaisumpi. Silti selkeä 50 sekunnin alitus vaadittaneen Berliinissä välieriin selviämiseksi. Välieräpaikka on Jussille erittäin kova, muttei kuitenkaan utopistinen tavoite MM-kisoissa.

Jukka Keskisalo (3 000 m ej)
Joka kolmas vuosi tuntuisi olevan Keskisalolle onnistumisen vuosi. 2003 este-ennätys parani lähes 20 sekuntia ja Pariisin MM-kisojen yhdeksäs sija nosti Jukan kansainväliselle huipulle. Seuraavat kaksi kautta menivät sitkeiden rasitusvammojen paranteluun, kunnes Keskisalo teki paluun huipulle voittaen Euroopan mestaruuden esteissä ensimmäisenä suomalaisena 70 vuoteen. Vuoden 2007 katkaisi takareisivaiva ja 2008 Japanin viimeistelyleirillä tapahtunut esteeseen törmääminen vesitti olympiajuoksut.

Syksyllä 2008 Keskisalo vaihtoi valmentajaa ja valmentajaksi tuli Risto Ulmala. Kesä 2009 on ollut Jukan kolmannen tulemisen näytöstä. Ennätykset ovat parantuneet kuudella eri ratamatkalla ja päälajissa esteissä Tapio Kantasen SE jäi enää 0,33 sekunnin päähän Monacon GP:ssä.

Berliinissä täytyy kyetä kahteen kovaan estekisaan, sillä jo alkuerissä vaadittaneen 8,20 aikaa finaaliin selvitäkseen. Taktisesti kypsänä ja juoksijana Jukka hyötyisi jos finaalin alkuvauhti ei olisi kovinta mahdollista luokkaa. Loppuratkaisuissa Keskisalon nopeus, kyky lukea esteet hyvin ja taktinen osaaminen voivat nostaa hänet kuinka korkealle tahansa. Erittäin kovavauhtisessa juoksussa Jukka tuskin vielä kamppailee voitosta tai ihan mitaleistakaan, hyvästä sijoituksesta kylläkin. Valmiudet vanhan SE:n kaatamiseen ovat taatusti olemassa.

Sandra Eriksson (3 000 m ej)
Sandra Eriksson on kehittynyt Guy Storbackan valmennuksessa tasaisesti pysyen vuosi vuodelta ikäistensä kansainvälisessä vauhdissa mukana. Tänäkin kesänä Sandra oli alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa neljäs, ja ikäisissään (20-v.) maailmantilaston seitsemäs, sekä toiseksi paras eurooppalainen.

Sandra omaa kevyen kontaktin rataan, hyvän esteenylitystekniikan, uskallusta juosta rohkeallakin vauhdinjaolla sekä hyvän kirikyvyn. Esteiden lukemisessa riittävän etäältä (jottei sipsutteluja ja sitä kautta turhaa energianhukkaa tulisi) on vielä hiomista ja haastavaa työmaata.

Berliinissä Sandralle hyvä tavoite on omien ennätyslukemien parantaminen. Finaalipaikka on realistinen tavoite ensi vuonna Barcelonan EM-kisoissa, jos kehitys jatkuu samanlaisena kuin tähän asti.

Hanna Grobler (korkeus)
Grobler (os. Mikkonen) hyppäsi naisten korkeushypyn SE:n 192 Tampereen eliittikisoissa kesäkuussa 2005. Ennätyskesän ja toistaiseksi Hannan ainoat arvokisat (Helsinki MM-2005) pilasi kuitenkin kipeytynyt nilkka, jossa löystyneiden nivelsiteiden johdosta luut hakkasivat yhteen. Nilkka leikattiin 2006. Vammat ovat varjostaneet Hannan uraa kauttaaltaan, ja urheilija itse kuvaakin itseään ”käveleväksi sairaskertomukseksi”.

Vammoista huolimatta Grobler on hallinnut kotimaan hyppypaikkoja suvereenisti. 2000-luvulla vain kerran (2004) on mestaruuden voittanut joku muu kuin Hanna. Hannalla on siis koossa jo mahtavat yhdeksän SM-kultaa.

Kuluneena kesänä hän on hypännyt kutakuinkin terveenä, ja edessä on uran toiset arvokisat. Finaalipaikka Berliinissä olisi jättiyllätys, ja vaatisi varmuudella SE-lukujen korjaamista MM-karsinnassa. Tämä on toki varmasti myös Hannan tavoitteena, onhan hän hypännyt tänä kesänä sentin päähän SE-lukemasta.

Oskari Frösén (korkeus)
Frösén lähtee kahdeksansiin arvokisoihinsa. Aikaisemmissa hän on kolmesti selvittänyt tiensä finaaliin, ja neljästi karsiutunut. Kesän paras tulos (228) on jo kahden kuukauden takaa, 12.6. Italiasta, missä Oskari teki yrityksiä myös SE-korkeudesta 232. Viime viikkoina tulostaso on pysytellyt hiukan päälle 220:n.

Edellisissä MM-kisoissa Osakassa 15 miestä selvitti karsintakorkeuden 229, mutta Pekingin olympialaisissa riitti 225:n ylitys ensimmäisellä yrityksellä. Finaaliin selvitäkseen Oskarin on siis venyttävä selkeästi kesän tasostaan, mutta mahdollista se toki on.

Olli-Pekka Karjalainen (moukari)
Karjalaisella on takana pitkä ura moukarinheittäjänä, vaikka hän on vasta 29-vuotias. Kansainvälinen menestys alkoi 1998 junioreiden maailmanmestaruudella. Aikuisten arvokisat sujuivat vaihtelevasti aina vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen Olli-Pekka on ollut vakiokalustoa tulosluettelon yläpäässä.

Seitsemän arvokisafinaalin kokemuksella OP ja hänen pitkäaikainen valmentajansa Arto Rinta-Aho ovat oppineet kunnonajoituksen niksit, sekä OP käsittelemään arvokisojen aiheuttaman menestyspaineen. Moukariuran sivussa OP on hoitanut valtiotieteen opintoja Helsingin Yliopistossa, ja perustanut perheen, johon esikoispoika syntyi heinäkuun alussa.

Karjalaisen kausi on sujunut nousujohteisena, ja lähtötilanne tuloksen osalta on parempi kuin viime vuonna ennen Pekingiä, mistä irtosi neljäs sija. Jos OP pystyy nostamaan tulostasoaan puolitoista metriä arvokisoissa, kuten EM-mitalivuonna ja viime vuonna, niin 80 metrin raja on jälleen uhattuna. Kasikymppisellä taistellaan varmasti mitalista, joka on ainut mahdollinen tavoite OP:n tasoiselle moukarimiehelle.

David Söderberg (moukari)
David on ollut 2000-luvun ajan selkeä kakkosmies suomalaisessa moukarinheitossa. Ilman Olli-Pekka Karjalaista hän olisi 8-kertainen Suomen mestari. Ennätys 78,83 (2003) olisi kovaa valuuttaa myös Berliinissä, mutta valitettavasti David ei ihan tuossa kunnossa ole tällä hetkellä.

Söderberg lähtee viidensiin arvokisoihinsa, ja toistaiseksi hän on aina pudonnut karsinnassa. Karsinnoissa vaaditaan aamupäiväkisoissa kolmella heitolla kauden parasta tulosta. 76-metrinen veisi Davidin todennäköisesti ensi kertaa finaaliin, joka vaikkei todennäköistä olekaan, on kuitenkin oltava tavoitteena.

Merja Korpela (moukari)
Korpela on heittänyt jo kuuden kesän ajan yli 65 metriä, mutta tänä kesänä on tapahtunut taas pieni nytkähdys kehityksessä eteenpäin. Seuraavat maalit eli Strömmerin SE 69,63 ja 70 metrin rajapyykki ovat jo erittäin lähellä - ja Merjan ulottuvilla.

Suhteellisen tuoreena lajina naisten moukarin taso kehittyy edelleen arvokisoissa. Berliinissä saatetaan tarvita jo 70-metrinen finaaliin pääsyyn. Merjalla on käytynä jo neljät arvokisat, mutta arvokisafinaali edelleen kokematta. Osakassa 2007 pääsy finaaliin oli vain 78 senttimetrin päässä. Nyt loppukilpailupaikka on ehdottomasti tavoitteena, ja sitä mukaan uusi SE-tulos.

Frantz Kruger (kiekko)
Kruger on kokenut arvokisaurheilija, joka 2000-luvun alkupuolella oli tuttu näky arvokisojen kuuden parhaan joukossa. Suomi-paidassa Frantz on heittänyt kahdet arvokisat, ja onnistumiset Frantzin aikaisempaan tasoon nähden ovat heikompia.

Lappeenrannan eliittikisoissa oli huippuolosuhteet kiekonheittoon, ja Frantz heitti siellä kauden parhaansa 64,17. Muutoin miehen taso tällä kaudella on ollut 60-61 metriä. Hänellä on ollut vaikeuksia heiton ajoituksen ja oikean rytmin löytämisen kanssa. Nuo tekniset virheet on ehdottomasti saatava kuntoon, jos hän mielii finaalipaikasta taistella. Viimeisissä arvokisoissa finaaliin on vaadittu karsinnassa noin 62,50 metriä.

Tommi Evilä (pituus)
Evilä on erinomainen kilpailija ja nauttii arvokisojen ilmapiiristä. Pekingissä hän sortui askelmerkkiongelmiin, ja finaalipaikka jäi 7 cm:n päähän.

Tänä kesänä merkki on ollut varma, ja yliastumisia onkin nähty Tommin toimesta harvinaisen vähän. Myös kilpailuja nopealla Mondo-alustalla on takana riittävästi.

Pituushypyssä marginaalit ovat erittäin pienet. Karsintakisa on kaikille hyppääjille kova kilpailu. Karsinnassa Tommin kuluvan kesän varmuudelle on käyttöä. Pituuden taso on ollut maailmalla tänä kesänä erittäin kova. Toisaalta tähän asti mitaliin on aina riittänyt 820-834. Eväät noille pituuksille Evilällä vuorenvarmasti on. Jos taso ei nouse taivaisiin, ja Tommille sattuu unelmapäivä, niin nimi löytyy tulosluettelosta yllättävän ylhäältä.

Minna Nikkanen (seiväs)
Minna on parantanut viime kesää lukuun ottamatta seiväsennätystään joka vuosi, ja pysynyt samalla ikäistensä maailmanhuippujen vauhdissa. Hän on 88-syntyneissä ja sitä nuoremmissa maailmantilaston kakkosena, vain 4 cm kärjestä. Alle 20-vuotiaiden Euroopan mestaruus ja alle 23-vuotiaiden EM-hopea osoittavat, että Minna on myös erinomainen kilpailija.

Aikuisten arvokisadebyytti Osakassa oli hyvä, ja lähivuosina junioreiden kansainvälinen menestys on haasteena kääntää aikuisten vastaavaksi. Finaalipaikka Berliinissä vaatii uuden SE:n, mutta on Nikkaselle realistinen, tosin toki kova tavoite.

Eemeli Salomäki (seiväs)
Salomäki on monipuolinen ja taitava urheilija. Kun keitokseen vielä lisätään kohtuullinen nopeustaso ja hyvä hyppyvarmuus, ovat koossa erinomaisen seiväsmiehen ainekset.

Kauden pääkisa oli alle 23-vuotiaiden EM-kisat, joista Eemelillä oli tuomisina neljäs sija. Aikuisten MM-kisat tulevat suuren menestyksen kannalta hänelle muutaman vuoden etuajassa, mutta onnistuneiden nuorten EM-kisojen ja Kalevan Kisojen jatkoksi olisi hyvä avata aikuisten arvokisaputki onnistumisella. Eemelin onnistuessa ja muiden tason notkahtaessa karsinnassa ei finaaliin pääsykään ole mahdottomuus. Yllätys se silti olisi.

Jarkko Kinnunen (50 km kävely)
Kävelijät ovat harvoin parrasvaloissa. Kun 50 km:n kävely Berliinissä starttaa 21.8. perjantaina, on Kinnusella takanaan taas yksi vuosi valmistautumista juuri tuohon hetkeen. Portugali, Etelä-Afrikka ja Sveitsin St. Moriz ovat leiripaikkoina tulleet vuoden aikana tutuiksi. Tarkan suunnitelman tulokset mitataan jälleen yhdessä kisassa.

Vuosi on sujunut harjoituksellisesti hyvin, syksyllä vaivanneista lähentäjä- ja lonkkavaivoista huolimatta. Viime kesänä olympialaisissa Jarkon ennätys parani neljä ja puoli minuuttia, mutta tuotti kovatasoisessa kisassa vasta sijan 15. Nyt samanmoinen ennätysparannus ja sijoitus kymmenen joukkoon ovat varmasti realistinen tavoite.

Mika Lehtimäki