Myytin ravistelua vai tosi-tv:tä?

Kulttuuritoimittaja Satu Nurmio pohtii, pitääkö Operaatio Mannerheimia arvioida televisiosarjana ja elokuvana vai mediapelinä ja myytinmurtajana.

Näkökulmat
Valokuva ja maalaus Mannerheimista.
Kenialaisen taiteilijan näkemys marsalkka Mannerheimista.Yle

Yleisradion Suomen Marsalkka -elokuvan lehdistönäytökseen oli saapunut vajaat 70 toimittajaa, mutta vain harva taputti elokuvalle. Yleisö näytti lähinnä vaivaantuneelle.

Näytteleekö Erkko Lyytinen tuottaja Erkko Lyytistä haastatteluissa kuten Operaatio Mannerheimissa?

Satu Nurmio

Tätäkö olimme odottaneet? Valkokankaalle heijastetaan alle tunnin mittainen, 20 000 euron minibudjetilla toteutettu kenialainen elokuva. Se on hidastempoinen satu Marsalkka Mannerheimin naissuhteista: vaimo Anastasiasta, salarakas Kitty Linderistä ja suhteesta ruhtinatar Mariaan. Viiden päivän kuvauksissa on saatu aikaiseksi lähinnä pysähtyneitä kohtauksia ja yksinkertaista dialogia. Onko tämä Mannerheim-myyttiä ravisteleva rajun erilainen tulkinta Mannerheimista ihmisenä? Ei. Odotukset eivät täyty.

Kysymys herääkin, pitääkö Suomen Marsalkkaa arvioida lainkaan elokuvana vai onko se ollut vain väline keskustelun herättämiseksi ja elokuvan yhteyteen tuotetun tosi-tv:mäisen televisiosarjan aihe.

Tosi-tv-sarjan päätähti on tuottaja itse

Yle Uutisten kulttuuritoimitus sai nähdäkseen etukäteen elokuvan teosta kertovan tv-sarjan neljä ensimmäistä osaa. Sarjan saatesanoissa kerrotaan, että se kertoo tarinan suuresta unelmasta ja sitäkin suuremmasta petoksesta. Sarjan viimeiset osat pidetään yhä salassa, joten vieläkään emme saa tietää, mistä petoksesta on kyse - onko koko projekti ollut huijausta?

Lehtihaastatteluissa projektin tuottajalta Erkko Lyytiseltä on tivattu jopa, puhuuko hän haastatteluissa käsi sydämellä totta. Näytteleekö Erkko Lyytinen tuottaja Erkko Lyytistä haastatteluissa kuten tv-sarjassa? Pressinäytöksessä tiukattiin, onko tavoitteena ollutkin huono elokuva, jotta sen tekemisestä kertova sarja olisi dramaattisempi. Elokuvan virolaiselta tuottajalta Ken Saanilta kyseltiin, miksi Keniaan oli lähdettävä juuri sadekaudella.

Operaatioon on käsikirjoitettu rooli myös medialle

Suomen Marsalkka -elokuvaa on turha arvoida yksinään, oma roolinsa on tv-sarjalla ja mediakohulla.

Satu Nurmio

Erkko Lyytinen on alusta pitäen painottanut, että hänen tavoitteenaan on ollutsaada aikaan keskustelua Mannerheim-myytistä mahdollisimman laajasti mediassa. Tekijät ovat nostaneet Suomen Marsalkan elokuvan asemaan pitämällä ensi-illan Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla, mutta elokuvaa on turha arvioida yksinään. Televisiosarjan, elokuvan ja siihen liittyvien verkkosisältöjen lisäksi osa showta onkin median reaktiot.

Ja niitä tekijät ovat saaneet. Aamulehti nimesi elokuvan halpikselta näyttäväksi ajatuskokeeksi. Helsingin Sanomat kiitteli hyvää ideaa, mutta haukkui elokuvan tason. Ilta-Sanomat kyseli Mannerheimin seksuaali-indentiteetin perään, Iltalehti halusi nostaa lööppiin elokuvan perheväkivallan. Kaikki kyselivät, mistä tässä onkaan oikein ollut kyse. Iltalehdessä epäiltiin, että ehkä elokuva onkin teekkarimainen kepponen.

Operaatio Mannerheimista jää elokuvallisesti käteen pannukakku, jota ei välttämättä korjaa edes tosi-tv-sarjan viimeisten jaksojen paljastukset. Mutta mediakohuna tekijät ovat yltäneet yli tavoitteensa. Elokuvan ja myytinmurtamisen sijasta operaatio onnistuu olemaan ihan mukavaa televisioviihdettä ja mediamyllytys, joka ainakin nostaa tekijät (jos ei Mannerheimia) otsikoihin.