Anna Perho: Pakuri tulee, oletko valmis?

Tuoreen asennetutkimuksen mukaan Jeesuksen paluuseen uskoo yhä harvempi, mutta onneksi meillä on uusi Messias: pakurikääpä.

Yle Blogit
Anna Perho
Anna PerhoVille Juurikkala

Tästä profetioitiin jo viime keväisessä aikakauslehdessä, jonka kannessa kerrottiin iskelmälaulajan rakastuneen pakurikääpään.

Sen jälkeen uusia todistajia onkin ilmestynyt, noh, kuin kääpiä sateella.

Luontaistuotteet ja ravinnelisät ovat monelle uususkonto, johon liittyy samanlaisia rituaaleja, käskyjä ja uskomuksia kuin mihin tahansa hengellisiin oppijärjestelmiin.

Valmisteiden ja erikoisruokavalioiden ympärille muodostuu lahkoja, joissa karismaattiset johtajat saavat ihmiset uskomaan, että heidän terveytensä on kiinni milloin pakurista, milloin hapan-emästasapainosta, milloin kookosrasvasta.

Tavallaan ymmärrän, että moni kaipaa vahvaa johtajaa selvitäkseen nykyisessä ravitsemustietotsunamissa.

Kivikauden ihmiset elivät ylistetyllä alkuperäiskansojen tietämyksellään ja taatusti käsittelemättömällä lähiruualla noin 20-vuotiaiksi.

Selaamalla pelkästäänyhdentällä viikolla ilmestyneen aikakauslehden bongasin sen 90:ltä sivulta 37 ravitsemukseen liittyvää vinkkiä, artikkelia ja mainosta.

Paljon lukeva vastaanottaa vuositasolla tuhansia ravitsemukseen ja terveyteen liittyviä informaatiomurusia.

Pakurikääpä kuten Jeesuskin on yhdistetty moneen kauniiseen ja hyvään, mitä elämällä meille on tarjota. Sen on väitetty parantavan syöpää, parantavan yleiskuntoa ja ”sisältävän kehon tarvitsemia varaosia”.

Tosin Lääkärilehden artikkelin (Pakurikääpä on uskomuslääkinnän uusi hitti, ilm. 31.8.12) mukaan aineen vaikutuksia ei ole tutkittu ihmisillä, mutta tämä ei liene uskomuslääketieteelle mikään ongelma, koska ”kaikkea ei vain voi perustella järjellä.”

Perustelut ihmerohtojen käyttöön ovat aina yhtä söpöjä. Teho perustuu ”tuhansia vuosia vanhaan tietämykseen” aivan kuin aika sinänsä olisi tae siitä että jokin asia on toimiva.

Miksi tätä väitettä halivat ihmiset eivät koskaan ajattele niin päin, että joitain asioita käytetään siksi, että parempia konsteja ei ole vielä keksitty?

Kivikauden ihmiset elivät ylistetyllä alkuperäiskansojen tietämyksellään ja taatusti käsittelemättömällä lähiruualla noin 20-vuotiaiksi.

Jos saan itse reilut 60 tilastovuotta lisää tähän päälle, syön mielelläni muutakin kuin mustikanvarpuja ja auringonhattua.

Sitä paitsi uskoisin, että vannoutuneimmatkin vanhan viisauden ylistäjät hoitelevat asioitaan mielellään kännykällä, vaikka he voisivat edelleen kuljettaa viestinsä Pheidippidesin, ensimmäisen maratonin juoksijan tapaan.

Jos graviola ei pelastakaan syövältä, sen myyjä on joka tapauksessa hyötynyt oman osuutensa.

Toinen suosittu perustelu on ahneiden lääketehtaiden salaliitto. (Hassua muuten, että luontaistuotevalmistajien taloudelliset intressit eivät jostain syystä ole arveluttavia, vaikka nekin tähtäävät toiminnassaan taloudelliseen voittoon.)

Tuhmien lääkekorporaatioiden vehkeilyyn kuuluu mm. se, että vaikka graviola-hedelmä parantaa syövän ”satoja kertoja” paremmin kuin kemoterapia, tietoa on peitelty, koska se ei aja lääkeyhtiön intressejä.

Tämä ja moni muu ällistyttävä väite on peräisin Magneettimedia-nimisestä julkaisusta, jonka taustoista Long Play on julkaissut tänään artikkelin.

En närkästele superfoodien ja ravinteiden kohtuukäyttöä tai niiden positiivisia - kuviteltuja tai todellisia - vaikutuksia sinänsä.

Arveluttavaksi meno muuttuu silloin, kun muotiravinteet ja -ruokavaliot alkavat saada vakaumuksellisia sävyjä ja uhata sitä kautta aidosti käyttäjiensä terveyttä, jopa henkeä.

Long Playn jutun referaatissa kerrotaan, että ylivieskalaiset [Magneettimedian seuraajat] eivät enää halua rokottaa lapsiaan. Suomessa on tavattu myös potilaita, jotka ovat saaneet vakavia maksaoireita yrttivalmisteiden nauttimisesta.

Muita lääkkeitä ei maailmassa tarvittaisi, jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta.

Jokaisen salaliittoja päivittelevän kannattaisikin kysyä itseltään kuka hyötyy siitä, että ihmisten tietämättömyyttä, hyväuskoisuutta ja joskus epätoivoakin käytetään hyväksi heidän henkensä uhalla.

Jos graviola ei pelastakaan syövältä, sen myyjä on joka tapauksessa hyötynyt oman osuutensa.

_Se _on eettisesti arveluttavaa liiketoimintaa, ei kemoterapia.

Vielä muuten siitä pakurikäävästä.

Lääkärilehden haastatteleman dosentti Veijo Saanonmukaan mitään muita lääkkeitä ei maailmassa tarvittaisi, jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta.

Mutta onneksi kukaan ei ole niin hullu, että luopuisi kaikesta pakurin tähden – eihän?

Anna Perho
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kolumnisti, joka on työskennellyt tv-tuottajana, radiojuontajana ja käsikirjoittajana