Urheilijakiintiö
136 urheilijaa (68 miestä, 68 naista)

Ohjelma
Uimahypyt

Kilpailupaikka
Uintikeskus (Aquatics Centre)  

Kerroshypyt olivat ensimmäisen kerran olympialaisissa vuonna 1904. Ponnahduslautahypyt tulivat mukaan vuonna 1908. Parikilpailut olivat Sydneyssä 2000 ensimmäistä kertaa kisaohjelmassa. Hyppykorkeudet vaihtelivat aluksi, mutta 1924-1996 olympiakisaohjelma pysyi täysin samanlaisena.

Laji kehittyi 1800-luvulla erityisesti Ruotsissa ja Saksassa, kun voimistelijat harjoittelivat akrobatiaa veden yllä. Uimahypyissä yhdistyvät taiteellisuus ja urheilullisuus. Laji vaatii myös rohkeutta, sillä hyppääjät tulevat veteen 55 kilometrin tuntinopeudella.

Vuosina 1912-24 hypättiin ”vaihtelevien” kerroshyppyjen ohella suorien hyppyjen kilpailu, jossa suomalaisetkin olivat hyvin esillä. Toivo Aro (1912) ja Yrjö Valkama (1920) taistelivat molemmat mitaleista, mutta jäivät lopulta viidensiksi.

Naisten uimahypyt tulivat mukaan vuonna 1912. Suomalaisnaisten paras saavutus on Greta Onnelan 5. sija Amsterdamissa 1928.

Louganis menestyksekkäin

Historian menestyksekkäin uimahyppääjä on USA:n Greg Louganis, joka voitti Soulissa 1988 toisen peräkkäisen tuplamestaruuden. Olympialaiset olivat dramaattiset, sillä Louganis loukkaantui hengenvaarallisesti ponnahduslautakilpailun karsinnassa.

USA on hallinnut uimahyppykisoja alusta asti. Kiina on ollut haastajana USA:lle 1980-luvulta. Louganisin lopetettua uransa kiinalaismiehiä pidetäänkin nyt maailman huippuina.

Naisissa kahteen peräkkäiseen tuplaan on yltänyt USA:n Patricia McCormick (1952-56).

Monet uimahyppyjen mitalistit ovat olleet huomattavan nuoria. Berliinissä vuonna 1936 naisten ponnahduslautakilpailun voittanut amerikkalainen Marjorie Gestring on kesäkisojen nuorin tunnettu olympiavoittaja, 13 v 8 kk ja 25 p.

Suomalaiset kuuluivat parhaimmistoon vuosina 1908–20 olympiaohjelmaan kuuluneissa suorissa kerroshypyissä. Sekä Toivo Aro (1908) että Yrjö Valkama (1920) jäivät olympiakilvassa viidennelle sijalle - Suomessa nähtiin syypäiksi omia miehiään suosineet ruotsalaistuomarit. Kyseessä ovat kuitenkin edelleen Suomen parhaat uimahyppyjen olympiasijoitukset.

Kilpailusääntöjä

Lontoossa uimahyppytapahtumia on kahdeksan, joista neljä on miehille ja neljä naisille. Kilpailijoiden täytyy olla vähintään 14-vuotiaita.

Tarkoitus on välttää veden pärskymistä ja laskeutua veteen siten, että sen pinta säilyy mahdollisimman tyynenä.

Kerroshypyissä hyppykorkeus on 10 metriä. Ponnahduslaudalla kilpaillaan kolmesta metristä.

Yksilökilvassa on seitsemän tuomaria, joiden pisteistä (max. 10) alin ja ylin putoavat pois. Muiden pisteet lasketaan yhteen ja kerrotaan hypyn vaikeuskertoimella sekä tasausluvulla 0,6.

Alkuerissä hypyn vaikeutta ei ole rajoitettu. Välieriin selviytyy 18 parasta. Niissä hyppyjen vaikeuskertoimien yhteismäärän maksimi on ponnahduslaudalla 9,5 ja kerroksilla 7,6.

Välieristä selviytyy 12 parasta finaaliin. Välierien ja finaalin pistelasku alkaa nollasta.

Parikilpailussa on 11 tuomaria. Kummallakin hyppääjällä on kolme omaa tuomaria, ja viisi arvioi hyppyjen synkronointia. Kisassa on viisi hyppyä, joista kahden vaikeuskerroin saa olla korkeintaan 2,0 ja kolme muuta ovat vapaita.