Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Me tiedämme missä asut.

Tapan. Raiskaan. Hakkaan. Häpäisen sinut.

Miksi anonyymistä vihasta on tullut arkipäivää?

Katso traileri

Mikä on pahin uhkaus, jonka kohteeksi voi joutua? Siinä ei uhata tappaa, raiskata, hakata tai häpäistä. Pahinta on, kun uhataan tehdä lapselle pahaa – siksi, että joku ei ole samaa mieltä kanssasi.

Sinut ähly voisi syöttää mun amstaffille.

Ihan ku persereikä jolla on hampaat!

Näytät yli 50-vuotiaalta koska somalipamppu vanhentaa.

Neekerihuora.

Mitä haluavat sanoa he, jotka lähettävät tuollaisia viestejä tutkijalle, poliitikolle tai yhteiskunnalliselle keskustelijalle? He haluavat sanoa: ole hiljaa. Älä puhu enää koskaan.

Miksi te nekrut tungette joka paikkaan? Valkoihoiset päättää Suomen asioista. Painu Afrikkaan nekru. White power.

Molo poskeen niin pitää mimmi ainakin turpansa kiinni.

Vittu vihermädättäjä sovit hyvin kaikkien maanpetturi mamurakastaja hinttarien kanssa.

Ylläolevat lauseet ovat vain pieni otos vihaisista viesteistä, joita haastateltavamme ovat saaneet. Heille on lähetetty postissa spermaa, laitettu kuva yhteystietoineen keskustelupalstalle, luvattu hankkia potkut, lähetetty tekstareita prepaid-liittymistä, lähetetty viestejä anonyymipalvelimelta ja solvattu perheenjäseniä.

Vihapuheen tarkoitus on häpäistä ja vaientaa. Tähän asti sen sisällöstä on vaiettu, koska se on liian likaista. Siksi ei ole ollut keinoja ottaa kantaa, mikä on asiatonta ja mikä on kestettävä. Ja painostus on voinut jatkua.

Vaikeneminen loppuu nyt.

Maanpetturi, eliminoitava tavattaessa

Emilia Kukkalan tarina

Vedenjakaja vuosi 2007

Emilia Kukkala aloitti blogin pidon 2007. Terävä kirjoitustyyli johti pääsyyn eliminoitavien maanpettureiden listalle.

Sama vuosi tuntuu olevan vedenjakaja monelle haastattelemallemme. Blogien pitäminen yleistyi, elämä keskustelupalstoilla vilkastui ja Facebook alkoi yleistyä. Vilkas verkko toi paljon lisäarvoa.

Myös vihalle löytyi uusi koti.

Emilia Kukkala: Olin aluksi hirveän tyrmistynyt. Yritin keskustella heidän kanssaan ja saada itseäni ymmärretyksi. Pian huomasin, ettei ole tarkoituskaan käydä mitään keskustelua. Ainoa tarkoitus oli viha. Ja painostuskeinona nimenomaan.

Kaasua naamaan, jauhelihaa autoon

Vihapuhe ei ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Vaalimökeillä on riehuttu. Pride-kulkuetta vastaan on hyökätty. Yksi äärioikeistoa käsittelevän kirjan kirjoittajista, Dan Koivulaakso, sai kaasuiskun kasvoihinsa.

Ehkä siltä pitäis saman tien katkasta niskat

Dan Koivulaakson tarina

Tammikuussa 2013 samaisen kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylän kirjastossa tapahtui puukotus. Turvakoneisto heräsi, ja seuraava kirjatilaisuus päätettiin perua, koska tilaisuuden pelastussuunnitelma ei tullut ajoissa.

On tultu siihen, että kirjamessuille tarvitaan poliiseja ja nappikorvaisia turvamiehiä.

Emilia Kukkalan auto kuorrutettiin jauhelihalla sen jälkeen kun hän oli esiintynyt Ajankohtaisen kakkosen teemaillassa. Toimittaja Meri Valkaman autosta puhkottiin rengas samaan aikaan kun vihakeskustelu häntä vastaan kävi kuumimmillaan.

Tiedämme missä asut

Jeanette Björkqvistin tarina

Rotusota etenee ja pelolla hallitaan

Verkkoon on helppo synnyttää samanmielisten ilmatiiviitä enklaaveja. Jos ulkopuolinen yrittää oikoa niissä olevia vääriä tietoja, hänet vaietaan kuoliaaksi tai lynkataan, kirjoittaa ruotsalainen kirjailija Lisa Bjurwald uudessa verkkovihaa käsittelevässä kirjassaan ”Kirjoituspöytäsoturit”.

Anna Kontula: Nettiyhteisöissä on sellainen lahkolaishenki valloillaan. Käännetään selkä ulkomaailmalle, ja tietyt totuudet alkavat elää omaa elämäänsä.

Löysin nimeni Top 10 Suomen ensimmäisenä tapettavat -listalta

- Anna Kontula

Anna Kontulan tarina

Verkosta löytyy useita tappolistoja. Pelkän nimilistan lisäksi niissä annetaan ohjeita, miten taistelussa monikulttuurisuutta vastaan pitää edetä. Listoilla on nimiä valtiojohtoon asti. Suojelupoliisi on tietoinen näistä, mutta sivut pysyvät edelleen verkossa.

Yksityiskohtaisin taistelusivusto neuvoo, että laillisten keinojen jälkeen on siirryttävä häirintään ja painostukseen. Juuri siihen, minkä monet kokevat tapahtuneen. Keinoina ovat julkinen häpäisy ja pienet tihutyöt. Rotusota etenee käsikirjoituksen mukaan.

Sodan käsikirjoitukseen kuuluu vastapuolen demonisointi.

Dan Koivulaakso: Huolestuttavimpia ovat väkivaltafantasiat. Ne ovat perinteistä viholliskuvan luomista. Niissä pyritään epäinhimillistämään minut ja legitimoimaan väkivaltaa minua kohtaan.

Ihannepainonne on 2 kg: 1,5 kg uurna ja 0,5 kg tuhkat

Astrid Thorsin tarina

Myös Astrid Thors joutui maahanmuuttoministerinä massiivisen uhkailun ja kiusaamisen kohteeksi. Se on pelolla hallitsemista, joka ei ole kaukana terrorista.

Netin nakkijonossa syljetään ja mennään joukkopsykoosiin

Kaikki vihapuhe ei ole analyyttisesti motivoitua, vaan silkkaa huonoa käytöstä. Ei ole työkaluja keksiä lennokkaampia ilmaisuja. Vittu kun vituttaa.

Rosa Meriläinen: On tärkeää erottaa vihaposti ja törkyposti. Vihaposti on voimakkaan uhkaavaa ja väkivaltaista, aggressiivista. Muulla tavalla vain haukutaan. Joskus tuntuu, että ihmiset eivät erota törkypostia ja vihapostia toisistaan. Mua ehkä auttaa se, että on koulukiusatun tausta. Olen tottunut kuuntelemaan vittuilua koko pienen ikäni.

Teini- ja aikuisräyhääjät eivät ilmesty verkkoon tyhjästä. Ehkä jokaisen törkykeskusteluja kauhistuneen kannattaisi mennä käymään yöaikaan sairaalan ensiapuun, poliisipäivitykseen tai yöbussiin.

Jos maa­han­muut­ta­ja­jen­gi raiskaa Rosa Meriläisen, minä olen tapauksesta yksinomaan iloinen

Rosa Meriläinen tarina

Nettipoliisi Fobban eli Marko Forssin työajasta suurin osa menee kiusaamistapausten selvittämiseen. Verkon nakkijonossa tönitään, syljetään kasvoille, uhitellaan ja kiusataan. Kumma kyllä poliisin ilmestyminen virtuaaliselle räyhäpaikalle usein rauhoittaa.

Mutta toisin kuin nakkijonossa, verkossa voi syntyä nopeasti joukkopsykoosi.

Marko Forss: Joku on voinut laittaa nettiin kuvan, joka ärsyttää jotain joukkoa. Sitten tulee hirveä määrä viestejä, aletaan kiusaamaan tätä henkilöä. Yhtäkkiä voi olla sata ihmistä liittynyt mukaan, vaikka ne eivät edes tunne tätä kiusattua. Poliisille tällaiset voi olla vaikea saada rauhoittumaan.

Pikkusormi itsesensuurille - keskisormi demokratialle

Suomi on sananvapauden mallimaa. Tammikuussa 2013 Toimittajat ilman rajoja -järjestö nimesi Suomen maailman ykköseksi lehdistönvapausindeksillä.

Tässä mallimaassa osa toimittajista ja tutkijoista sanoo rajoittaneensa julkisuudessa käsiteltäviä aiheita. Painostus erityisesti maahanmuuttokysymyksissä on johtanut itsesensuuriin.

Käytännössä palauteryöppy, solvaukset ja uhkaukset ovat niin epämiellyttäviä, että ne saavat harkitsemaan aihevalintaa tai julkista esiintymistä. Näin on käynyt muun muassa toimittaja Meri Valkamalle.

Meri Valkama: Pahimman palautteen vastaanottamista ei missä tahansa elämätilanteessa jaksa. On oltava vahva, että kykenee ottamaan semmoisen määrän vihaa niskaansa.

Mistä näitä idiootteja vasuriämmiä oikein tulee?

Meri Valkaman tarina

Kyse on heikosta ja vaarallisesta signaalista.

Husein Muhammed: Jos me tosiaan annetaan heille periksi sanomalla, että me ei uskalleta esiintyä, se on hyvinkin kohtalokasta.

Tampereen yliopistossa valmistuu syksyllä 2013 tutkimus aggressiivisen keskustelukulttuurin vaikutuksesta sananvapauteen. Ennakkotiedot vahvistavat, että tutkijat ja toimittajat ovat laittaneet suita suppuun. Ilmiön laajuutta ei pidä liioitella, mutta se on otettava ajoissa huomioon, sanoo tutkimusjohtaja Pentti Raittila.

Pentti Raittila Tämä leviää askelittain. Ensin on vähän asenteellista arvostelua. Sitten tällaista aggressiivista kielenkäyttöä. Sitten tulee vihapuhetta, seuraavana vaiheena uhkailua, jota jo nyt näkyy. On tappouhkauksia. Viimeisenä vaiheena on todellinen väkivalta. Tämä olisi hyvä pysäyttää ennen kuin ollaan siinä viimeisessä vaiheessa.

Vitun pelle. Läjä paskaa.

Husein Muhammedin tarina

Kuka keksi hirviön?

Norjan verilöylyn jälkeen kaikki etsivät kuumeisesti linkkiä, joka yhdistäisi julmat sanat ja julmat teot. Haluttiin tunnistaa vihapuhe.

Valtakunnansyyttäjäviraston asettama työryhmä pureskeli vihapuhetta ja päätyi sen tarkoittavan viestintää, jossa loukataan, panetellaan ja solvataan rikoslain määrittelemällä tavalla.

Näiden rikoslain pykälien nojalla kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps.) sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Näin hän arvioi vihapuhetta Ajankohtaisen kakkosen viha-illassa syksyllä 2011:

Jussi Halla-aho: Sen, joka on lanseerannut käyttöön tämän käsitehirviön vihapuhe, pitäisi määritellä sen sisältö. Niin kauan kuin se on tällainen leimakirves, sitä voidaan lätkiä minkä tahansa epämiellyttävän puheen ympärille.

Onko asiallinenkin kritiikki siis vihapuhetta, jos kohde loukkaantuu?

Sananvapauden tulenkantajat

Vihapostilla on skitsofreninen vaikutus sananvapauteen. Jos kovaa kritiikkiä kielletään, rajoittuu sananvapaus. Jos taas ilmaisu saa olla mahdollisimman vapaata, se mahdollistaa vihaviestinnän, ja sananvapaus rajoittuu.

Joukkohaudassa et lepää yksin

Olli Immosen tarina

Jarkko Tontti: Merkillepantavaa on, että sananvapauden suurina puolustajina esiintyvät usein ne, joiden harjoittama painostus on rajoittanut toisten sananvapautta.

Suomen PEN:n puheenjohtaja Jarkko Tontti muistuttaa, että vihapuheessa on selvät tapaukset, mutta suuri harmaa vyöhyke. Yhden sananvapaus voi olla toiselta pois, jos huiskitaan epämääräisesti.

Suomen Sisun nykyinen puheenjohtaja, kansanedustaja Olli Immonen piti esimerkiksi kohuttujen Muhammed-pilakuvien julkistamista välttämättömänä nimenomaan sananvapauden takia. Vaikka se loukkasi joidenkin uskonnollisia tunteita.

Olli Immonen: Ei tule antaa periksi sillä perusteella, että kuvat loukkaavat mahdollisesti jotain yksittäistä uskontokuntaa. Kyllä sananvapaus on pyhä, ja sitä tulee puolustaa voimakkaasti.

Immonen ei usko, että keskusteluilmapiiri olisi muuttunut aggressiivisemmaksi, tai että maahanmuuttokriitikot olisivat yliedustettuna. On vain uusia keinoja ilmaista mielipiteitä.

Mene pois Suomesta, saatanan kotka

Eva Biaudetin tarina

Nyt saa sanoa – villi ja vapaa verkko

Eva Biaudet: Tämä on räjähtänyt käsiin.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on saanut vihaviestejä jo pitkään. Mutta ei koskaan niin paljon kuin muutaman viime vuoden aikana.

Johanna Korhonen: Täällä on patoutunutta keskustelemisen tarvetta. Nyt tekninen murros mahdollistaa kaikenlaisten näkemysten julki tuomisen. Tämä on voimaannuttanut ryhmiä, jotka ovat väärinymmärrettyjä neroja omissa piireissään. Nyt kaikki pääsevät julki, niin kauan kuin me muut emme aseta sille rajoja. Olen odottanut, milloin keskustelukulttuuri uuden viestintätekniikan aikana alkaisi asettua jonkinlaisiin järkeviin uomiin.

Vihaaminen ei lopu vihaamalla

Hannu Lauerma: Suomessa moni asia on muuttunut paremmaksi: meillä on vähemmän kaltoin kohdeltuja, vähemmän väkivaltaisia ihmisiä kuin parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi henkirikoksina näkyväksi tuleva viha on vähentynyt. Mutta en usko, että se on sen ansiota, että ihmiset saavat mellastaa netissä.

Tutkimusprofessori ja psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri arvioi, että nettivihan tekee erilaiseksi nimettömyys. Se antaa voittoisan tunteen, koska ei jää kiinni. Se sopii erityisen hyvin salarohkeille.

Hannu Lauerma: Aggressiohan ei ole oikeastaan sellainen ilmiö, joka voitaisiin purkaa pois niin, että se sitten katoaa sillä purkamisella. Jos se tuottaa mielihyvää, niin se altistaa uudelle aggressiolle.

Ennen vanhaan Esson baarillakin vihattiin päättäjiä. Mutta säälimättömät puheet jäivät sinne baariin, koska sosiaalinen kontrolli esti viemästä niitä tosielämään.

Hannu Lauerma: Näitten nettikirjoittajien joukossa on suoranaisesti vainoharhaisia, mielisairaita ihmisiä, eli kaikki ei ole tällaista lietsottua vihaa, josta pystyy pakittamaan takaisin. Joukossa on harhaluuloisia ihmisiä.

Onko meillä kykyä erottaa hullun houre rationaalisesta puntaroinnista?

Pääsi pitäisi porata täyteen reikiä ak­ku­po­ra­ko­neel­la

Roman Schatzin tarina

Ruoka ja susi - uskonnoksi uskonnon paikalle

Varmin tapa hankkia aggressiivisia viestejä on ryhtyä räväkäksi nuoreksi naiseksi, feministiksi, mieluiten ruotsinkieliseksi, sympatisoida vihreitä tai vasemmistoa, kuulua seksuaalivähemmistöön ja puolustaa maahanmuuttajien oikeuksia. Mutta sudet ovat myös varma valinta.

Roman Schatz: Susi on pahuuden symboli, se syö pikkulapsia, se syö mummotkin ja punahilkat ja kaikki. Ja se symboliikka: joku helvetin sakemanni tulee tänne suojelemaan meidän helvetin petoja.

Roman Schatz lupautui susien salakaatojen vastaisen kampanjan keulakuvaksi. Vihan voima yllätti.

Roman Schatz: Tässä porukassa, joka uhkailee mua, pelottaa se, että ne on kaikki aseistettuja.

Ruokakin menee ihon alle, tietää omakohtaisesti ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Mikael Fogelholm: Voisi ajatella, että ruoka on kiva asia. Mutta ihmiset näyttäisivät olevan erityisen vihaisia ruuasta. Ruuan terveysvaikutuksista on tullut jonkinlainen uskonnon tyyppinen asia.

Lasten myrkyttäjä

Mikael Fogelholmin tarina

Vallitsevien totuuksien kyseenlaistaminen on verkossa suosittu harrastus. Aito ja vilpitön haastaminen sekoittuu vainoharhaiseen maailmankuvaan. Osansa vainoharhasta saavat vakiintuneet mediatalot, ja koululaitos. Koska ne pimittävät totuutta.

Uskonto on suorastaan pyhän vihan lähde. Siinä voidaan esiintyä omalla nimellä, koska ollaan jumalan asialla, sanoo uskonnollisesta vihapuheesta poliisitutkinnan tehnyt Johanna Korhonen.

Kuka jaksaa vihata niin paljon?

On paljon voimattomaksi tuntevien ihmisten raivoa. Erityisen voimatonta raivoa on eroisillä, jotka ovat riitaisen avioeron jälkeen menettäneet kontaktin lapsiinsa.

Kyllä sut ruma ämmä vielä ro­vi­ol­la pol­te­taan noitana

Johanna Korhosen tarina

Katkeroitunut ei pääse vihastaan, koska se on ainoa mikä on jäljellä.

Kuka trollaa? Kuka härnää? Kuka on harhainen? Kenellä on ollut vain huono päivä? Kuka kostaa kokemaansa vääryyttä? Kuka on ollut vain kännissä?

”Hei, tämähän on Facebook. En tietenkään sanoisi mitään samanlaista kasvotusten”, kuittasi eräs karkeaa kieltä käyttänyt nuori mies Ruotsin SVT:n nettivihaa käsittelevässä ohjelmassa.

Ovatko viestien kohteet siis näille ihmisille vain tietokonepelin hahmoja, joita voi vapaasti pommittaa?

Sun ku­mi­huu­li­hint­ti­suu oksettaa

Jani Toivolan tarina

Kasvotusten on paljon vaikeampi vihata niin paljon. Mutta onko tässä seuraava heikko signaali, jota pitää kuunnella:

Jani Toivola: Jos sä olet mukana jossain ajankohtaiskeskustelussa, joka jakaa mielipiteitä, on ohjeistettu että kannattaa vaikka seuraavalla viikolla vähemmän käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Missä viipyy poliisi?

Moderaattorit ovat ison vallan käyttäjiä. Suurin osa haastattelemistamme henkilöistä arvioi, että moderointi voisi olla tiukempaa. Muita rajoituksia verkkoon ei kaivata.

Moni uhkailun kohteeksi joutunut arvostelee poliisin vähättelevää asennetta. Nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss muistuttaa, että kyse voi olla myös siitä, että ei ole keinoja. Ulkomaiset palvelimet ovat vaikeita poliisille.

Toi­vot­ta­vas­ti joudut af­rik­ka­lais­ten miesten jouk­ko­rais­kaa­mak­si

Li Anderssonin tarina

Li Andersson: Suomen viranomaiset eivät ole hirveän hereillä vihapuheesta internetissä, jos mä nyt sanon suoraan. Mun käsitykseni mukaan sitä seurataan vähän ja aika vähän ryhdytään toimenpiteisiin.

Li Andersson oli esittelemässä äärioikeistokirjaa juuri siinä tilaisuudessa, jossa tapahtui puukotusvälikohtaus.

Käytännössä toimivaksi on osoittautunut poliisin yhteydenotto, silloin kun viestittäjä tiedetään. Yleensä ns. verkkopuhuttelu auttaa. Tämä on kevyempi keino kuin tutkintapyynnön tekeminen.

Lopettakaa puhe vihasta, puhukaa vallasta

Atlas Saarikoski: Kyllä asioista saa suuttua. Vihaisuus in ihan ok, mutta syrjintä ei ok, ja uhkailu ei ole ok.

Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski sanoo, että pelkkä vihan tunteeseen keskittyminen vie harhaan. Kysymys on yhteiskunnallisista valtarakenteista. Vääryydestä pitää voida suuttua. Jos joku homo suuttuu homofobiasta, ei häntä pidä tuomita vihapuheesta, sanoo Saarikoski.

Vihaisuus on ok, mutta syrjintä ei ole ok, ja uhkailu ei ole ok

- Atlas Saarikoski

Atlas Saarikosken tarina

Likaisen salaisuuden kanssa ulos kaapista

Tähän asti anonyymin vihan pelissä on ollut kirjoittamaton sääntö: ole hiljaa ja uhriudu. Vaikene, koska lähettäjä voi innostua lisää. Törkeät, rivot tai uhkaavat viestit ovat olleet likainen salaisuus.

Eva Biaudet: Se on heidän tavoitteensa. Että koko keskustelu on liian likaista, vaivaavaa tai loukkaavaa. He haluavatkin, että muut vaikenevat. En toivo sitä todellakaan.

Maahanmuuttotutkijoiden vaikeneminen on ollut huono viesti, sanoo Husein Muhammed.

Husein Muhammed: He ovat omaksuneet sananvapauden rajallisuudesta kärsivien uhrien aseman, vaikka kaikki taipuisan suomen kielen mahdollistamat haukkumasanat on kulutettu maahanmuuttokitinässä puhki ajat sitten.

Kansanedustajatkin ovat tähän asti olleet enimmäkseen hiljaa saamistaan uhkauksista, vaikka niistä puhutaan talon sisällä, kertoo kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.)

Saan postia, jota en voi lukea ääneen

- Aino-Kaisa Pekonen

Aino-Kaisa Pekosen tarina

Joskus opimme keskustelemaan – ehkä

Aggressiiviselle keskustelukulttuurille on siis löytynyt ainakin neljä selitystä:

1. Valtavassa informaatiovirrassa erottuu raskaalla ilmaisulla.

2. Kun ei ole kykyä analysoida, tullaan tunne edellä. Vittu kun vituttaa.

3. Voimaton raivo on saanut purkautumistien, jota sosiaalinen kontrolli ei rajoita.

4. Ääri-ideologioihin keskittyneet viharyhmät eristyvät omiin ilmatiiviisiin enklaaveihin, joissa viha ruokkii vihaa.

Tuolla naamalla ja noilla lahjoilla olet haudassa jo alle 40-vuotiaana

Virpi Salmen tarina

Huonotapaisuuteen ei tepsi sama keino kuin maailmojen sotaan. Kaikki alkaa tunnistamisesta.

Johanna Korhonen: Ensimmäinen askel on se, että ruvetaan noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Se on täysin riittävä. Toinen asia on keskustelukulttuuri, nämä ihmisenä toimimisen tavat. Kyllähän kodeissa sanotaan, mitä on sopivaa sanoa toisesta ihmisestä, miten ei puhuta.

Kolumnisti Virpi Salmi haluaa olla optimisti:

Virpi Salmi: Keskustelua vasta opetellaan. Mutta uskon ihmisyyteen. Ehkä me vielä opimme käytöstapoja, opimme elämään tässä poleemisessa kulttuurissa, opimme sietämään erilaisia mielipiteitä. Ainakin toivon niin.

Tappouhkauksia ei tarvitse opetella sietämään.

Haastateltavat

Anna Kontula Kansanedustaja (vas.)

Astrid Thors Kansanedustaja (r.)

Atlas Saarikoski Tulva-lehden päätoimittaja

Dan Koivulaakso Kaupunginvaltuutettu (vas.)

Emilia Kukkala Toimittaja

Eva Biaudet Vähemmistövaltuutettu (r.)

Husein Muhammed Juristi

Jani Toivola Kansanedustaja (vihr.)

Jeanette Björkqvist Toimittaja

Johanna Korhonen Toimittaja

Meri Valkama Toimittaja

Mikael Fogelholm Ravitsemustieteen professori

Olli Immonen Kansanedustaja (ps.)

Aino-Kaisa Pekonen Kansanedustaja (vas.)

Roman Schatz Kirjailija ja toimittaja

Rosa Meriläinen Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Virpi Salmi Toimittaja

Pentti Raittila Tutkimusjohtaja, dosentti

Marko Forss Nettipoliisi, Helsinki

Hannu Lauerma Tutkimusprofessori, vastaava ylilääkäri

Haastatelusta kieltäytyi kokonaan 11 henkilöä. 4 kertoi saamistaan vihaviesteistä anonyymisti.

Suunnittelu ja toteutus

Hannele Valkeeniemi Idea ja toimitus

Aki Kekäläinen Idea ja suunnittelu

Jarkko Ryynänen Idea ja tuotanto

Juha Kiiskinen Suunnittelu ja ulkoasu

Oskari Blomberg Tekninen toteutus

Lassi Seppälä Valokuvaus

Marko Hietikko Haastattelut

Sanna Ukkola Haastattelut

Natalia Baer Kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimisto Keksi Oy