Luonto |

2000-luvulle ominaista: kaikista susipäätöksistä valitetaan

Suomessa harjoitetaan nykyisin suden kannanhoidollista metsästystä aiemman puhtaasti vahinkoperusteisen jahdin sijasta. Se, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on kaadettu tänä talvena lähes saman verran susia kannanhoidollisessa jahdissa kuin poliisin poikkeusluvilla, on ihmetyttänyt monia tahoja. Maa- ja metsätalousministeriössä uutta järjestelmää pidetään silti toimivana.

Suden jälki
Arkistokuva. Kuva: Yle

Maa- ja metsätaloustalousministeriö antoi joulukuussa luvan 46 suden kannanhoidolliseen metsästykseen. Luvat eri alueille myöntää Suomen riistakeskus.

Ylitarkastaja Jussi Laanikari on pyöritellyt susiasioita maa- ja metsätalousministeriössä vuodesta 2005. Hän on virkamies vuotuisen asetustekstin takana, jossa määritellään poikkeusluvalla sallittava suden metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella esimerkiksi metsästyskaudella 2015-2016.

Laanikari pitää toimivana nykyistä suden kannanhoidollista metsästystä.

– Saalis on saatu suhteellisen lyhyessä ajassa. Se on yllättänyt, että poliisin luvalla on näinkin paljon on metsästetty.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa saatiin juuri päättyneessä kannanhoidollisessa sudenmetsästyksessä ammuttua 11 sutta, kun lupia oli alueella 14.  Lisäksi talven aikana on kaadettu nk. häirikkösusia poliisin myöntämillä poikkeusluvilla 9.

– Itä-Suomen poliisilaitoksella on uuteen susikannan hoitosuunnitelmaan liittyvä kokeilu, jolla testataan poliisin ja suurriistavirka-avun toimintakynnystä, miten pihaan toistuvasti tulevien susien ongelmaa voidaan hoitaa, Laanikari kertoo.

Tämän vuoksi ylitarkastaja ei pidä Pohjois-Karjalan tilannetta ongelmallisena.

– Kiintiön tavoite oli lisätä susien ihmisarkuutta ja purkaa paikallisen väestön painetta susia kohtaan. Nyt tehdään tilinpäätöstä siitä, onko kiintiö ollut sopiva suhteessa Luonnonvarakeskuksen antamaan arvioon susikannasta.

Saaliin määrä ei ratkaisevaa

Jussi Laanikari uskoo, että ennen metsästyskautta oli käytettävissä riittävästi tietoa susimäärästä.

– Luonnonvarakeskus (Luke) käyttää metsästäjien havaintotietoa ja omaa tietoaan, jota kenttäväki hankkii - en usko, että laumoja jäi kovin paljon havaitsematta.

Luke tekee metsästyskauden päätyttyä uuden kanta-arvion, jossa huomioidaan kaikki ihmisen toimesta kauden aikana kuolleet sudet liikennekuolemia myöten.

Virkamies vakuuttaa, että paikallisten suurpetoyhdysmiesten havainnot susilaumoista otetaan huomioon. Hän kuitenkin muistuttaa, että susilaumojen reviirit ovat suuria: noin tuhat neliökilometriä eli 30 kilometriä kanttiinsa. Tämä aiheuttaa laskentavirheitä.

Ammuttujen susien lukumäärä ei ole keskeistä.

– Jussi Laanikari

– Lauma käyttää reviiriään tehokkaasti, käy joka kolkassa kiertämässä. Sama lauma saatetaan nähdä monessa eri kokoonpanossa ja silloin saattaa tulla käsitys, että meillä on kolmen suden lauma tuolla, viiden tuolla ja seitsemän suden lauma tuolla ja ne lasketaan yhteen, että alueella on kolme laumaa. Mutta todellisuudessa reviirin vallannut lauma poistaa kaikki muut laumat alueelta, Laanikari korostaa.

Luonnonvarakeskus puolestaan tarkistaa havaintoja ja yrittää selvittää reviirien avulla laumojen todellista määrää.

Toisaalta Laanikarin mielestä kaatomäärät eivät ole ratkaisevia.

– Ammuttujen susien lukumäärä ei ole keskeistä, vaan se, onko meillä metsästyksen päätyttyä edelleen yhtä monta elinvoimaista laumaa näillä vakiintuneilla susireviireillä.

Pelkkä vahinkosusien poisto ei toiminut

Ylitarkastajan mukaan ei vielä tiedetä, onko kannanhoidollinen metsästys hyvä keino toteuttaa susikannan hoitosuunnitelmaa.

– Aikaisempi suden tiukka suojelu perustui pelkästään vahinkoperusteisiin poikkeuslupiin. Se oli käytännössä vaikea toteuttaa, erittäin byrokraattinen prosessi ja käytännössä kaikista luvista valitettiin. Tämä johti siihen, ettei lupia juurikaan haettu ja susikantaa hoidettiin muulla tavalla ohi riistahallinnon.

Siis aiemmin salametsästys rehotti?

– Ainakin salametsästys oli susikantaa ja sen kasvua rajoittava tekijä. Jos susikannan kasvupotentiaali on 30 prosenttia vuodessa, niin luvallinen metsästys ei selitä sitä, miksi kanta ei lähtenyt tuolloin kasvuun, Laanikari tuumii.

Nyt kantaa säädellään metsästyksellä.

Susikantaa hoidetaan nyt reviirikohtaisesti.

– Jussi Laanikari

– Kokeillaan sitä, saadaanko nykyinen susikanta ylläpidettyä ja muuttuuko ihmisten suhtautuminen suteen, kun sitä saa metsästää hieman vapaammin ja laumaan pystytään luomaan ihmisarkuutta.

Hoitosuunnitelman mukaan Suomen pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Pelkästään Itä-Suomessa arvioitiin syntyneen 21-23 pentuetta ja tuorein Luken arvio koko maan susilaumoista on reilut 30.

– Se 25 laumaa ei ole mikään tavoite, johon pitäisi pyrkiä. Pikemminkin kun se ylittyy, niin toimintavapaus kasvaa. Susikantaa hoidetaan nyt reviirikohtaisesti; katsotaan millaisia ongelmia alueella on ja metsästystä kohdennetaan siihen laumaan - pyritään lisäämään ihmisarkuutta ja vähentämään vahinkoja, Laanikari selvittää.

Suhtautumisessa susiin alue-eroja

Ministeriön virkamiehen mukaan paikallinen väestö otetaan huomioon.

– Tämä ei ole pelkästään vahinkokysymys eikä se, että sudet tappaa metsästäjille arvokkaita koiria, vaan myös psykologinen juttu. Susia pelätään ja kannanhoidollinen metsästys pyrkii lieventämään niitä pelkotiloja. Kuinka todellista on susien vaarallisuus ihmiselle, on toinen juttu.

Ihmisten suhtautumisessa susiin on eroja alueiden välillä.

– Lounais-Suomessa on tiheämpi asutus ja pihahavaintoja tulee huomattavasti enemmän kuin itäisestä Suomesta ja pelko nousee nopeasti. Itä-Suomessa on totuttu suurpetoihin, siellä isoin konflikti on se, että sudet tappaa metsästyskoiria, Laanikari vertailee.

Itä-Suomessa on totuttu suurpetoihin.

– Jussi Laanikari

Karhun ja ilveksen kanssa ei samaa ongelmaa kuin susikannan kanssa, miksi?

– Niiden kannanhoidollista metsästystä on harjoitettu useita vuosia ja se näyttää toimivan paremmin. Poikkeusluvilla metsästys on harvinaista, ongelmia pystytään hoitamaan metsästyksen aikana. Vahinkoperusteisia lupia on lähinnä poronhoitoalueella, jossa kaikki suurpedot aiheuttavat merkittäviä vahinkoja.

Poliisilla ja riistakeskuksella työnjako

Ongelmayksilöiden poiston hoito kuuluu joko Riistakeskukselle tai poliisille. Jussi Laanikarin mielestä nykyinen työnjako on selvä.

– Silloin kun on akuutti tilanne, että susista on ilmeistä turvallisuusuhkaa, toimijana tulee olla poliisi. Usein kyse on taajama-alueista, jossa metsästys on muutenkin vaikeata - poisto tehdään ainakin poliisin johdolla.

– Jos ongelma on alueella jatkuvakestoisempi ja susilauma aiheuttaa siellä vahinkoja, dokumentointi on tehtävä huolellisesti riistakeskuksen toimesta ja se myöntää luvan edellyttäen, että luvanhakijalla on metsästysoikeus alueelle, Laanikari selvittää.

Ylitarkastajan mielestä riistahallinnon ja poliisin menettelytavat ovat selkiytyneet ja yhteistoiminta on parantunut huomattavasti viime vuosina.

Kannanhoidollisen metsästyksen jatkaminen ratkeaa kokeilun tulosten perusteella. Laanikarin mielestä entiseen vahinkoperusteiseen systeemiin ei kuitenkaan kannata palata.

Jossain vaiheessa valitukset loppuu.

– Jussi Laanikari

Mitä sudensuojelijoiden alituinen lupapäätöksistä valittaminen sitten kertoo järjestelmän toimivuudesta? Virkamiehen mielestä ei mitään.

– Jos tuomioistuin toteaa menettelyissä vikaa, sitten muutetaan käytäntöjä tai lainsäädäntöä. Tänä vuonna hallinto-oikeudet eivät asettaneet enää millekään alueelle metsästyksen täytäntöönpanokieltoja.

Lisäsääntelyä kannanhoidolliseen metsästykseen voi kuulemma tulla, mutta sen periaatteellista vastustamista ylitarkastaja ei ymmärrä.

– Tämä on ollut koko 2000-luvun suurpetojen ja erityisesti susikannan hoidon yksi ominaispiirre, että kaikista päätöksestä valitetaan. Jossain vaiheessa valitukset loppuu, kun kaikki on kaluttu, Jussi Laanikari uskoo.

Määrään perustuvasta kannansäätelystä on ylitarkastajan mukaan huonoja esimerkkejä.

– Ruotsalaiset ovat yrittäneet asetella määrää ja ovat matkalla tuomioistuimeen. Me on määritelty pienin elinvoimainen kanta ja sen alle ei haluta kantaa päästää, mieluummin säädellään sitä jokavuotisilla asetuksilla ja lievennetään susien reviirialueillaan aiheuttamia ongelmia, Jussi Laanikari kiteyttää.

Tuoreimmat aiheesta: Luonto

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä