Kaj Kunnas pohtii MM-kiekkohuumassa jääkiekon tv-oikeuksia. Lisäksi selviää, mikä on Veeti Kallion mieluisin liikuntaharrastus.

Kukkahattutädin muutos

Alkuun tunnustus.

En ole koskaan ymmärtänyt kaukalossa nyrkkejään heiluttavia jääkiekkoilijoita, kiekkotappelijoita. Olen siis klassinen kukkahattutäti. (Wikipedia: Kukkahattutäti on pilkkanimi, jolla viitataan henkilöön – usein naispuoliseen – joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille naiiveja tai moralistisia neuvoja.) Ajatusmaailmaani ei ole mahtunut ymmärrys siitä, miten kyseinen manööveri liittyy jääkiekkoon. Ja uskokaa huviksenne, ystäväpiiriini kuuluvat kiekkoniilot ovat tätä asiaa yrittäneet minulle valottaa. Keskusteluja on - herra tietää - käyty.

Tältä pohjalta oli kutkuttavaa tavata Urheilukadun kuvauksissa entinen jääkiekkoilija, tappelijana NHL:ssä profiloitunut Sami Helenius. Vietimme päivän Samin nykyisessä työpaikassa Kartanon koululla Järvenpäässä. Piipahdimme myös hänen kotonaan, ja päivän päätteeksi vielä Jokereiden junnutreeneissä Paloheinässä. Oli aikaa perehtyä kiekkoammattilaisen sielunmaisemaan. Mielenkiintoinen mies kaiken kaikkiaan.

”Mulle sanottiin ensimmäisellä AHL:n treenicampilla, että pelaa ku iso mies. Tän ison kokoni takia”, aloitti Sami tarinansa tappelijaksi päätymisestään. Ei ollut vaihtoehtoja. Oppia haettiin pikkuhiljaa tilanteisiin hakeutumalla, ja hommasta tuli lopulta koko uraa värittänyt lisämauste – niin kuin Sami asian itse ilmaisee. Rooli, jolla peliminuutit taalajäillä taattiin.

Mieleen jäi erityisen vahvasti tarina Samin uran pahimmasta tappelusta. Sen hän tahkosi Dallasin paidassa yli 100 kiloisen Georges Laraquen kanssa. Laraque haastoi, mukaan oli lähdettävä ja turpaan tuli. Aika pahastikin. Mutta joukkuekaverit arvostivat ”elettä”, sitä, että uskalsi ylipäätään lähteä mukaan. Samin mukaan joukkuekaverit arvostavat tappelijoita, koska he ovat valmiit tekemään kaikkensa, uhrautumaan joukkueensa eteen. Tappeluista ei voinut kieltäytyä myöskään sen takia, että varustekassit olisivat todennäköisesti odottaneet pukukopin ulkopuolella peliä seuranneena päivänä. Tulijoita rooliin kun kuulemma riittää.

Moralisoi siinä sitten tehtyjä valintoja uran eteen. Tulos tai ulos, kotiin tai tappelemaan, so simple is that.

Tappelijan rooli ei ole helppo kantaa, sen myöntää Samikin. Se on henkisesti raskasta ja raastavaa. Pelko on tuttu tunne ja ajatus vakavasta loukkaantumisesta on Samin mukaan aina läsnä. Olin luullut toisin. Kovanaamat eivät pelkää, eikä tappeluissa ainakaan voi sattua mitään. Kun ne kerran kuuluvat lajiin. Totuus on kuitenkin toinen. Sattua kuulema voi, pahastikin. Mutta ei se auta, kun rooli on kerran otettu ja omaksuttu, se on kannettava kunnialla loppuun asti.  ”Tosin, siitä lähdetään, että maalintekopeli tämä lähtökohtaisesti on” Sami alleviivaa. Tärkeä alleviivaus.  ”Valtameren taakse on mentävä pelimeriiteillä, ei sinne pelkästään tappelijaksi voi lähteä. Tappeluita tuli jos oli tullakseen.”

Urheilukadun kuvausmateriaalit makasivat tovin aikaa työpöydälläni ennen kuin pääsin niiden kimppuun ja leikkaamoon. Kuunnellessani haastatteluja, katsellessani läpi kuvia, erityisesti tappelukuvia, päässäni tapahtui jotain. Tai oli tapahtunut tapaamisemme jälkeen.

En voi edelleenkään sanoa hyväksyväni tappeluita jäällä, mutta taidan - sittenkin - jollain tasolla ymmärtää, että tämä nyrkkikuvio – sittenkin – jollain kummallisella tavalla, on osa jääkiekkojoukkueen sisäisen dynamiikan rakentumista. Osa lajia. Niin kuin minulle on toitotettu.

Katsokaa, kuunnelkaa, miettikää, ”funtiskaa”, niin kuin Sami sanoi, ja päättääkää itse. Taustatukea pohdinnoille on tarjolla sunnuntaina Urheilukadulla.

Kristiina Kekäläinen

Pro siilit-marssi

Kun tänään kuvaaja Niina Mattuksen kanssa kiipesimme Helsingin Areenan takana olevalle kallionnyppylälle tekemään juontoja sunnuntaista Kunnaksen Kärkeä silmällä pitäen, mieleeni muistui hauska tarina vuodelta 1996. Silloinhan Hjallis Harkimo aloitti räjäytystyöt uutta halliaan ajatellen.

Vastustajiakin löytyi. Jopa ihan läheltä. Kaksikko Juha Lind-Pasi Sormunen kun oli huolissaan. Olivat kuulleet että alueella asusti runsaasti siilejä. Joiden kotikolot olivat vaarassa tuhoutua Hjalliksen dynamiitin mäjähdyksiin.

Näinpä Lind-Sormunen duo järjesti kahden miehen protestin. Kahden miehen marssin vanhan Helsingin jäähallin käytävillä.

Pro siilit-marssi ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Kalliot räjäytettiin. Areena rakennettiin. Areena, jossa nyt pelataan jääkiekon MM-kisoja.

Jotka tänä vuonna televisioi ja radioi MTV3 Media. Seikka joka muodostaa Kunnaksen Kärjen tämän sunnuntain aihion.

Joo joo. Tiedän tiedän. Olen jäävi tekemään aiheesta insertin.

Mutta teinpä kuitenkin...

Kaitsu K