Salattu muistio valottaa Koiviston tuomioistuin-kritiikkiä pankkikiistoissa

Mitä presidentti Koivisto puhui tuomareille Presidentinlinnassa 6. toukokuuta 1992? Koiviston on väitetty tilaisuudessa painostaneen tuomioistuimia tekemään pankeille edullisia ratkaisuja pankkien ja velallisten oikeuskiistoissa.

Kotimaa
Asiakirja
Muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon.Yle

90-luvun lamassa pelastettiin pankit, mutta lukuisat velalliset jäivät vuosikymmenien velkavankeuteen. Osa velkaantuneista on kokenut kärsineensä vääryyttä myös pankkien kanssa käymissään oikeuskiistoissa.

Presidentin järjestämä oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus, josta käytetään nimitystä "Koiviston konklaavi", on toistuvasti nostanut pintaan kysymyksen, ohjailiko pankeista huolissaan ollut presidentti tuomioistuimia.

Korkein oikeus oli noin kuukausi ennen tilaisuutta antanut ratkaisun, jonka mukaan pankki ei voi yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa.

Tietokirjailija, journalisti Antti-Pekka Pietilä kirjoittaa kirjassaan Pankkikriisin peitellyt paperit (2008), että tuomioistuinten linja muuttui tilaisuuden jälkeen pankeille myönteiseksi. Samaan johtopäätökseen on päätynyt myös muun muassa toimittaja Seppo Konttinen kirjassaan Salainen pankkituki (2007).

Keskustelutilaisuudesta kirjoitettu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Yle Uutiset pääsi tutustumaan muistioon, joka on äskettäin siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon. Muistion lukemiseen tarvitaan edelleen lupa, eikä siitä saa ottaa kopioita tai valokuvia.

Aiheena tuomioistuinten arvostelu

Tilaisuuteen osallistui 11 tuomarin lisäksi yliopistojen lainoppineita, virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä vajaat 30 henkilöä. Puhetta johti korkeimman oikeuden silloinen presidentti Olavi Heinonen. Alustuksia pidettiin kahdesta teemasta, jotka olivat "tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus" ja "tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu".

En tiedä ymmärretäänkö oikein, miten vakava on koko rahoitusjärjestelmämme kriisi, joka suurella todennäköisyydellä on edessämme

Björn Wahlroos aiemmassa seminaarissa

Muistion mukaan Koivisto nosti avauspuheessaan esiin pankkien vaikeudet. Syynä tähän oli maaliskuussa 1992 presidentin järjestämä talouspoliittinen keskustelutilaisuus, joka oli kääntynyt keskusteluksi "luottolamasta ja pankkien umpikujatilanteesta".

Koivisto kertoo "konklaavia" edeltäneestä maaliskuun talouskeskustelusta muistelmissaan _Kaksi kautta I, Muistikuvia ja merkintöjä _1982-1994. SYP:n pankinjohtaja Björn Wahlroos oli ilmaissut tilaisuudessa vakavan huolensa pankkien tilasta. Wahlroos oli sanonut muun muassa, että "en tiedä ymmärretäänkö oikein, miten vakava on koko rahoitusjärjestelmämme kriisi, joka suurella todennäköisyydellä on edessämme".

Konklaavimuistion mukaan presidentti kertoo kutsuneensa kokoon oikeuspoliittisen seminaarin, koska halusi kuulla juristien kantoja tuomioistuinten tuoreista ratkaisuista. Myöhemmin muistiossa Koivisto täsmentää, että kyse oli juuri tuomioistuinten korkoratkaisuista.

"Koko tämän tilaisuuden lähtökohtana olivat vähän ne ratkaisut, jotka ovat ensiksi lähteneet liikkeelle Tampereen raastuvanoikeudesta ja vähän muutakin taloudelliseen lainsäädännön ja talouden alaan kuuluvaa asiaa."

Raastuvanoikeuden ratkaisun mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Hovi- ja korkein oikeus päätyivät samalle kannalle. Korkeimman oikeuden päätös oli ennakkopäätös, jonka tuli ohjata oikeuskäytäntöä.

Korkein oikeus antoi Tampereen Aluesäästöpankin jutusta päätöksensä 3.4.1992 eli noin kuukausi ennen seminaaria. Muistion mukaan Koivisto kertoi seminaarissa, ettei hän ole lukenut korkeimman oikeuden ratkaisua, koska "ajattelin, että on vapaampi keskustella raastuvanoikeuden kannanotoista kuin korkeimman oikeuden".

Koiviston puheista kuultaa oma mielipide tuomioista

Presidentti Koiviston puheenvuorot ovat monitulkintaisia ja pohdiskelevia, mutta niistä voi löytää kritiikkiä tuomioistuinten päätöksiin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, kun täytyy veronmaksajien rynnätä mukaan, että voidaan kysyä, ollaanko tässä oltu luotonottajan intressien ymmärtäjiä

Presidentti Koivisto muistiossa

"Oikeuslaitos on nyt ottanut sen kannan, että se ei ole tärkeää, mikä on paperiin pantu, jonne nimet on pantu alle, niin kuin minä luulin ja pankkitarkastusvirasto luuli ja valvovat viranomaiset ovat luulleet, että se on tärkeää, vaan tärkeäksi on tullut se, että mitä on puhuttu silloin, kun rahaa on myyty, mitä on mainoksissa sanottu."

Tuomioistuinten ratkaisujen mukaan pankki ei pystynyt näyttämään, että se olisi lainaneuvotteluissa tai velkakirjaa allekirjoitettaessa selvästi ilmoittanut asiakkaalle oikeudestaan nostaa korkoa. Koska korkoehto oli tuomareiden mielestä epäselvä, sitä tulkittiin ehdon laatijan eli pankin vahingoksi. Tuomioistuimet pitivät pankkia tämän asiakkaita vahvempana sopimusosapuolena.

Koivisto toteaa muistiossa: "Tässäkin keskustelussa on tällaisia ajatuksia paljon, että kysymys on yksilön oikeuksista ja kuvitellaan, että jos vastakkain ovat yksilö ja instituutio, niin se ilman muuta on yksilö, joka heikko osapuoli."

"Nyt ollaan siinä tilanteessa, kun täytyy veronmaksajien rynnätä mukaan, että voidaan kysyä, ollaanko tässä oltu luotonottajan intressien ymmärtäjiä", Koivisto jatkaa.

Presidentti toteaa, että tuomioistuimet olivat ottaneet kantaa korkokysymykseen "lähtien yleisistä sopimusoikeudellisista esityksistä ja tulkinnoista". Hän jatkaa, että "toinen lähtökohta voisi olla kysyä, mikä on lainsäätäjän tarkoitus ollut, kun pankkilakeja säädettiin".

Myöhemmin Koivisto arvioi lainsäätäjän tarkoitusta näin: "On ilmeisesti kuitenkin sillä tavalla, että meidän pankkilainsäädäntömme on tehty, ei kuluttajasuoja-lähtökohdista, vaan on pyritty estämään sitä, että pankinjohtajat eivät kevytmielisesti saattaisi johtamaansa laitosta mahdottomiin tilanteisiin, koska siinä tulisi yhteiskunnallisesti suuria pulmia."

Koivisto huomauttaa myös, että Norjassa pankit olivat joutuneet valtion haltuun joitakin maakuntapankkeja lukuunottamatta. "Hallinnollisin toimin on tehty niin suuria poliittisia ratkaisuja, että pankkilaitos tuli valtion hallintaan Norjassa lähtien vakavaraisuussääntöjen ja muitten pykälien tulkinnasta."

KKO:n presidentti puolusti ratkaisuja

Muistion perusteella korkeimman oikeuden presidentti tulkitsi Koiviston puheenvuoron tuomioistuinten arvosteluksi. Olavi Heinonen totesi, että myös korkeimman oikeuden perustelut olisivat olleet arvosteltavissa.

Hän puolusti korkeimman oikeuden tuomiota, jota hän oli ollut itsekin ratkaisemassa. Muistion mukaan Heinonen sanoi, ettei korkein oikeus oikeastaan toteuttanut kuluttajansuojaa, vaan teki ratkaisun "normaalien ratkaisuperusteiden" mukaan. Hän huomautti, että velkakirjan korkolauseke oli epäselvä.

Heinosen vastauksesta voi päätellä, että hän oli ymmärtänyt Koiviston toivoneen pankeille myönteistä ratkaisua. KKO:n presidentti sanoi: "Toinen kysymys on se, olisiko meidän tässä tapauksessa pitänyt antaa enemmän merkitystä esim. juuri pankkijärjestelmälle, pankkilakien tarkoitukselle ja tällaisille näkökohdille."

Heinonen toteaa, ettei korkeimman oikeuden ole syytä muuttaa linjaansa: "vaikka se aiheuttaa tällaista kritiikkiä, niin siitä huolimatta yhteiskuntakehityksen kannalta minusta tämä on oikea linja."

Professori: Presidentin puuttuminen ongelmallista

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen perehtyi Yle Uutisten pyynnöstä Koiviston puheiden avainkohtiin. Koivisto ei saa Ojaselta täysin puhtaita papereita.

Ehkä Koiviston puheenvuoroissa oli sellaista makua, että ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä puuttuu tuomioistuinten tekemisiin tavalla, joka ei ole aivan ongelmaton tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta

Tuomas Ojanen

- Ehkä Koiviston puheenvuoroissa oli sellaista makua, että ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä puuttuu tuomioistuinten tekemisiin tavalla, joka ei ole aivan ongelmaton tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta, Ojanen sanoo.

Ojasen mielestä presidentin arvosteleva kanta korkoratkaisuun käy Koiviston sanomisista ilmi.

- Tuosta tulee aika selvästi esiin hänen kantansa, että mistä lähtökohdista ja mitä näkökohtia painottaen asioita pitäisi ratkoa. Mutta se, mikä merkitys ja konkreettinen vaikutus sillä on tuomioistuinten tekemisiin nähden, on kokonaan toinen juttu.

Valtiosääntöoikeuden professorin mukaan olennaista on se, vaikuttivatko presidentin lausunnot todella tuomioistuinten myöhempiin ratkaisuihin, mikä vaatisi tutkimusta.

Ojanen ei sinänsä näe ongelmaa siinä, että tasavallan presidentti kutsuu tuomioistuinten edustajat keskustelemaan tehdyistä ratkaisuista. Jos juttu ei enää ole vireillä, presidentin vapaudet arvioida tuomioita lisääntyvät.

- Silloin ehkä on mahdollista jossain määrin esittää muiden valtiovallan käyttäjien taholta kriittisiäkin huomautuksia tuomioistuimen tekemisiin. Mutta melkein aina, kun ylimmän toimeenpanovallan käyttäjät esittävät kovasti arvioitaan siitä, miten tuomioistuinten pitäisi ymmärtää menetellä, ollaan helposti ongelmallisilla alueilla tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden näkökulmasta.

Presidentti vakuutti: En vaikuta tuomarinimityksiin

Tasavallan presidentillä on arvovallan lisäksi esimerkiksi nimitysvaltaa. Muistion perusteella Koivisto tiedosti asemansa aiheuttamat rajoitteet tuomioistuinten ratkaisujen arvioijana.

Presidentti kertoi kuulijoilleen pitävänsä vallan kolmijako-oppia tärkeänä. Koivisto myös viestitti, ettei hänen mielipiteillään ole vaikutusta tuomarinimityksiin.

"Teille tiedoksi, kun tuomareita nimitän tai niille virkavapautta annan, teen toisin kuin muiden virkamiesten kohdalla, jolloin aina katson, että joka virkamies saa oman nuijankopautuksen kohdalleen, niin että kun oikeusministeri esittelee, hyväksyn koko listan kerralla. Haluan tällä korostaa sitä, että minulla ei ole mitään osuutta tähän, koska oikeuslaitos itse valitsee, täydentää itseään."

Yle Uutiset pyysi presidentti Koivistolta kommenttia muistiosta. Tasavallan presidentin kansliasta kuitenkin kerrottiin, ettei presidentti Koivisto korkean ikänsä vuoksi anna haastatteluja.