Kriitikot: Yhdysvaltojen ja EU:n vapaakauppasopimus vaarantaa kansallisen demokratian

Yhdysvaltojen ja EU:n kaavailemasta vapaakauppasopimuksesta on uutisoitu pääasiassa positiivisessa valossa. Vapaakauppasopimuksesta toivotaan kasvua taantumista kärsiviin talouksiin, mutta sopimuksen luonne ja erityisesti sen mukana tuleva investointisuoja herättävät paljon kritiikkiä tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Kriitikoiden mukaan sopimus on suuri riski demokratialle.

talous
Stephen Harper ja Jose Manuel Barroso
Kanadan pääministeri Stephen Harper (vasemmalla) ja Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso tiedotustilaisuudessa vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Brysselissä 18. lokakuuta 2013.Olivier Hoslet / EPA

Tämän viikon ajan Brysselissä on käyty Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen niin kutsuttua toista neuvottelukierrosta. EU:n ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Suomen elinkeinoelämä odottaa vapaakauppasopimuksen synnyttämää maailman suurinta vapaan kaupan aluetta, jossa kauppaa voidaan käydä ilman esteitä. Kuten EU-komissaari Viviane Redingin on asian kiteyttänyt: "tämä EU:n ja USA:n välinen kauppasopimus määrittää uudet maailmanlaajuiset pelisäännöt".

Useat tahot näkevät kuitenkin vapaakauppasopimusneuvottelut ongelmallisina demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta. Neuvotteluissa, ja koko vapaakauppasopimuksessa, painottuu pääasiassa monikansallisten yritysten etu.

Monikansallisten yritysten toimitusjohtajat on koottu neuvottelemaan siitä, kuinka he parhaiten voivat edistää omaa toimintaansa

Marko Juutinen, Attac

–Neuvotteluissa osapuolina ovat pientä osaa väestöstä ja pientä osaa väestön intresseistä edustava joukko, eli kansainväliset ja ylikansalliset järjestöt ja liittovaltiot, kuten EU-komissio sekä yritysten etujärjestöt. Toisin sanoen monikansallisten yritysten toimitusjohtajat on koottu neuvottelemaan siitä, kuinka he parhaiten voivat edistää omaa toimintaansa, kertoo Marko Juutinen kansalaisjärjestö Attacista (siirryt toiseen palveluun).

Juutinen jatkaa, että kaikki sellainen toiminta, missä kansalaisyhteiskunta ei ole mukana, ja joka ei ole läpinäkyvää tai joista ei käydä kansalaiskeskustelua, ovat demokraattisesta näkökulmasta tuomittavia.

Yhtiöt vievät valtioita oikeuteen

Myöskään Suomen tunnetuimpiin uusliberalismin kriitikoihin lukeutuva kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki ei katso vapaakauppasopimusta ja siihen sisältyvää investointisuojaa läpi sormien.

Patomäen mukaan investointisuoja tarkoittaa käytännössä sitä, että monikansallisille yhtiöille annetaan valta riitauttaa mikä tahansa vapaakauppasopimusmaassa tehty poliittinen ja demokraattinen päätös, jos päätös loukkaa yhtiön oikeutta voittoihin. Toisin sanoen monikansallinen yhtiö voi haastaa minkä tahansa valtion oikeuteen, jos maan käytänteet ja päätökset ovat yhtiön voitontavoittelun tiellä.

Patomäen mukaan maailmalta löytyy esimerkkejä, joissa valtioita on haastettu oikeuteen muun muassa yrityksistä parantaa kuluttajasuojaa tai muuttaa yritysten verotuskäytänteitä. Rajuimmat esimerkit investointisuojasta likaisimmillaan koskettavat tällä hetkellä ydinvoima-lääke- ja tupakkateollisuutta.

Esimerkiksi tupakkayhtiö Phillip Morris vaatii Uruguaylta ja Australialta oikeusteitse korvauksia varoitustekstien lisäämisestä tupakka-askeihin. Suomen kolmanneksi suurin sähkömyyjä, ruotsalainen Vattenfall, vaatii Saksalta satojen miljoonien eurojen korvauksia, koska Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Kanadalainen Gabriel Resources –yhtiö vaatii Romanialta 1,4 miljardin euron korvausvaatimuksia, mikäli valtio ei myönnä toimilupaa kultakaivoshankkeelle, joka asettaisi Romanian alttiiksi ympäristökatastrofille.

Jotkut kriitikot epäilevätkin, että Suomeen saatetaan sopimuksen myötä tuoda uutta kaivosteollisuutta. Ja jos Suomi haluaa puuttua investoinnin ympäristöhaittoihin, tulisivat perässä pian myös korvausvaatimukset.

–Ongelmia voi tulla, jos Suomi haluaa Talvivaaran kaltaisissa tapauksissa säädellä taloudellista toimintaa niin, ettei ympäristöhaittoja tule. Näissä tapauksissa voi syntyä ristiriitatilanteita, joissa tällainen sijoittaja vastaan valtio menettely on sijoittajan puolella, selventää Marko Juutinen Attacista.

Siksi kriitikoiden mukaan Suomea viedäänkin taas kuin pässiä narussa kohti EU:n uutta uusliberaalia markkinajärjestelmää: Suomi nielee sopimuksen mukana troijalaisen, joka tulee pian kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Taloudellisen toiminnan, ja sen säätelyn, pitäisi edistää kokonaistaloudellista etua, eikä ainoastaan vähemmistön, eli monikansallisten yhtiöiden etua.

–Jos Suomi avaa kaikki markkinansa yksityisille voittoa tavoitteleville yrityksille, niin ei tietenkään silloin tule sanktioita. Mutta niillä voi olla vaikutuksia julkisen palvelutuotannon tulevaisuuteen esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulutuksen ja energiantuotannon tulevaisuuteen. Kaikki kytkeytyy kuitenkin viime kädessä tähän markkinoille pääsyn ja vapaan kilpailun periaatteeseen, kertoo Juutinen Attacista.

Päätösvalta ylikansalliselle tuomioistuimelle

EK:n mukaan sopimuksen tarkoituksena on poistaa tavara- ja palvelukaupalta esteet ja avata yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi EK vakuuttaa, että vapaakauppasopimuksesta hyötyvät myös pienet suomalaiset yritykset.

EK:n johtavan asiantuntija Simo Karetie ja ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön Kimmo Sinivuori vakuuttavat yhteen ääneen, että investointisuojalla kannustetaan ulkomaalaisia investoijia tulemaan myös Suomeen. Investointisuoja nähdään talouskasvun ja talouskehityksen kannalta välttämättömänä. Yritysten mukanaan tuomat hyödyt nähdään pääomina ja innovaatioina yritysmaailmassa.

Toisin sanoen investointisuojan kaltainen sopimus oikeutetaan sen positiivisten seurausten valossa, eli sen valossa, kuinka paljon uusia investointeja ne mahdollisesti tuovat Suomen kaltaiseen pieneen maahan.

Patomäen, Juutisen ja muiden kriitikoiden mukaan investointisuojan luonne on kuitenkin sellainen, joka kaventaa kansallista demokratiaa ja valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sopimuksilla pyritään vähentämään ulkomaalaisten sijoittajien riskejä ja yritysten riskit ulkoistetaan suoraan valtioille ja viime kädessä kansalaisille.

–Investointisopimuksissa on kiistämätön ristiriita yritysten edun ja kansalaisten edun välissä, kertoo Patomäki Yle Radio YkkösenYkkösaamussa.

On olemassa selvä ristiriita kansalaisoikeuksien ja yritysten oikeuksien välillä, eli demokratian ja korporaatiovallan välillä

Heikki Patomäki, kansainvälisen politiikan professori

–Ristiriitaa ei mielestäni ole lainkaan. Jos saamme ulkomaalaisia yrityksiä Suomeen, se lisää verotuloja, investointeja ja valinnan vapautta, vastaa Sinivuori ulkoministeriöstä.

Tämä ajatusmaailma on Patomäen mukaan ymmärrettävää ainoastaan yritysmaailman utopiassa, jossa on luotu ihmisoikeuksien kaltainen perusoikeus korporaatioiden voittoihin.

–On olemassa selvä ristiriita kansalaisoikeuksien ja yritysten oikeuksien välillä, eli demokratian ja korporaatiovallan välillä, tuikkaa Patomäki.

Patomäen mukaan investointisuoja on poliittinen siirto, joka heikentää valtiollisia oikeusjärjestelmiä. Sopimus tarjoaa yhtiöille tien paeta kansallista lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta ylikansalliseen tuomioistuimeen. Kriitikoiden mukaan tässä kohtaa tapahtuu jotain käsittämättömän hasardia. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemen (siirryt toiseen palveluun) mukaan tuomioistuin tekee eri päätöksiä samoilla faktoilla riippuen siitä, millainen kokoonpano tässä ylikansallisessa investointiriitoja käsittelevässä tuomioistuimessa milloinkin istuu.