Vastoin yleistä luuloa suomalaisen naisen elämä oli 1600- ja 1700-luvuilla varsin vapaata. Vaikka avioliitto oli kaikkien tähtäimessä, pääsi nainen usein ansioitumaan työelämässä ennen perheen perustamista. Hän sai myös itse valita puolisonsa.

Tampereen yliopiston tutkija, filosofian lisensiaatti Tiina Miettinen tarkasteli väitöskirjassaan Hämeen maaseudun naisia 1600- ja 1700-luvuilla. Hän löysi historiasta vahvoja ja itsenäisiä naisia, jotka etenivät urallaan

- Moni nainen eli lähes 30-vuotiaaksi naimattomana. Talollis- ja säätyläispiireissä avioiduttiin aikaisemmin, mutta talottomat tytöt pestautuivat usein ensin piioiksi hankkimaan omaa rahaa ja tarpeellisia taitoja.

Kokeneet, osaavat ja taloudellisesti itsenäiset naiset olivat haluttuja aviopuolisoita vielä kolmikymppisinäkin.

Moni nainen pääsi valitsemaan itseään nuoremman puolison.

- Tutkija Tiina Miettinen

- Moni nainen pääsi valitsemaan itseään nuoremman puolison. Loputkin avioituivat jossain kohtaa, sillä 1700-luvulla hyvin harva jäi loppuiäkseen naimattomaksi, Tiina Miettinen kertoo.

Sinkkuelämää ja lehtolapsia

Menneiden vuosisatojen sinkkuelämä oli suomalaisella maaseudulla siinä mielessä nykyajan kaltaista, että suhteita solmittiin kyllä ilman papin aamentakin. Seurauksena oli huomattava määrä aviottomia lapsia.

- Yksinhuoltajuus näyttää kuuluneen erittäin monien nuorten naisten arkeen. Yllätyin aviottomien lasten määrän huimasta kasvusta 1700-luvulla, tutkija kertoo.

Vanhoissa elokuvissa aviottoman lapsen synnyttäneet naiset kuvataan kylän häpeäpilkkuina, joiden kohtaloa paheksuttiin ja surkuteltiin. Tiina Miettisen mukaan näkemys hyljeksitystä ja paikasta toiseen vaeltavasta yksinhuoltajaäidistä on myytti, jolle ei löydy vahvistusta asiakirjoista.

- Vaikka naiset erottautuvat kirkonkirjoista, saivat he oikeasti turvapaikan vanhempiensa tai veljiensä luota. He elivät lapsineen kiinteänä osana yhteisöä ja menivät yleensä naimisiinkin. Toki avioton lapsi saattoi hiukan himmentää naisen haluttavuutta avioliittomarkkinoilla, mutta ei estänyt naimisiin pääsemistä. Naisihanteena oli neitsyt, mutta elämän realiteetit määräsivät käytännön elämää.

Asiakirjoja kaunisteltiin

Naimattomien hämäläisnaisten elämänkohtaloista väitellyt Tiina Miettinen kertoo aiheensa olleen haastava. 

Naisihanteena oli neitsyt, mutta elämän realiteetit määräsivät käytännön elämää.

- Tutkija Tiina Miettinen

- Aatelisia ja säätyläisiä on kyllä tutkittu, mutta talottoman väestön elämästä on säilynyt vähemmän tietoa.

Kirjallisen jäämistön kannalta aviottomien lasten syntymä on positiivinen asia, sillä kirkon synniksi leimaava  ilmiö tuo esiin maaseutuyhteisön naimattomat sinkkunaiset, joita on muutoin vaikea löytää lähteistä.

- Kirkon ja oikeuslaitoksen asiakirjoissa aviottomien lasten äidit merkittiin maineensa ja asemansa menettäneiksi, koska kirkon silmissä salavuoteus oli rikos.

Naimattomien naisten kautta tutkija pääsi tarkastelemaan myös talonpoikaiston perherakenteita 1600- ja 1700-luvuilla. Vaikka käytännössä yksinhuoltajaäidit hyväksyttiin, korostuu ydinperhevaltaisuus niin henkikirjoissa kuin kirkonkirjoissakin.

- Ihanteen ja todellisuuden välillä näyttää olleen selkeä ristiriita. Tilojen ja talojen mieslinjaisen jatkuvuuden ja ydinperheen haluttiin näkyvän myös asiakirjoissa. Perheenjäseniä saatettiin jättää jopa merkitsemättä kirkonkirjoihin, jotta yhteiskuntarakenne saataisiin näyttämään järjestäytyneeltä ja hierarkkiselta.