"Koiviston konklaavin" osallistujat muistelevat: näin presidentti fundeerasi

Yle Uutiset on haastatellut useita presidentti Mauno Koiviston järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen osallistuneita tuomareita ja oikeusoppineita.

Kotimaa
Olavi Heinonen
Olavi Heinonen osallistui 6.5.1992 oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen presidentinlinnassa.

Tilaisuuden puheenjohtajan, korkeimman oikeuden silloisen presidentin Olavi Heinosen muistikuvien mukaan hän ei kokenut tilaisuutta painostukseksi.

- En kokenut siinä tilaisuudessa mitään sellaista tunnelmaa, että tuomioistuinten edustajia olisi yritetty painostaa jollakin tavalla. Koin sen vapaaksi ja hyvin antoisaksi keskustelutilaisuudeksi, koska siellä puhuttiin asiat halki.

Heinonen muistaa, että keskustelussa oli esillä korkoratkaisu, josta Koivisto esitti näkemyksiään.

- Ehkä sen voi kokea arvostelevaksi, mutta se oli puntarointia siitä, miten hän ajatteli tästä samasta asiasta, mistä tuomioistuimet olivat ajatelleet määrätyllä tavalla.

Heinosen mukaan valtionpäämies myös voi arvostella tuomioistuinten ratkaisuja, mutta asemansa rajoissa.

- Ei tietenkään sillä tavalla, että hän pyrkisi vaikuttamaan oikeuden päätöksen sisältöön, mutta totta kai hänkin voi kritisoida niitä.

Vaikuttiko korkeimpaan oikeuteen?

Väitteitä, joiden mukaan korkeimman oikeuden linja korkoriidoissa muuttui Presidentinlinnassa järjestetyn tilaisuuden jälkeen, Heinonen kommentoi näin:

- Silloinhan näitä juttuja oli paljon. Oli tärkeää saada ne linjaan sillä tavalla, ettei syntyisi eri suuntaan meneviä ratkaisuja. Ja sillä tavalla asia linjattiin korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus oli silloinkin jo ennakkoratkaisutuomioistuin, ja oli tärkeää saada prejudikaatteja, ennakkoratkaisuja, miten tämäntyyppisiä asioita pitää ratkaista. Sen takia meillä tuli paljon näitä ratkaisuja. Se linjasi oikeuskäytännön linjan myöhempinä vuosina.

Korkein oikeus on antanut tilaisuuden jälkeen myös pankeille myönteisiä ratkaisuja korkokiistassa. Yksi esimerkki on vuodelta 1997, jossa Espoon kihlakunnanoikeus tuomitsi jutun asiakkaan hyväksi, mutta hovi- ja korkein oikeus pankin hyväksi. Kihlakunnanoikeus käytti tulkintaohjeena KKO:n korkoratkaisua, jota presidentinlinnassa puitiin keväällä 1992.

- Korkein oikeushan ei periaatteessa voi poiketa aikaisemmasta ratkaisustaan muuten kuin täysistunnon ratkaisulla. Jos jaostoratkaisu on poikennut siitä aikaisemmasta, niin silloin ei ole ollut samanlaisia tilanteita.

Jutuissa oli erona se, että vuoden 1992 kiistassa oli kyse pariskunnan asuntolainasta, vuoden 1997 riidassa asuntoyhtiön aravalainasta. Korkolauseke oli molemmissa standardinmukainen, mutta aravalainojen ehdot eroavat muilta osin tavallisista asuntolainoista.

"Kärpäsestä härkänen"

Presidentinlinnassa oli eturivin oikeusoppineita yliopistoista. Heinosen tavoin akatemiaprofessori Kaarlo Tuori ja Jukka Kekkonen sanovat, etteivät he kokeneet tilaisuutta painostavaksi.

- Korostaisin sitä, että tämä oli tämmöinen suljettu tilaisuus. Koivisto taisi tilaisuudessa sanoa, että hänestä olisi täysin sopimatonta, että hän julkisuudessa ottaisi kantaa korkeimman oikeuden ratkaisuun. Ja tästä olen samaa mieltä, se olisi todella ollut sopimatonta, Tuori sanoo.

Tuorin mielestä "kärpäsestä ei kannattaisi tehdä härkästä". Hänen mukaansa Koivisto esitti näkemyksiään entisenä pankkimiehenä.

- Minä ymmärsin sen niin, että Koivisto tarkasteli tätä yksittäistä ratkaisua - jota pidettiin myös periaatteellisena ratkaisuna - omasta talousmiehen ja pankkimiehen näkökulmastaan. Hän ikään kuin talousmiehenä ja pankkimiehenä ehkä olisi arvioinut sitä tilannetta toisin, mutta hän oli kiinnostunut kuulemaan mitä oli ne oikeudelliset perusteet, minkä takia oli päädytty siihen lopputulokseen johon oli päädytty. Mutta ei hän millään muotoa pyrkinyt kiistämään oikeuslaitoksen toimivaltaa, Tuori sanoo.

Myös Jukka Kekkonen muistelee, että Koivisto puhui korkojutusta "pohtivaan tapaansa". Kekkonen sanoo, ettei kokenut Koiviston kuitenkaan yrittävän vaikuttaa tuomioistuimiin.

- Mutta sehän oli aika pitkä ilta ja siellä istuttiin eri huoneissa ja eri piireissä. Mutta en minä ainakaan siitä yleiskeskustelusta saanut tällaista vaikutelmaa. En sen jälkeen, enkä ole myöhemminkään pystynyt palauttamaan mieleen tämmöistä erityistä vaikuttamisyritystä.

Jukka Kekkonen huomauttaa, että hän oli arvostellut Koivistoa 80-luvulla, kun Koivisto otti julkisesti kantaa talousrikollisuuteen liittyviin oikeuskysymyksiin.

- Se oli mielestäni kovaa vaikuttamista, jota silloin 80-luvulla itse myös julkisesti arvostelin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka käsitteli väitöskirjassaan Syytekynnys myös julkisen keskustelun vaikutusta syytteiden nostamisen herkkyyteen. Jonkan tutkimuksessa huomioidaan myös presidentti Koiviston lehtilausunnot vuodelta 1983, joiden mukaan syyttäjät syyttävät talousrikoksissa varmuuden vuoksi.

- Itse luen Jonkan kirjaa sillä tavalla, että ne vaikuttivat, Kekkonen toteaa.

Presidentin kritiikki myös arvelutti

Professori Juha Karhu, entiseltä sukunimeltään Pöyhönen, muistelee "aika monen" muun osallistujan tavoin suhtautuneensa kriittisesti siihen, että presidentti arvostelisi tuomioistuimien ratkaisuja.

- Ei pelkästään minulla, mutta aika monella, oli varsin kriittinen asenne siihen, että presidentti presidenttinä - ei yksityishenkilönä, ei aikaisempana pankkitoimintaa tuntevana henkilönä, vaan nimenomaan presidenttinä - ottaisi esille ja alkaisi arvostella korkeimman oikeuden tuomioita.

Karhun mukaan kriittinen ilmapiiri oli havaittavissa kahdessa vaiheessa "huomattavan vahvasti".

- Ennen kuin tilaisuus alkoi, kun tavattiin ja oltiin kulkemassa samaan paikkaan. Ja tilaisuuden jälkeen. Mutta tilaisuuden aikana minun täytyy kyllä sanoa, että mitään semmoista [ei ollut havaittavissa]. Siellä oli joitakin särmikkäitä puheenvuoroja, mutta se särmä ei kyllä kohdistunut tähän asiaan.

Karhu ei kuitenkaan halua arvioida, yrittikö Koivisto vaikuttaa tuomareihin.

- Se onkin paljon parempi kysymys, hankala, mutta kysymyksenä minun vaikeampi arvioida. Tilaisuuden luonteessa ei tullut esille mitään sellaista.

"Huoli pankkijärjestelmästä tuli esiin"

Nykyinen EU-tuomari, Åbo Akademin professori Allan Rosas muistelee Koiviston puheenvuoroja näin:

- Varmaan hänen puheenvuoroissaan tuli vähintäänkin huoli siitä, miten tämänkaltaiset oikeusjutut ja tuomiot vaikuttavat pankkijärjestelmään ja sen tulevaisuuteen.

Rosas sanoo, ettei hän muista Koiviston puheen vivahteita riittävästi voidakseen arvioida, oliko kyse suoranaisesta kritiikistä.

- Se oli varmaan sellaista koivistolaista fundeeraamista, ainakin osittain. Sanotaan nyt näin, että en henkilökohtaisesti sitä varsinaiseksi painostukseksi kokenut.

Rosas toteaa, että oikeuden ratkaisuja saa myös arvostella. Hän huomauttaa, että tuomareidenkin pitää miettiä, että mitä yhteiskunnallisia seurauksia tuomioilla voi olla.

- Toinen asia on sitten tietysti, että pitää turvata eri tavoin tuomioistuinten riippumattomuus ja itsenäisyys. Pitää olla sellaiset järjestelyt, että poliittiset päättäjät eivät pysty (vaikuttamaan) sen kaltaisella painostuksella, joka voisi suoraan vaikuttaa sen tuomioistuimen tai tuomarin karriääriin ja tulevaisuuteen. Tätä tietenkään ei pidä hyväksyä. Mutta jos palataan Koiviston järjestämään seminaariin, niin todella en nyt kokenut, että se olisi ollut kovasti painostava.

"Koivisto kritisoi pikemminkin itseään"

Professori Olli Mäenpään mielestä Koivisto ei arvostellut tuomioistuimia, kun presidentti kertoi omia näkemyksiään siitä, mitä seikkoja hänen mielestään korkojutun ratkaisussa tuomioistuimen olisi ehkä pitänyt ratkaisussaan ottaa huomioon.

- Hiukan vaikea nähdä sitä kovinkaan suorana kritiikkinä. Ehkä pikemminkin kritiikkinä siihen suuntaan, että hän ei ollut itse osannut ottaa huomioon näitä seikkoja, jotka sitten tuomioistuimen mukaan piti ottaa huomioon.

Myös Mäenpää korostaa, että tilaisuuteen osallistui muitakin kuin tuomareita. Toisaalta hän pitäisi erikoisena, jos nykyään presidentti kutsuisi tuomarit keskustelemaan tuoreista tuomioista.

- Olisi hyvin outoa, jos presidentti kutsuisi tuomioistuinten tuomareita keskustelemaan joistakin ajankohtaisista tuomioista. Niinhän ei tapahtunut tuossa Koiviston tapauksessa, enkä usko, että kukaan presidentti sellaista tilaisuutta järjestäisi, koska se olisi kyllä hyvin ongelmallinen tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden entinen hallintoneuvos Sakari Sippola muistaa hyvin, että presidentti Koivisto käsitteli puheessaan korkojuttua. Hänen mukaansa tuomioistuinten ratkaisu oli ollut Koivistolle yllätys.

Sippola myöntää, että Koiviston näkemyksiä voi tulkita myös arvosteleviksi. Painostusta ei hänkään sano kokeneensa.

- En koko aikana itse kokenut sitä asiaa sillä tavalla, että Koivisto olisi jollain tavalla hyökännyt korkeimman oikeuden ratkaisua vastaan. Mitään painostamista ei ollut siihen, että pitäisi menetellä toisella tavalla.

Osa tilaisuudessa olleista kieltäytyi haastattelusta

Haastattelusta kieltäytyneiden joukossa ovat muun muassa korkeimman oikeuden eläkkeellä olevat tuomarit Erkki-Juhani Taipale ja Mikko Tulokas.

Myös oikeushistorian professori Heikki Ylikangas kieltäytyi haastattelusta. "Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän" kirjoittaman Laman ja rahan pelurit-kirjan (2006) mukaan Ylikangas oli arvioinut tilaisuuden tarkoitusta näin:

"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."

Ylikangas sanoi Yle Uutisille, ettei hän kiistä näin sanoneensa. Hän kuitenkin toteaa, että kirjassa oleva lausunto on "jälkijättöinen", koska korkein oikeus oli päätöksensä antanut jo ennen Koiviston järjestämää keskustelutilaisuutta.

Ylikangas ei halua enää kommentoida asiaa sen enempää.