Meri-Lappiin kaivataan henkilökohtaisen avun keskusta

Vammaisten henkilökohtaisen avun tarve kasvaa Meri-Lapissa. Alueellinen avustajakeskus helpottaisi ennen kaikkea henkilökohtaisen avustajan löytymistä vaikeavammaiselle työnantajalle.

Kotimaa
Teija Granath ja Roope Teppola

Torniolainen Teija Granath haki puolitoista vuotta miesavustajaa perheen 13-vuotiaalle down-poika Roopelle, kunnes pari viikkoa sitten lopultakin tärppäsi.

Kun Roopen edellinen henkilökohtainen avustaja lopetti työt paikkakunnalta muuton vuoksi, on uuden avustajan hankkiminen ollut tiukassa.

-Aina välillä olen kysellyt vammaispalvelusta, mutta ei sieltä ole tahtonut löytyä. Facebookinkin kautta olen laittanut kyselyä, mutta kiinnostuneita ei ole ilmaantunut. Miesavustajia ei vain ole.

Paljon mahdollistaja

Teija Granathin mukaan henkilökohtainen avustaja merkitsee Roopen vapaa-ajan elämässä paljon.

- Eihän 13-vuotias halua, että äiti on joka paikassa ja kaikissa harrastuksissa mukana.

Nyt Roope voi jatkaa avustajansa kanssa tärkeää uintiharrastustaan tai käydä elokuvissa ja tehdä kaikkea sitä, mitä tuon ikäiset pojat tykkäävät tehdä.

Eihän 13-vuotias halua, että äiti on joka paikassa ja kaikissa harrastuksissa mukana. 

Teija Granath

- Se on Roopelle itsenäistä kasvamista. Hän itse suunnittelee menonsa, jotka avustaja sitten mahdollistaa, äiti Teija kuvaa.

Pienet tuntimäärät vaikeita

Meri-Lapin kuntien vammaispalveluista kerrotaan, että etenkin pieniin tuntimääriin voi olla vaikeaa saada palkatuksi henkilökohtaista avustajaa.

Vammaispalvelutyöntekijöiden mukaan alueellinen avustajakeskus helpottaisi etenkin henkilökohtaisen avustajan löytymistä vaikeavammaiselle työnantajalle. Myös työpaikkaa hakevilla avustajilla olisi koko alueen työnantajien tiedot kohdennetusti yhdessä paikassa.

Vertaistuen mahdollisuus

Kemin vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä Marjatta Saramaa arvioi, että avustajakeskuksen avulla vaikeavammaisilla olisi mahdollisuus saada myös vertaistukea työnantajarooliinsa.

- Keskuksen alaisuudessa voisi toimia foorumi, jossa voisi keskustella ja saada rekrytointiapua. Harvoin meillä kellään on kokemuksia työnantajuudesta ja työsuhteiden solmimisesta.

Avustajakeskukset ovat Saramaan mukaan Etelä-Suomessa jo melko yleisiä ja toimintamalli on kipuamassa koko ajan pohjoisemmaksi.

- Avustajakeskukset toimivat monella tapaa, enkä tiedä, vaikuttaisiko se kuntien käytäntöihin, mutta ainakin luulen, että se olisi asiakkaille hyvä asia.

Käytäntö vaihtelee

Meri-Lapin kunnissa on erilaisia käytäntöjä henkilökohtaisen avun järjestämisessä. Useimmissa kunnissa pääsääntöinen järjestämistapa on työnantajamalli, jossa vaikevammainen toimii itse työnantajana.

Lisäksi muun muassa Kemissä ja Keminmaassa vaikeavammaisen on mahdollista käyttää palveluseteliä vähäisen avun järjestämiseen. Joissakin kunnissa apua järjestetään myös omana toimintana, esimerkiksi Torniossa on omilla palkkalistoilla kaksi henkilökohtaista avustajaa.

- Heidän työpanostaan tarvitaan juuri silloin, kun avustettavien tuntimäärä on vähäinen tai avustettava on kaukana, sosiaaliohjaaja Anne Kadenius Tornion vammaispalveluista mainitsee.