Syömishäiriöön sairastuneen läheiset kaipaavat vertaistukea

Syömishäiriö on monella tavalla raskasta myös sairastuneen lapsen vanhemmille. Oikeanlainen tieto tukee läheisten omaa jaksamista ja auttaa heitä ymmärtämään syömishäiriöön sairastunutta paremmin.

terveys
YLE / Kalle Niskala

Syömishäiriöstä on vaikeaa puhua perheessä, koska se on sairautena varsin hankalasti ymmärrettävä.

- Sairastuneen oma ajattelu ja tahto jäävät sairauden alle - ilmenee salailua, kieltämistä ja valehtelua. Se herättää perheessä helposti kaikenlaisia ristiriitoja ja ajaa aika vaikeisiinkin tilanteisiin. Puhumisyrityksistä seuraa useimmiten riita, kertoo Syömishäiriöliiton projektivastaava Tea Viljanen.

Vanhemmat kokevat myös muille puhumisen vaikeaksi - perheen ulkopuoliset ihmiset eivät aina tajua, miten syömisestä voi tulla niin vaikea ja hankala asia.

- Ihmisen muuttuu yleensä aika paljon, ja hänen toimintansa voi olla myös pelottavaa. Vanhempi ei ymmärrä, mistä on kyse ja miten tilanteessa tulisi toimia.

Kukaan ei sairastu yhdessä yössä.

Tea Viljanen

Syömishäiriöistä monelle tulee mieleen useimmiten anoreksia eli sairaalloinen laihduttaminen. Heidän vanhempiaan tuleekin eniten Syömishäiriöliiton ensitietoryhmiin.

- Se johtuu lähinnä siitä, että pyrimme tekemään tiedotusyhteistyötä hoitavien tahojen kanssa. Valtaosa hoitoon hakeutuvista on myös anoreksiaa sairastavia. Ensitietoryhmiimme ovat kuitenkin tervetulleita kaikki, joiden lapset tai nuoret oireilevat millä tahansa syömishäiriön muodolla.

Kavala sairaus

Tea Viljasen mukaan vanhemmat kokevat yleensä syyllisyyttä siitä, etteivät he olleet huomanneet lapsensa syömishäiriötä. Sairauden alkuvaihe on kuitenkin vaikea tunnistaa, ja lopussa paino voi pudota hyvinkin nopeasti.

- Kukaan ei sairastu yhdessä yössä; muutokset ovat yleensä pieniä ja tapahtuvat pitkän ajan kuluessa. Ne ovat usein alkuun myönteisiä: aiemmin laiskanoloinen tai vaikkapa ylipainoinen nuori alkaa urheilla ja katsoa tarkemmin syömisiään. Vanhempi voi tuntea syyllisyyttä alkuajan kannustuksestaan.

Vanhemman olisi hyvä havahtua silloin, kun nuoren elämässä syöminen alkaa määrittää arkisia asioita.

Vanhemmat ovat arvostaneet saamaansa tietoa.

Tea Viljanen

- Ne ovat tilanteita, kun nuori alkaa pohtia elokuviin tai mummolaan menoa, jos siellä joutuu syömään. Syöminen voi aiheuttaa ahdistusta tai siitä katoaa joustavuus tai spontaanisuus. Sama on liikkumisen kanssa, jos se alkaa olla ylentöntä tai jos syöminen ei vastaa liikkumisen määrää.

Vinkkejä jaksamiseen

Teini-iän huutaminen tai vetäytyminen saattavat myös hämmentää vanhempia - mikä on normaalia ja ikään kuuluvaa, mikä kenties sairautta. Syömishäiriöön sairastuvat myös teini-iän jo ohittaneet nuoret.

- Meillä on ryhmissä ollut parikymppisten vanhempia, joiden nuoret ovat muuttaneet jo pois kotoa. Vaikka vanhemmat kokevat samat tunteet, on arki silloin erilaista, kun sairastava nuori on muualla kuin kotona. Huoli on suuri, kun ei tiedä mitä nuori tekee, Tea Viljanen huomauttaa.

Vanhempi voi tuntea syyllisyyttä alkuajan kannustuksestaan.

Tea Viljanen

Syömishäiriöliitto on jo toteuttanut vanhempien ensitietoryhmiä Kuopiossa ja Jyväskylässä. Niistä on saatu hyvää palautetta. Tampereella on alkanut uusi ryhmä.

- Vanhemmat ovat arvostaneet saamaansa tietoa, mutta ennen kaikkea vapaata keskustelua ja tunnetta siitä, ettei ole tilanteessa yksin. Käymme myös ryhmässä läpi arkea ja annamme vinkkejä omaan jaksamiseen. Moni hyvä oivallus onkin tullut vanhemmilta itseltään.