Kari Haakana: Analogianatiivin tulevaisuusshokki

Kun maailma tuntuu muuttuvan liian nopeasti, tulevaisuusshokin uhri pyrkii välttämään tilanteita, joissa muutos konkretisoituu, kirjoittaa Kari Haakana Yle Uutisten blogissaan.

Yle Blogit
Kari Haakana
Olli Sulopuisto

Tieteiskirjailija William Gibson, jota meidän on pitkälti syyttäminen kyber-etuliitteen yleistymisestä, totesi eräässä haastattelussa tulevaisuuden olevan jo täällä. Gibsonin mukaan tulevaisuus on vain epätasaisesti jakautunut.

Globaalilla tasolla epätasaisuus on tietenkin helppo huomata. Helsinkiläisen teinin polttavimpia ongelmia voi olla Starbucksin pitkä jono (siirryt toiseen palveluun), josta ei edes voi postata kuvaa Instagramiin, koska wlan on tukossa. Hänen ikätoverinsa toisella puolella maapalloa ei ole koskaan pitänyt kädessään kännykkää.

Mutta eroja on lähempänäkin. Starbucksista kotiutuneen teinin isä on edelleen tiukasti kiinni 40 vuotta sitten syntyneessä mediaympäristössä, jonka keskeisiä osia ovat aamulla luukusta kolahtava lehti ja puoli yhdeksältä televisiossa käynnistyvä uutislähetys.

Tulevaisuusshokkiin ei valitettavasti ole varmaa parannuskeinoa. Varovainen siedätyshoito saattaa kuitenkin tehota.

Teini taas ei ymmärrä ideaa lineaarisesta uutislähetyksestä. Tailineaarisesta tv:stä yleisemminkään (siirryt toiseen palveluun): videomuotoinen sisältöhän on tarjolla YouTubessa, jos se on relevanttia.

Teinin tämänhetkinen maailma näyttäytyy hänen isänsä sukupolvelle tai sitä vanhemmille tulevaisuutena, sillä jostakin syystä päätöksiä yritysmaailmassa ja yhteiskunnassa tekevät yli 40-vuotiaat hyväksyvät ihan oikeaksi todellisuudeksi vain sellaiset asiat, jotka vaikuttavat heidän kokemuspiiriinsä.

Tämän takia esimerkiksi tietokonepelit ovat vasta viimeisen muutaman vuoden aikana nousseet ilmiöksi, josta voi lukea ihanaikuisten lehdissäkin (siirryt toiseen palveluun). Pelien tekeminen on muuttunut epämääräisestä nörttitouhusta viralliseen asemaan, peliteollisuudeksi. Toki peliteollisuus on “tulevaisuuden ala (siirryt toiseen palveluun)”, koska yli 40-vuotias päättäjä ei pelaa. Mutta rahaa sillä tehdään, joten se on tärkeä asia, sitten tulevaisuudessa.

Teinin tämänhetkinen maailma näyttäytyy hänen isänsä sukupolvelle tai sitä vanhemmille tulevaisuutena.

Joskus tulevaisuus kuitenkin murtautuu ikävästi nykypäivään. Uutisissa vilahtelevat 3D-tulostimet (siirryt toiseen palveluun), robottiautot (siirryt toiseen palveluun) tai paketteja kuljettavat lentovehkeet (siirryt toiseen palveluun) vielä pystyy ohittamaan ohimenevinä höpsötyksinä, mutta kun työpaikan kommunikaatio siirtyy yhtiön intranetistä Facebookiin tai teinin saa varmemmin kiinni WhatsAppilla kuin tekstiviestillä, joutuu analogianatiivi tulevaisuusshokkiin (siirryt toiseen palveluun).

Maailma tuntuu muuttuvan liian nopeasti, jolloin shokin uhri pyrkii välttämään tilanteita, joissa muutos konkretisoituu. Shokin piirteitä ovat muun muassa puhe mindfullnessistä, halu lopettaa sosiaalisen median käyttö (radikaaleissa tapauksissa halu lopettaa koko palvelut, tarvittaessa väkivalloin), teoriat siitä kuinka teknologia estää ihmisten todellisen kohtaamisen ja kasvanut halu “tehdä konkreettista työtä” (kansanopiston veneenveistokurssi tai ns. lammasfarmariunelma).

Tulevaisuusshokkiin ei valitettavasti ole varmaa parannuskeinoa. Varovainen siedätyshoito saattaa kuitenkin tehota. Aloittaa voi vaikkapa jonottamalla teinin kanssa kahvilassa ja hyväksymällä, että tällainenkin todellisuus on joillekin olemassa jo tänään.

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö