RATAUINTI

Urheilijakiintiö
950 urheilijaa

Ohjelma
Uinti

Kilpailupaikat
Uintikeskus (Aquatics Centre)
Hyde Park  

Miehet
50 metrin vapaauinti
100 metrin vapaauinti
200 metrin vapaauinti
400 metrin vapaauinti
1 500 metrin vapaauinti

100 metrin selkäuinti
200 metrin selkäuinti

100 metrin rintauinti
200 metrin rintauinti

100 metrin perhosuinti
200 metrin perhosuinti

200 metrin sekauinti
400 metrin sekauinti

4 × 100 metrin vapaauintiviesti
4 × 200 metrin vapaauintiviesti
4 × 100 metrin sekauintiviesti

10 kilometrin avovesiuinti

Naiset:
50 metrin vapaauinti
100 metrin vapaauinti
200 metrin vapaauinti
400 metrin vapaauinti
800 metrin vapaauinti

100 metrin selkäuinti
200 metrin selkäuinti

100 metrin rintauinti
200 metrin rintauinti

100 metrin perhosuinti
200 metrin perhosuinti

200 metrin sekauinti
400 metrin sekauinti

4 × 100 metrin vapaauintiviesti
4 × 200 metrin vapaauintiviesti
4 × 100 metrin sekauintiviesti

10 kilometrin avovesiuinti

Uinti on kuulunut kesäolympialaisten ohjelmaan alusta lähtien. Vuonna 1896 uitiin meren lahdessa, 1900 Seine-joessa, 1904 tekojärvessä, 1908 yleisurheilukentän keskelle rakennetussa altaassa ja 1912 lähtien erillisellä uimastadionilla.

Sisähallissa uitiin ensimmäisen kerran vuonna 1948. Ulkona on kuitenkin uitu tämän jälkeenkin vuosina 1952, 1960, 1984, 1992 ja 1996. Vuonna 1924 radat erotettiin ensimmäistä kertaa köysillä, joita korkkikohot pitivät ylhäällä.

Viralliset säännöt uintikilpailuille luotiin vasta vuonna 1908. Sitä ennen säännöt olivat hajanaisia ja saattoivat vaihdella kisasta toiseen. Olympia-altaan pituus oli vuosina 1908-20 100 metriä.

Vuodesta 1920 on uitu 50 metrin altaassa. Nykyään altaat on suunniteltu huolellisesti varmistamaan mahdollisimman tasaiset olosuhteet kaikille uimareille. Ratoja erottavat rataköydet, jotka on suunniteltu siten, että ne vähentävät veden pintavärähtelyä. Altaan reunat puolestaan pysäyttävät aallot.

Selkäuinti tuli kisojen ohjelmaan vuonna 1900, rintauinti 1904. Perhosuinti erotettiin rintauinnista omaksi lajikseen 1956. Aiemmin ainoana sääntönä oli käsien vieminen yhtä aikaa pään yli ja perhosuinnin löytäneet uimarit pärjäsivät rintauinnissa huomattavasti muita paremmin.

Neljän uintilajin yhdistelmä sekauinti tuli ohjelmaan vuonna 1964. Sekauintiviesti uitiin kuitenkin jo edellisissä kisoissa.

Naiset tulivat mukaan olympiauinteihin vuonna 1912.

Seitsemän kullan Spitz, 14 kullan Phelps

Yksissä kisoissa eniten kultamitaleja on voittanut Mark Spitz vuonna 1972. Juutalainen Spitz voitti Münchenissä neljä henkilökohtaista kultaa (100 ja 200 vu sekä 200 pu) ja lisäksi kolme kultaa viesteissä.

Eniten henkilökohtaisia kultamitaleja voittanut naisuimari on Krisztina Egerszegi (viisi vuosina 1988-96) ja miesuimari on Michael Phelps, joka on myös kaikkien aikojen menestyksekkäin olympiaurheilija. Phelps on voittanut vuosina 2004-2008 peräti 14 olympiakultaa, joista 9 on henkilökohtaista.

Suomalaisuimarit ovat osallistuneet kaikkiin kisoihin vuodesta 1908 lähtien. Arvo Aaltosen ja Antti Kasvion välillä oli 72 vuoden mitaliton aika (1920-1972).

Yrjönkadun uimahallin valmistuminen Helsinkiin vuonna 1928 paransi huomattavasti suomalaisten harjoitusmahdollisuuksia ja tulokset näkyivät muutaman vuoden kuluttua, joskaan eivät olympiamitaleina.

Suomalaisnainen on uinut vain kerran kisojen A-finaalissa: Eila Pyrhönen oli neljäs 100 metrin perhosuinnissa 1964.

Suomi on voittanut olympialaisissa yhden hopean (Jani Sievinen 200 sku, 1996) ja kolme pronssia (Aaltonen 200 ja 400 ru, 1920 sekä Kasvio 200 vu, 1992).

Sydneyn kisoissa oli mukana kautta aikojen nuorin suomalainen olympiaosanottaja, uimari Hanna-Maria Seppälä, 15v 9kk 7 pv.

Kilpailujärjestelmä

Lajeja on yhteensä 16. 100 ja 200 metrillä uidaan selkä-, rinta-, perhos- ja vapaauinnit. 200 ja 400 metrillä uidaan sekauinti ja 50 metrillä vapaauinti. Lisäksi uidaan 10 kilometrin maraton avovesikilpailu. (tähän pitää tehdä linkki)

Miehet uivat lisäksi 1500 metriä ja naiset 800 metriä vapaauintia. Viestit käydään sadan ja kahden sadan metrin matkoilla vapaa- ja sekauinnilla.

Alkuerissä tilastojen 24 parasta jaetaan tasaisesti kolmeen viimeiseen erään. 16 parasta selviää aikojen perusteella välieriin, joista edelleen kahdeksan parasta aikaa finaaliin. Pitkillä matkoilla (400 m ja yli) ja viesteissä alkueristä selviytyy suoraan finaaliin kahdeksan parhaan ajan uinutta.

AVOVESIUINTI

Urheilijakiintiö
950 urheilijaa (sama kiintiö kuin ratauinnissa)

Ohjelma
Avovesiuinti

Avovesiuinti esiintyy ensi kerran olympiakisoissa Pekingin kisoissa 2008. Meriuintia tosin harjoitettiin jo Ateenassa 1896 ja 1906, jolloin uintikilpailut järjestettiin Falironin lahdella.

Lontoon kisaohjelmassa on 10 kilometrin kilpailu. Uinnin MM-kisoissa kilpaillaan myös 5 ja 25 kilometrin matkoilla.

Lontoossa kilpailu uidaan Hyde Parkissa Serpentine-järvessä.