Eemeli Salomäki jäi korkeuteen 530 seipään EM-karsinnassa Helsingin Olympiastadionilla. Kaikki oli vesisadetta lukuun ottamatta juuri niin kuin Salomäki toivoi, mutta toteutus jäi vaillinaiseksi.

- Olihan se huono. On turha selitellä, ettei tarvitse valehdella. Toivoin tuollaista haastavaa tuulta ja toivoin vesisadetta, ja sitten eivät vain omat rahkeet riittäneet sellaisten asioiden käsittelyyn. Vaikea laittaa tunteita sanoiksi, mutta olisi ollut hienoa hypätä EM-kotikisojen finaalissa. Ei vain riittänyt, Salomäki manasi.

Salomäki meni aloituskorkeutensa 530 vasta toisella yrityksellä yli. 550:stä yritykset olivat täysin epäonnistuneita alusta loppuun.

- Aloitin luottoseipäällä, millä olen päässyt tällä kaudella korkeuksia kuin korkeuksia yli. Juoksu kulki hyvin ja tekniikka toimi tosi hyvin, mutta se meni läpi. Sitten otin maksimiseipään käyttöön aloituskorkeuden toiseen yritykseen, ja sekin meinasi mennä läpi, Salomäki kävi läpi kilpailuaan.

- 550:een otin non-used (käyttämättömän) seipään käyttöön. Hartiat eivät vain pysyneet tarpeeksi rentoina, jotta olisin saanut oikeanlaisen kuoppaanvientiliikkeen. Siihen se homma kaatui. Olisi pitänyt olla rento ja saada leijonanraivoa enemmän. Sillä se olisi lähtenyt menemään. Oma moka, kun en juossut silmät kiinni. Olisi pitänyt vain vetää ihan jumalattomalla riskillä kaikki suoritukset.

”Kunhan etsin siinä tekosyytä”

Finaaliin riitti lopulta niinkin heikko tulos kuin 530 puhtaalla sarjalla. Sitä Salomäki ei voinut kuitenkaan mitenkään tietää silloin, kun hän jätti korkeuden 540 väliin.

- Ei ollut mitään itua hypätä, kun kaverit hyppäsivät 530:sta yli niin rajusti. Lavillenie ei ollut aloittanut ja muut jättivät väliin, ja se tuntui merkityksettömältä korkeudelta. 550 ei kuitenkaan aikuiselta mieheltä vaadi juuri mitään. Kun kaikkensa tekee, eikä se riitä mihinkään, kyllä se harmittaa, Salomäki ruoski itseään.

Salomäen ensimmäinen yritys 550:stä oli pahannäköinen, kun seiväs lipesi hänen käsistään. 24-vuotias Someron Esan mies näytti tuskaiselta, mutta pahempaa tilanteessa ei käynyt.

- Ei siinä mitään käynyt. Kunhan etsin siinä tekosyytä. Kausi jatkuu, ei siinä mitään hätää. Belgiassa on ensi viikolla kaksi kilpailua. Jos saisi sinne koottua itselleen henkisiä hyvinvointipisteitä, jotta nauttisi tekemisestä ja siellä olisi kiilusilmäinen Eemeli. Nyt oli lähempänä itkua kuin onnenkyyneleitä. On kuljettu pitkä tie, ja vielä pitää rämpiä suossa ennen kuin pääsee moottoritielle, Salomäki runoili.

Salomäen uran kolmannet arvokisat päättyivät edellisten tavoin karsiutumiseen. Tällä kertaa esittämönä toimi kotikenttä, mutta tällä ei ollut sen suurempaa merkitystä epäonnistumiseen.

- Olen aina nauttinut Olympiastadionilla hyppäämisestä, eikä se tästä mihinkään muutu. Rakastan sitä, kun on ihmisiä ympärillä ja tietää sen, että moni toivoo onnistumistani. Siitä saa hyvin voimaa, mutta nyt en pystynyt käsittelemään omia ajatuksiani tarpeeksi loogisesti. Se on kuitenkin vain urheilua.