"Saamelaiset tarvitsevat kielen elvyttämistä enemmän kuin etnisiä määritelmiä"

Saamelaisen kulttuurin säilymistä edesautetaan paremmin kielen vaalimisella ja elvyttämisellä kuin etnisten määritelmien luomisella, kirjoittavat professori Janne Saarikivi ja lehtori Irja Seurujärvi-Kari. Helsingin yliopiston kielentutkijat kolumnoivat aiheesta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Yle Saame
Janne Saarikivi
Janne Saarikivi

Saamelaisuusmääritelmä on kuumentanut tunteita sekä politiikassa että tiedemaailmassa viimeisten vuosien aikana. Parhaillaan valmisteilla on­ sekä luonnos Suomen uudeksi saamelaismääritelmäksi että ­­­­­­­­­­­­­­Poh­jois­mai­den saa­me­lais­so­pi­mus, jo­hon si­säl­tyi­si kan­sain­vä­li­nen mää­ri­tel­mä.

Saamelaiskäräjät on vaatinut ehdottomasti tiukan kieliperustaisen saamelaismääritelmän säilyttämistä, ja samaa edellyttivät noin 30 tutkijaa, jotka kirjelmöivät asiasta taannoin ministeriölle.

Helsingin Sanomien kolumnissaan Saarikivi ja Seurujärvi-Kari sanovat, että kieliperustaisen määritelmän vaalimisen taustalla on pelko siitä, että jos määritelmää väljennetään, suomalaistunut väestö valtaa saamelaisten itsehallinnon. Toisaalta monet saamelaiset muistavat kirjoittajien mukaan, kuinka nykyään metsäsaamelaisiksi identifioituvat henkilöt usein aikaisemmin kokivat olevansa suomalaisia ja jopa vastustivat saamelaisten oikeuksia.

Samalla kieliperustaisen määritelmän jyrkässä puolustamisessa on kyse nykyisten saamelaisten vaikuttajasukujen aseman puolustamisesta, uskovat Saarikivi ja Seurujärvi-Kari.

Kielen vaaliminen tärkeintä

Saarikivi ja Seurujärvi-Kari kirjoittavat, että kun aiemmin halveksitun vähemmistökielen status nousee, saa tämä monet suomalaistuneet henkilöt kiinnostumaan saamelaisista juuristaan. Tällaisten henkilöiden identiteetin muutokselle pitää heidän mukaansa myös antaa mahdollisuus, sillä etninen ja kielellinen identiteetti eivät ole sellaisenaan periytyviä tai muuttumattomia.

Kirjoittajien mielestä saamelaista kulttuuria myös vaalittaisiin tiukkoja etnisiä määritelmiä paremmin nimenomaan elvyttämällä saamen kieliä. Työ­tä kie­lel­li­sen mo­ni­muo­toi­suu­den puo­les­ta tu­lisi teh­dä kaik­kien kans­sa, jot­ka ha­lua­vat edis­tää saa­me­lais­kiel­ten käyt­tö, sanovat Saarikivi ja Seurujärvi-Kari.

Esimerkiksi 1980-lu­vul­la lä­hes sam­mu­nees­ta ina­rin­saa­mes­ta on no­peas­ti tul­lut kou­lun, kir­jal­li­suu­den ja po­pu­laa­ri­mu­sii­kin kie­li, jonka käyt­tä­jiin nykyään kuu­luu mo­nia alun pe­rin suo­ma­lai­sia ina­ri­lai­sia, tutkijat kirjoittavat. Heidän mukaansa myös kokonaan kadonneen kielen, kuten keminsaamen elvyttäminen olisi mahdollista.