Syömishäiriöt - kilttien aikuisten vaiva

Syömishäiriöitä on pidetty nuorten tyttöjen vaivoina, mutta todellisuudessa myös aikuiset - naiset ja miehet - kärsivät syömishäiriöistä. Usein syömishäiriöt muuttavat muotoaan: nuorena anoreksiasta kärsinyt voi aikuisena sairastua ahmintahäiriöön.

Ajankohtainen kakkonen
Syömishäiriöinen Sari takaapäin
Syömishäiriöistä kärsineet Sari ja Nina kertovat tarinansa Ajankohtaiselle kakkoselle

Nina Pajunniva on 27-vuotias kosmetologi. Oireilu alkoi viisi vuotta sitten laihdutus- ja ahmintakierteenä. Diagnoosi oli epätyypillinen syömishäiriö. Syöminen oli kaoottista.

- En pystynyt hallitsemaan sitä syömättömyyttä, enkä pitämään yllä terveellistä ruokavaliota, ja sitten retkahdin ahmimaan. Ahmintaa taas seurasi paha olo, jota yritin kumota syömättömyydellä.

Karkkipussi, sipsipussi, suklaata, jäätelöä

Yleisin epätyypillisistä syömishäiriöistä on ahmintahäiriö - jota sairastaa jopa 100 000 suomalaista naista ja miestä. Ahmintahäiriö poikkeaa bulimiasta, koska siinä ruokaa ei tyhjennetä oksentamalla tai ulostuslääkkeillä. Ninan ahmintakohtaukset toistivat samaa kaavaa.

- Karkkipussi, sipsipussi, erilaisia suklaapatukoita, jäätelöä. Ahmin ne kaikki illalla kotona nopeasti, koska alla saattoi olla syömättömyyttä ja alhaista verensokeria. Se oli mielihyvän tuottamista itselle.

Toistuvasti käsistä karkaavat ahmintakohtaukset aiheuttavat masennusta, itseinhoa ja syyllisyyttä. Monet ahmijoista ovat ylipainoisia, ja arviolta jopa 20-50 lihavista sairastaa ahmintahäiriötä.

Kiltit ahmijat täyttävät muiden tarpeita

Psykologi Katarina Meskanen työskentelee HYKS:in syömishäiriöklinikalla, jossa hän tapaa ahmijoita viikottain. Tyypillinen tapaus on keski-ikäinen nainen tai mies, joka etsii ahminnasta hetken helpotusta. Meskasen mukaan kukaan ei ahmi tai laihduta turhaan, vaan syömishäiriö palvelee jotain tarkoitusta ihmisen elämässä.

- Syömishäiriöt ovat kilttien ihmisten sairauksia - sellaisten jotka on unohtaneet ottaa oman vuoronumeron omassa elämässään. He täyttävät muiden ihmisten tarpeita. Niinpä siitä ruoasta muodostuu pakopaikka, sanoo Katarina Meskanen.

Kuurilaihdutus pannassa

Yltäkylläisyyden maailmassa ruokaan on ladattu seksikkyyttä ja trendikkyyttä, samaan aikaan lihavuuden terveyshaitoista toitotetaan kaikkialla. Siinä missä alkoholisti voi toipua lopettamalla juomisen, ei syömishäiriöinen voi lopetta syömistä.

- Ruoan palkintoarvoa pitäisi vähentää. Se pitäisi palauttaa mutkattomaan ja luontevaan paikkaan ihmisten elämässä, ilman sen kummenpaa arvolatausta, sanoo Meskanen.

Kaikkien syömishäiriöiden toipumisessa tärkeintä ovat säännölliset ruoka-ajat. Myös kuurilaihdutus pitäisi lopettaa. Tunnesyömisen sijaan pitäisi pyrkiä täsmäsyömiseen, sanoo psykologi Katariina Meskanen.

Nina Pajunniva on samaa mieltä, toipumisen ehdoton edellytys on ollut säännöllinen 3-4 tunnin välein tapahtuva ruokailu. Nykyisin Nina sallii itselleen myös herkuttelun

- Olen viettänyt pitkään rajattua elämää, eikä se ole normaalia, olen kieltäytynyt monesta asiasta. Nyt en enää tarkkaile syömisiäni, en laske kaloreita, enkä käy vaa'alla.

Ahmintahäiriö tautiluokitukseen USA:ssa

USA:ssa ahmintahäiriö on juuri hyväksytty tautiluokitukseen. BED eli Binge-Eating Disorder tulee käyttöön amerikkalaisessa DSM-5-tautiluokituksessa toukokuussa. Suomessa käytetään ICD-10-tautiluokitusta, ahmintahäiriötä ei meillä vielä diagnostisoida omana sairautenaan vaan se kuuluu "muu määritelty syömishäiriö".

- Amerikkalainen tautiluokitus lisää yleisesti tietoutta ja diagnoosin tunnettavuutta. Menee vielä pitkään, ennenkuin ahmintahäiriö on itsenäinen diagnoosinsa myös Suomessa, toteaa Meskanen, joka on yhtenä kirjoittajana vasta julkaisussut ensimmäisen suomenkielisen oppaan ahmintahäiriöisille.

Ahmintahäiriöisten oma-apu ryhmät vetävät

Koska ahmintahäiriö on uusin ja tuntemattomin syömishäiriöistä, ei avun saaminen ole aina helppoa. Etelä-Suomen Sylissä eli Syömishäiriöliiton Helsingin yhdistyksessä alkoi viime syksynä Suomen ensimmäinen oma-apuryhmä ahminnasta kärsiville, muualla maassa ryhmiä ei vielä ole. Ryhmien suosio yllätti yhdistyksen, kertoo puheenjohtaja Laura Ala.

- Sairastunut on yksin sairautensa kanssa. Ryhmissä voi saada apua ja lohtua muiden kokemuksista, sairastuneet myös puhuvat samaa kieltä, kaikkea ei tarvitse selittää alusta alkaen.

Laura Ala kuitenkin korostaa, että ryhmien tarkoitus ei ole korvata ammattiapua, vaan täydentää sitä.

- Me haluamme korostaa, että syömishäiriöisen pitää olla itselleen armollinen, toteaa Ala.

Anorektikosta ahmijaksi

Syömishäiriöiden kirjo on laaja, usein ne myös muuttavat muotoaan. Nuorena anoreksiaa sairastanut saattaa aikuisena kärsiä ahminnasta, kertoo HYKS:in Syömishäiriöklinikan osastonylilääkäri Jaana Suokas.

- Syömishäiriöissä tapahtuu siirtymistä yhdentyyppisestä häiriöstä toisentyyppiseen häiriöön, eli jos on nuorena ollut laihuushäiriö niin se voi myöhemmällä iällä muuttua ahmimishäiriöksi. Arviolta jopa 50 prosentissa syömishäiriöitä tapahtuu tätä muuntumista.

Anoreksiaa sairastavat kuolevat nuorina

Noin 70 prosenttia anoreksiaan eli laihuushäiriöön sairastuneista toipuu. Osa kroonistuu, heillä kuolemanriski on yli kuusinkertainen normaaliväestöön verrattuna. 47-vuotias Sari on eläkkeellä anoreksian takia. Takana on menestyksekäs ura mm. yrittäjänä. Neljän lapsen äiti ja kolmen isoäiti kärsii mm. revenneestä vatsalaukusta, rytmihäiriöistä ja reumasta, jota hoidetaan sytostaateilla.

- Minulle on neljä lääkäriä sanonut, että olen tuhonnut elämäni syömättömyydellä ja että on oikeastaan ihme, että elän vielä. Lääkärit ovat arvioineet, että on hyvä jos näen 60-vuotispäiväni, toteaa Sari

Sarin suhde ruokaan on ollut aina vaikea, nirsoilu alkoi jo lapsuudessa. Kouluaika 70-luvulla jätti pysyvät arvet.

- Jouduin syömään väkisin ja oksensin. Sitten jouduin syömään sen lautasen tyhjäksi sen oksennuksen kanssa. Onneksi meillä oli kiva keittäjä, hän pelasti minut aina kun vaan pystyi.

13-vuotiaana kouluterveydenhoitaja ohjasi 29-kiloisen tytön hoitoon, painoindeksi oli silloin 11,6. Syömishäiriöt ja pakkoliikunta ovat hallinneet Sarin elämää yli 30 vuotta. Vaikka lääkärit ovat kieltäneet Sarilta sykettä nostavan hikiliikunnan, hän käy salilla lähes päivittäin. Hän on kuitenkin luopunut jatkuvasta itsensä punnitsemisesta miehensä vaatimuksesta.

- Vietimme vaa'an hautajaiset, ja itkin hirveästi. Mieheni halusi meidän luopuvan vaa'asta koska kävin sillä 50 kertaa päivässä.

- Sinä siis rakastat vaakaa mutta vihaat ruokaa?

- Kyllä näin on.