Kari Haakana: Kiiltävä laatta on helppo ja väärä ratkaisu

iPad on hieno laite. Mutta onko se oikea laite kouluun? Vai pitäisikö kouluihin hankkia laitteita, jotka oikeasti opettavat jotakin?

Yle Blogit
Kari Haakana
Olli Sulopuisto

Internetin ja tietotekniikan vaikutus kaikkeen mahdolliseen panee erilaiset päättäjät ahtaalle.

Muutoksen vauhti tuntuu huimalta ja pakottaa tulevaisuutta edes osittain työkseen pähkäilevät ihmiset tekemään arvailuja, usein vaillinaisella tietopohjalla.

Jatkuvaan ja yhä kiihtyvältä tuntuvaan muutokseen törmätään koulussakin.

Lapsille pitäisi opettaa taitoja, joiden avulla voisi opiskella eteenpäin.

Mutta taitojen pitäisi olla relevantteja ainakin jonkin aikaa. Jatkuvat muutokset tuntuvat vanhentavan nyt olennaisilta tuntuvat taidot nopeasti.

Hyvä esimerkki on suhtautuminen tietotekniikkaan. Tietotekniikan kehittymisen jonkinlaiseksi ikoniksi ovat nousseet paitsi matkapuhelimet myös tablettitietokoneet, erityisesti iPad.

Suomessakin on muutamia kokeiluhankkeita (siirryt toiseen palveluun), jossa muutaman luokan oppilaille on hankittu iPadit.

IPadin ytimessä on digitaalisen sisällön passiivinen kuluttaminen, ei uuden luominen.

Kiiltävien laitteiden kanssa suhraavat lapset näyttävätkin täyttävän tavoitteen: nyt ollaan edistyksen aallonharjalla, kun lapsilla on uusimmat mahdolliset laitteet! Tästä ei modernimmaksi pääse!

Käyttämällä iPadia lapset oppivat kuitenkin lähinnä käyttämään iPadia. Tablettitietokoneen käyttäminen ei erilaisten (siirryt toiseen palveluun)nettivideoiden (siirryt toiseen palveluun) perusteella ole erityisen suurta ponnistusta vaativa taito (siirryt toiseen palveluun).

Pitäisikö opetuksen siis suuntautua johonkin muuhun kuin tietynlaisen käyttöliittymätason hallintaan?

Käyttöliittymä nimittäin vaihtuu todennäköisesti suhteellisen nopeasti: oman kouluaikani atk-opetus (kyllä, silloin 30 vuotta sitten näitä härpäkkeitä kutsuttiin atk:ksi) totutti koulukkaita merkkipohjaiseen käyttöliittymään. Ja joku hiiriperustainen hommakin oli tässä välissä.

Lisäksi iPad on lähinnä sisällön kuluttamiseen (siirryt toiseen palveluun) tarkoitettu laite. Sillä voi toki luodakin asioita, mutta sen ytimessä on digitaalisen sisällön passiivinen kuluttaminen, ei uuden luominen.

Tällainen laite ja filosofia tuntuvat jotenkin ikäviltä kouluympäristössä. Tuntuisi mielekkäämmältä edistää oppilaiden valmiuksia luoda itse.

Tästä näkökulmasta Iso-Britanniassa syntynyt Raspberry Pi -tietokone (siirryt toiseen palveluun) tuntuu fiksulta idealta. Raspberry Pi on luottokortin kokoinen ja muutaman kympin hintainen tietokone. Se toimii Linuxilla tai jollakin muulla avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmällä.

Se on iPadin täydellinen vastakohta: edullinen, kömpelö ja opettelua vaativa.

Raspberry Pin koko idea on saada opiskelijat kiinnostumaan paitsi teknologian käytöstä myös teknologian tekemisestä ja uuden luomisesta.

Muutaman kympin hintainen tietokone on tarkoituksella vailla koteloa: sen idea on näyttää, mitä tietokoneen sisällä on ja lisätä uteliaisuutta ja tietämystä.

Se on iPadin täydellinen vastakohta: edullinen, kömpelö ja opettelua vaativa. Raspberry Pi on liki täydellinen vastaus avoimen tekniikan vaatimuksille (siirryt toiseen palveluun) siinä missä iPad on näiden vaatimusten täydellinen vastakohta.

Epäilen, että Raspberry Pin tulosta kouluihin ei tulla intoilemaan samaan tapaan kuin tablettitietokoneiden tulosta.

Syy on yksinkertainen: me, lastemme asioista päättävät aikuiset, emme näe tämän hetken tarpeiden yli.

Koska osaamme kuitenkin käyttää iPadia, uskomme, että iPadin käyttötaidosta on hyötyä tulevaisuudessakin.

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö