Dokumentti pahamaineisista futisfaneista paljastaa kaveruuden kovan kuoren alla

Jalkapallomaa-dokumentissa FC Lahden kohutut kannattajat karjuvat voimasanoja joukkueen puolesta, mutta myös hitsautuvat yhteen tiiviiksi joukoksi ystäviä. Ohjaaja Teppo Airaksinen luonnehtii dokumenttia rehelliseksi ja karuksi kuvaukseksi suomalaisesta jalkapallofaniudesta.

urheilu
FC Lahden kannattajia katsomossa, poliiseja kentällä.
Teppo Airaksinen

Ensi-iltansa televisiossa saava Jalkapallomaa-dokumentti näyttää karun, mutta avartavan kuvan lahtelaisten jalkapallofanien maailmasta. Voimasanoja ei säästellä, mutta on futisfanin elämä paljon muutakin kuin adrenaliiniryöppyjä, vakuuttaa dokumentin ohjaaja, Kulman pojista tuttu Teppo Airaksinen.

- Elokuva ei muuta niiden mielipidettä, jotka pitävät kannattamista idioottimaisena ja älyttömänä. Se ei ollut tehtäväni. Dokumentti on mahdollisuus päästä porukkaan sisään ja kertoa mielenkiintoinen tarina mielenkiintoisista ihmisistä, hän sanoo.

FC Lahden fanit ovat keränneet palstatilaa ja sakkoja seuralle kyseenalaisella käytöksellään. Kiihkeästi lajiin suhtautuva, pahamaiseksikin luonnehdittu porukka ei sanojaan säästele.

Tämän taustan valossa ei ole ihme, että dokumentissa seurataan juuri lahtelaisfaneja. Elokuvan ohjannut Teppo Airaksinen on itsekin entinen lahtelainen ja hän on vuosia seurannut sekä kuvannut harrastuksenaan FC Lahden pelejä.

Silloin tällöin mies latasi Youtubeen kuvaamiaan maalikoosteita. Kun tuotantoyhtiö Flatlight Films sitten otti yhteyttä ja ehdotti dokumentin tekemistä suomalaisista jalkapallofaneista, Airaksinen oli enemmän kuin innoissaan.

- Sain päättää faniporukasta, ja oli vain yksi mahdollisuus, FC Lahden kannattajat. Minua oli aina kiinnostanut, keitä nämä tyypit ovat ja mistä heidän kiinnostuksensa tulee.

Elokuva käsittelee paitsi kannattajia myös suomalaista jalkapallojohtamista seuratasolla. Eniten tilaa saavat kuitenkin fanit.

- Porukkaan kuuluminen vie mennessään. Kun matkustaa Ouluun ja takaisin joukkueen perässä, ei kukaan jaksa lähteä pelkän pelin takia. Juttu on bussissa ja yhteisössä. Harva asia yhdistää tuossa iässä samalla tavalla kuin jalkapallokannattaminen. Kun ollaan täydellä sydämellä asian puolesta ja kaverit jakavat saman kokemuksen, se nostattaa adrenaliinia, Airaksinen pohtii.

Rehti tarina katsomon vakioporukasta

Aluksi dokumenttiprojekti sai kannattajilta viileän vastaanoton. Airaksinen kertoo tunnelman lämmenneen kolmessa vuodessa, jonka projektin valmistuminen vei.

Elokuva ei muuta niiden mielipidettä, jotka pitävät kannattamista idioottimaisena ja älyttömänä. Dokumentti on kuitenkin mahdollisuus päästä porukkaan sisään.

Teppo Airaksinen

- Sinä aikana he alkoivat ajatella minusta, ettei tuo voi olla huijari. Dokumentin valmistumisesta alkoi tulla oikein vitsi. Fanit heittivät, ettei kamerassa taida mitään nauhaa ollakaan, että olet kuvannut tyhjällä kameralla, kun olet näin pitkään tässä ollut, Teppo Airaksinen kertoo naureskellen.

Lopulta kannattajat jopa tykästyivät kuvaamiseen.

- Teimme herrasmiessopimuksen, että he näkevät valmiin tuotoksen ensimmäisenä. Keneltäkään ei tullut sanomista. Peruste oli, että lopputulos on totuudenmukainen ja rehellinen.

Ohjaaja toivoo, että elokuva katsottaisiin avoimin mielin. Vaikka myötätuntoa ei heruisi, dokumentti auttaa ymmärtämään.

- Kanavaa ei kannata heti vaihtaa, kun kuuluu ensimmäinen v-alkuinen sana. Niin herkkä ei saa olla. Jos katsoja on aluksi ollut sitä mieltä, että touhu on kauheata tyhmyyttä, on ihan ok, että hän on samaa mieltä dokumentin katsomisen jälkeenkin. Tunti ei silti menee hukkaan.