Marjo Yli-Kiikka avaa suomalaisurheilijoiden urakan Lontoon olympiakisoissa, kun hän aloittaa ilmakiväärin alkukilpailun lauantaiaamuna. Kolmansissa olympiakisoissaan ampuva Yli-Kiikka ei tästä suuria paineita ota.

- Jonkun on näytettävä tietä, hän hymähti.

Yli-Kiikka kilpailee Lontoossa ilmakiväärin lisäksi pienoiskiväärin asentokilpailussa, joka ammutaan 4. elokuuta. Vaikka hän saalisti olympiapaikkansa juuri asentokilpailussa, ei tämä laji nouse hänen ykköslajikseen. Etenkin kun seinäjokelainen saavutti uransa ensimmäisen aikuisten arvokisamitalin ilmakiväärissä.

- Kumpaakin olen ampunut yhtä lailla enkä pysty laittamaan niitä järjestykseen. Ei toisesta lajista saa kuitenkaan lisäpisteitä siihen toiseen kisaan.

Kotiharjoittelua olohuoneessa

Yli-Kiikka valmistautui Lontooseen ottamalla kolme viikkoa ”ehtaa kesälomaa” ylitarkastajan työstään Maaseutuviraston maaseutuelinkeino-osastolta. Hän on harjoitellut sekä synnyinpaikkansa kotiradalla Isossakyrössä että neljän seinän sisällä kotonaan, sillä Yli-Kiikalla on kotonaan käytössä ”Speden speleistäkin” tuttu infrapuna-ase.

- Aina ei tarvitse laittaa kutia piippuun, mutta samat varusteet laitan aina päälle. Infrapuna-ase sopii hyvin harjoitteluun, sillä sen ohjelma antaa paljon tietoa. Välillä liian armottomastikin, rauhallisenoloinen Yli-Kiikka kertoili.

- Kotona harjoitteleminen on kuitenkin yksin puurtamista, kun taas radalle meneminen on samalla myös sosiaalinen tapahtuma, ja se sopii tällaiselle sosiaaliselle yksilölle.

Olympiakisat hämmästyttävän samanlaisia

Yli-Kiikka edusti Suomea jo Ateenan olympiakisoissa vuonna 2004. Tuolloin hän sijoittui pienoiskiväärin asentokilpailussa 20:nneksi. Neljä vuotta myöhemmin hän oli samassa lajissa 14:s.

- Ateenan kisat olivat ne ensimmäiset, ja tietenkin ne jännittivät paljon. Pekingissä tiesin jo mitä odottaa, Yli-Kiikka vertasi.

- Jos olympiakisoja vertaa, niin nämä ovat olleet hämmästyttävän samanlaisia. Kun maanantaina tulin tänne, ihmettelin, mihin ne neljä vuotta ovat kuluneet. Tuntui kuin olisin tullut jälleen Pekingiin.

Yli-Kiikka antaa kuitenkin erityiskiitoksen Lontoon kisajärjestäjille, sillä missään muualla ei järjestelyjä aseiden kohdalla ole saatu toimimaan yhtä hyvin kuin Briteissä. Järjestäjät ovat hoitaneet aseet lentokentältä kisapaikalle ja harjoituksiin täysin lupauksien mukaan niin esikisoissa kuin nyt olympialaisissakin.

Toiveissa lämpöä ja vesisadetta

Kokeneena arvokisakävijänä Yli-Kiikka ei keskity ennen kilpailua siihen, mitä voittaa, vaan siihen millä sen tuloksen tekee.

- Voiton- tai menestyksen nälkä on niin kova, että jos sitä ei olisi, ei tästä tulisi mitään. Sen perässä menen. Teen asiat niin hyvin kuin osaan, ja sieltä tulee hyvä tulos, finaalipaikkaa molemmista lajeista metsästävä 34-vuotias ampuja vakuutti.

Yli-Kiikan mukaan hänen kroppansa on jo tottunut Lontoon olosuhteisiin, jotka ovat olleet ainakin alkuviikosta huomattavasti mukavammat kuin huhtikuussa esikisoissa. Tuolloin lämpötila oli hätäisesti plussan puolella ja tuuli hankaloitti ampumista, kun taas tällä viikolla helteet ovat hellineet lontoolaisia.

- Kaikissa olosuhteissa pitää pystyä ampumaan, ja voin sanoa, että olen ampunut kaikissa olosuhteissa. Välillä on hikinoro valunut silmiin, välillä hengitys on huurunnut tai tullut hiekkaa silmiin, Yli-Kiikka listasi.

- Tietenkin itse toivon lämpöä, mutta tykkään ampua silloin, kun sataa. Silloin on myös tyyntä - ellei sitten sada rakeita.