Ohjelma
Voimistelu (rytminen, teline, trampoliini)

Kilpailupaikka
North Greenwich –areena (North Greenwich Arena)  

Antiikin Kreikassa voimistelu ei ollut vain urheilua, vaan myös kulttuuria. Kun laji kehittyi 2000 vuotta sitten, miehet kerääntyivät voimistelusaleihin liikunnan lisäksi myös ymmärtääkseen taidetta, musiikkia ja filosofiaa.

Kreikkalaiset uskoivat, että fyysinen harjoitus on toimiva vain yhdessä henkisen harjoituksen kanssa. Filosofit Platon, Aristoteles ja Homer painottivat omassa tuotannossaan voimistelun positiivisia vaikutuksia.

Voimistelun kultakausi alkoi 1880-luvun Euroopassa, joten kun nykyiset olympialaiset alkoivat vuonna 1896, voimistelu oli luonnollinen osa niitä. Voimistelu on kuulunut jossain muodossa kaikkien olympiakisojen ohjelmaan. Alkuvuosina kilpailtiin henkilökohtaisten lajien lisäksi suurilla ryhmillä joukkuevoimistelussa.

TRAMPOLIINI LONTOOSSA

Urheilijakiintiö
32 urheilijaa (16 miestä, 16 naista)

Ohjelma
Trampoliini

Trampoliinihypyt eriytyivät sirkustemppuilusta omaksi urheilulajikseen USA:ssa 1940-luvulla. Sydneyssä laji oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Sekä miesten että naisten kultamitali matkasi Venäjälle. MM-kisoissa ovat Venäjän lisäksi menestyneet Valko-Venäjä ja Ranska. Suomalaisia ei ole olympiatrampoliiniin osallistunut.

Alkukilpailu käsittää pakollisen ja vapaaohjelman. Kahdeksan parasta selviytyy finaaliin, jossa hypätään uusi vapaaohjelma lähtien nollapisteistä.

Ohjelma koostuu kymmenestä erilaisesta hypystä, jotka esitetään yhtenä sarjana. Tuomaristo arvioi ohjelman vaikeusasteen (maksimipisteet 15) ja suorituksen (30 p). Yhden täysvoltin pistearvo on 0,4, täyskierteen 0,2. Lajin huiput esittävät nelosvoltteja erilaisin kiertein.

Trampoliini on 5,05x2,91 metriä. Katon minimikorkeus on kahdeksan metriä.