Vapaakauppasopimusten sisällöissä kiistanalaisia kohtia - korporaatiovalta kasvaa patenttioikeuksilla

Yksi vapaakauppasopimusten suurimmista ongelmista on neuvotteluiden salailu. Salassapidolla varmistetaan, että asiantuntijat ja kansalaiset pidetään visusti neuvottelujen ulkopuolella. Kun kukaan ei tiedä mistä neuvotellaan, kukaan ei voi puuttua neuvottelujen kulkuun. Kyse on erittäin pienen piirin hallussa olevasta tiedosta, joka toteutuessaan vaikuttaa koko maailmaan kauppaan ja talouteen.

talous
Van Rompuy ja Barroso keskustelevat.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy keskustelee kiivaasti Euroopan komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson kanssa Brysselissä.Thierry Roge / EPA

Juuri nyt Yhdysvallat on solmimassa kahta erillistä vapaakauppasopimusta. Ensimmäinen niistä on Suomeakin koskettava Yhdysvaltojen ja EU:n välinen Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) ja toisena historian suurin vapaakauppasopimus, Trans-Pacific Partnership (TPP). TPP:n osapuolina Yhdysvaltojen lisäksi ovat Japani, Meksiko, Kanada, Australia, Malesia, Chile, Singapore, Peru, Vietnam, Uusi-Seelanti ja Brunei. Tämän sopimuksen tarkoituksena on kahlita sisäänsä 40 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta.

Sen lisäksi, että sopimukset nähdään suurena riskinä demokratialle, vaarana on, että neuvotteluissa ujutetaan sopimuksiin sellaisia pykäliä, joiden sisällöistä ei olla varmoja. Sopimusneuvotteluissa onkin lähinnä kyse korporaatiovallasta, jossa yritysjohtajat ja EU:n johto neuvottelevat keskenään suljetuin ovin. Sopimuksia myydään suurelle yleisölle vapaan kaupan ja talouskasvun autuutena, kun sopimusten mukana tulevista säädöksistä vaietaan.

– Neuvotteluista ei tiedoteta ulospäin kunnollaedes Euroopan parlamentin jäsenille. Monesti on valitettavasti myös niin, että EU:n päättävät tahot yleensä taipuvat hyvin vahvasti neuvotteluissa yritysjohtajien kannalle, avaa Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger.

Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan.

Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi

– Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan, kertoo kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Koskenniemen mukaan mitä laajempi kansalaiskeskustelu asiasta syntyisi, sitä varmempaa olisi, että näiden yksityisten monikansallisten yritysten tavoitteet joutuisivat kritiikille alttiiksi. Sitä kautta valtioiden hallitusten olisi entistä vaikeampi solmia TTIP:n ja TPP:n kaltaisia vapaan kaupan sopimuksia. Koskenniemen mukaan tässä on se syy, miksi emme tiedä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käytävistä sopimusneuvotteluista paljoakaan.

Sen verran jo olemassa olevista vapaakauppasopimuksista kuitenkin tiedetään, että niihin on aina sisältynyt pykäliä, joita demokraattisella vallankäytöllä ei hyväksyttäisi. Siksi sopimuksista, ja niiden tarkemmista sisällöistä, ei koskaan käydä demokraattisia neuvotteluja, eikä niistä pyritä aikaan saamaan edes minkäänlaista poliittista keskustelua.

Krögerin mukaan laajalti Euroopan mediassa uutisoidaan vapaakauppasopimuksista siihen sävyyn, että sopimuksista olisi jo lopullisesti päätetty. Kyse on edelleen avoimena olevasta poliittisesta asiasta, josta pitää keskustella. Kröger kiteyttää, että isot linjaukset ovat kuitenkin monesti merkityksellisempiä, kuin päivän päälle olevat poliittiset näpertelyt.

– On olemassa tahoja, kuten elinkeinoelämä, jotka haluavat vain hyväksyä sopimuksen hiljaisin äänin, kiteyttää Kröger.

Kiistanalainen patenttioikeus

Viikko sitten WikiLeaks (siirryt toiseen palveluun) vuosi julkisuuteen tällä hetkellä neuvoteltavan Trans-Pacific Partnership (TPP) sopimuksen patentti- ja tekijänoikeuksia käsittelevän asiakirjan. Asiakirjasta ilmenee pykälä, joka antaa yrityksille oikeuden patentoida erilaisia geneettisesti muokattuja kasvilajikkeita ja mahdollisesti eläimiin kohdistuvia muunnoksia. Eli käytännössä se antaa yrityksille jatkossakin mahdollisuuden esimerkiksi viljalajikkeiden patentoimiseen.

Tämän lisäksi WikiLeaksin vuotamat tiedot paljastavat, että nyt neuvoteltava TPP-sopimus sisältää lisäksi myös mahdollisuuden patenttioikeuksien keinotekoiseen jatkamiseen lääketeollisuudessa, sekä mahdollisuuden rajoittaa halpojen lääkkeiden tuotantoa kohdemaissa.

Jo olemassa olevissa vapaakauppasopimuksissa ympäri maailmaa on kohtia, jotka ovat vahvasti lisänneet suurten yritysten mahdollisuuksia juuri biologisiin patentteihin ja sitä kautta omistusoikeutta kohdemaiden taloudellisen tuotantoon.

Krögerin mukaan vapaakauppasopimukset ovat tuoneet mukanaan kasvaneen paineen muuntogeenisten siementen käytöstä. Yhtenä esimerkkinä toimii Yhdysvaltojen ja Kolumbian välinen elokuussa voimaan astunut vapaakauppasopimus, jonka yhteydessä yhdysvaltalaisille monikansallisille korporaatioille annettiin laajoja patentointisuojia geenimuunneltuihin viljelyssiemeniin.

Eurooppaoikeuden dosentti Tuomas Mylly Turun yliopistosta toteaa, että viljalajikkeella oleva patentti kieltää viljelijää säästämästä viljaa uutta kasvattamista varten mutta laki ei kiellä paikallisten viljalajikkeiden käyttämistä. Elokuussa syntyi mielenosoituksia kun poliisit tuhosivat kymmeniä tuhansia tonneja myytäväksi tarjottua, sertifioimatonta siemenviljaa.

Suomen kannalta sopimuksissa huomioitavaa on se tosiseikka, että kyse on EU-tason poliittisesta ratkaisusta. Jos EU solmii vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, ja hyväksyy sopimuksen mukana tulevat investointisuojapykälät, Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin heikot.

– Jos esimerkiksi amerikkalainen kaivosyritys tulisi Suomeen ja vaatisi Suomea muuttamaan ympäristölakejaan niin, että yhtiön voitot turvataan, ja Suomi ei siihen suostuisi, voidaan asia riitauttaa ylikansalliseen ICSID-tuomioistuimeen, spekuloi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Suomella ei tällaisessa oikeustapauksessa ole mitään virallista asemaa, vaan vastaajana toimii EU. Koskenniemen mukaan unioni tulkitsisi tapausta oman ympäristölainsäädäntönsä näkökulmasta, eikä päätöselimessä välttämättä tiedetä, mitä se tarkoittaisi esimerkiksi Pohjois-Savon elämänlaadulle, jos alueelle tulisi uutta amerikkalaista kaivosteollisuutta.

– Tällaisissa tilanteissa unioni ei välttämättä ymmärrä ajaa Suomen asiaa tarpeeksi voimakkaasti. Tämä on tietenkin spekulaatiota, mutta olemme osa EU:ta ja EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka. Vapaakauppasopimukset tullaan tekemään yhteisen kauppapolitiikan alalla, eikä Suomella ole siinä kauppapolitiikassa mitään sanottavaa, Koskenniemi spekuloi.

Ylikansallinen ICSID-menettely

Yle uutisoi aiemmin vapaakauppasopimusten mukana tulevista investointisuojista. Eli siitä miten monikansallinen yhtiö voi haastaa minkä tahansa valtion oikeuteen, jos maan käytänteet ja päätökset ovat yhtiön voitontavoittelun tiellä. Investointisuojat tarjoavat monikansallisille yhtiöille tien paeta valtioiden kansallista lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta ylikansalliseen tuomioistuimeen. Pahimmissa tapauksissa, kuten esimerkiksi Argentiinan tapauksessa, vapaan kaupan valtiot voidaan tuomita maksamaan suuria summia korvauksia yhtiöille.

Maailmanpankin perustama investointiriitoja käsittelevä tuomioistuinmenettely (ICSID) on joidenkin kymmenien korkeapalkkaisten lakimiesten shakkipeliä, jossa nämä muutamat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset lakimiehet vaihtavat sujuvasti roolia lakimiehestä tuomariksi ja tekevät eri päätöksiä samoilla faktoilla, riippuen aina tuomioistuimen kokoonpanosta. Pohjimmiltaan kyse on raskaan sarjan bisneksestä.

– Kyse on joukosta asiantuntijoita, jotka toimivat samalla konsultteina ja lakimiehinä firmoille, jotka nostavat syytteitä valtioita vastaan. Hyvin aggressiivisella otteella he etsivät kohdevaltioita ja sen jälkeen suosittelevat yrityksille, että valtiosta voitaisiin rakentaa heille oikeustapaus, avaa Kröger.

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemen mukaan näiden ongelmien lisäksi koko ICSID-järjestelmä on poliittistaloudellisesti kallellaan yksityisten investoijien suuntaan. Tähän mennessä ratkenneista 300 jutusta noin 60 prosenttia on ratkaistu yksityisen yrityksen hyväksi. Vielä suuremman kritiikin kohteena on kuitenkin ollut järjestelmän sattumanvaraisuus.

Tilanne on täysin hasardi ja sietämätön. Kaikki, jotka asiasta ovat perillä, ovat tästä huolissaan. Tämä ei ole lehtien etusivujen uutinen, mutta sen pitäisi olla sitä.

Akatemianprofessori Martti Koskenniemi

– Tämä on pienen piirin bisnestä, mutta niin on myös hallitustoiminta sellaisissa korporaatioissa, jotka tätä kaikkea pyörittävät, kertoo Koskenniemi.

ICSID-oikeudenkäynneistä on tullut valtioille jopa satojen miljoonien eurojen korvausvaatimuksia. Valtiot joutuvat käyttämään jo pelkästään oikeudenkäynteihin sadoista tuhansista aina kahdeksaan miljoonaan euroon saakka varoja, jotka valtiot voisivat käyttää kansalaistensa hyvinvointiin. Rahat menevät suoraan asianajajien palkkioihin. Nämä oikeudenkäyntikulut jo itsessään ovat heikossa taloudellisessa tilanteessa oleville valtioille suuri summa.

– Esimerkiksi Kanadassa on raportoitu tapauksista, joissa on yritetty tehdä ympäristöä parantavia toimenpiteitä, mutta ne ovat kariutuneet painostuksen alla. Yhdysvaltalaiset ICSID -asianajofirmat ovat olleet suoraan yhteydessä Kanadan lainsäätäjiin ja pelotelleet heitä ympäristölainsäädösten seurauksista. Jos lait tulevat voimaan, on asianajajilla jo valmiina syytteet valtiota vastaan, jatkaa Kröger.

Suurin osa haastetuista maista on ollut kolmansia maita ja jo pelkästään uhkaus syytteiden asettamisesta riittää monelle valtiolle siihen, ettei valtiollisia lainsäädäntöjä lähdetä muuttamaan. Viime vuosina kuitenkin haasteiden määrä on kasvanut merkittävästi ja vuosi 2012 oli yritysvoittojen juhlavuosi. Silloin Krögerin mukaan peräti 70 prosenttia investointikiistoista päättyi yritysten hyväksi. Koskenniemen mukaan tällä hetkellä jo pelkästään vireillä olevia ICSID-tapauksia on 180 ja monesti yritykset nostavat kanteita vain kokeillakseen jäätä.

– Tilanne on täysin hasardi ja sietämätön. Kaikki, jotka asiasta ovat perillä, ovat tästä huolissaan. Tämä ei ole lehtien etusivujen uutinen, mutta sen pitäisi olla sitä. Asiasta pitäisi keskustella juuri nyt, kun EU:n ja Yhdysvaltain sopimusneuvottelut ovat vireillä, kertoo akatemianprofessori Koskenniemi.

Krögerin mukaan nyt kun kahdenväliset vapaakauppasopimukset lisääntyvät, bisnes on todellisuudessa vasta alkamassa. Nyt suuret yritykset ovat tajunneet, että heillä on niin sanotusti ”piikki auki” valtioiden kassoihin. Yritykset voivat lunastaa valtioilta esimerkiksi toteutumattomia voittoja samalla periaatteella, kuin mitä pankkisektoria on pelastettu konkursseilta sosialisoimalla velat kansalaisille.

Muokattu 12.12. klo 14:10 : Artikkelissa on täsmennetty, että patenttioikeus koskee mm. uusia geenimuunneltuja viljalajikkeita, joita viljelijällä ei ole lupa säästää uutta kylvöä varten. Ainoastaan sertifioimaton, myyntiin tarjottu siemenvilja tuhotaan ja paikallisia viljalajikkeita saa käyttää jatkossakin, toisin kuin artikkelissa aiemmin mainittiin. Timo Keränen.

Muokattu 28.11 klo 14:02: Aiemmin artikkelissa korostettiin Monsanton roolia geenimuunneltujen siemenpatenttien haltiana. Krögerin antaman uuden tiedon valossa patenttioikeudet koskivat myös muita monikansallisia yhtiöitä. Krögerin mukaan Kolumbian tapaus on kaikkiaan hyvin monitahoinen.

Muokattu 25.11 klo 9:07: Tyynenmeren vapaakauppasopimus Trans-Pacific Partnership on lyhenteeltä TPP. Aiemmin artikkelissa lyhenne oli TTP.