Näkökulma: Alexander Stubb vakuuttaa komission äänellä - vapaakauppasopimus on riskitön

Tällä viikolla käynnistyi Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen kolmas neuvottelukierros. Yle Uutiset Suoran linjan toimittaja Jaana Kivi tapasi ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin toimittajille järjestetyssä aamiaistilaisuudessa, jossa keskusteltiin meneillään olevien TTIP-sopimusneuvottelujen sisällöistä.

Näkökulmat
Alexander Stubb
Mikko Koski / Yle

Jos joku asia epäilyttää, se herättää kritiikkiä. Jos sama asia epäilyttää monia, se herättää voimakasta kritiikkiä. Tämä ei ole scifiä, vaan täysin luonnollista.

Stubb avaa aamiaistilaisuuden toteamalla, että tulemme kuulemaan kovaa retoriikkaa sopimusneuvotteluista mitä lähemmäs EU:n parlamenttivaaleja mennään. Stubbin mukaan Euroopassa on iso joukko ihmisiä, jotka vastustavat neuvotteluja. Stubb toteaakin, että kun yhdistetään EU, Yhdysvallat, vapaa kauppa ja globalisaatio samaan kattilaan, saadaan liian herkulliset speksit kritiikille.

–Kun kyse on viidestäkymmenestä prosentista maailman bruttokansantuotetta ja kolmestakymmenestä prosentista koko maailmankauppaa, saadaan vielä hienot sopat keitettyä, naureskelee ministeri.

Tämän jälkeen ministeri toteaa, että moni europarlamentaarikko, moni puolue ja moni EU-maan hallitus tulee suhtautumaan skeptisesti näiden neuvottelujen etenemiseen. Ensi vuodelle kaavaillaan peräti viittä neuvottelukierrosta, joten kritiikkiin onkin syytä varautua.

Komission pr-taktiikka

Vielä hetki sitten komissio unelmoi, että saisi käydä neuvotteluja kaikessa rauhassa mediahiljaisuudessa. Ilmeisimmin komissio kuitenkin yllättyi siitä, miten tutkijoiden kriittinen silmä sattuikaan osumaan sopimusneuvottelujen sisältökysymyksiin ja salailuun.

Näin voidaan ainakin päätellä Corporate Europe Observatoryn (siirryt toiseen palveluun) julkisuuteen vuotamasta salaisesta asiakirjasta, joka paljastaa komission reagoineen Euroopan laajuiseen kritiikkiin luomalla TTIP-sopimusta käsittelevän viestintästrategian. Strategiassa painotetaan kaikkien sopimukseen liittyvien pelkojen ja kritiikin kumoamista jäsenmaiden julkisissa keskusteluissa.

Euroopan laajuinen kritiikki on kasvattanut neuvotteluprosessiin kohdistuvaa painostusta. Julkinen kritiikki, ja sen myötä tuleva poliittinen paine, ovat neuvottelujen onnistumisen pahimmat viholliset. Komission mukaan paisuvia epäilyksiä on pyrittävä kaikin keinoin lievittämään ennen kuin kauppasopimus on viety lopulliseen päätökseen.

Vuotanut viestintästrategia esittää, että median huomio tulisi kiinnittää TTIP:n positiivisiin puoliin, kuten viennin kasvattamiseen ja työpaikkojen lisäämiseen. Strategialla varmistetaan, että jokaisessa EU:n jäsenmaassa on laaja julkinen ymmärrys siitä mitä TTIP on ja mitä se puolestaan ei ole. Komission mukaan sopimuksesta ei missään nimessä seuraa negatiivisia vaikutuksia kansalaisten terveyteen tai jäsenmaiden ympäristöön.

Komission strategiassa painotetaan, että viestinnän on oltava mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Komission linjaa, että tämän ohella on kuitenkin kunnioitettava neuvottelujen salassapitoa. Näin taataan vaikutusvaltaisten kolmansien osapuolien julkinen turva neuvottelujen ajaksi.

Strategia ohjeistaa puhumaan sopimusneuvotteluista yhdellä ja ainoalla äänellä, eli komission äänellä.

Tämänhetkinen unelma komissiolle onkin, että valtamedian kerronta antaisi laajan tuen neuvottelujen logiikalle ja sopimuksen sisällölle. Sen kaikelle sisällölle aina investointisuojista patenttioikeuksiin ja ylikansalliseen riitojenkäsittelymekanismi ICSID:n saakka.

Tätä samaa komission ääntä myös ministeri Stubb tautologisesti toistaa.

Työpaikkoja tulee tai sitten menee

Komissio takaa, että vapaakauppasopimus tuo Eurooppaan talouskasvua ja töitä. Komission mukaan bruttokansantuote molemmilla puolilla Atlanttia kasvaisi sopimuksen myötä puoli prosenttia vuosittain vuoteen 2027 mennessä. Tämä olisi siis noin 86 miljardia euroa vuodessa jaettuna koko alueen kesken. Komission mukaan kaupan kasvu on arviolta noin 28 prosenttia ja uusia työpaikkoja luotaisiin Eurooppaan noin kaksi miljoonaa.

Stubbin mukaan taloudellinen syy sopimuksen solmimiselle on yksiselitteisen selkeä: yli puolet koko maailman bruttokansantuotteesta tuotetaan EU:ssa ja Yhdysvalloissa, sekä yli kolmekymmentä prosenttia maailmankaupasta tulee näistä maista.

Kaikki komission käyttämät arviot sopimuksen hyödyistä perustuvat komission lontoolaiselta CEPR-keskukselta tilaamaan selvitykseen (siirryt toiseen palveluun). Selvityksen laatijana toimii taloustieteilijä ja entinen Yhdysvaltain kauppaministeriön tutkimusjohtaja Joseph Francois.

Suomessa ulkoministeriö käyttää komission lukujen lisäksi lähteenään Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta tilaamaansa kyselyä (siirryt toiseen palveluun), johon vastasi 104 suomalaista yritystä. Kyselyn perusteella vedetään johtopäätöksiä siitä, kuinka vapaakauppasopimus vaikuttaisi positiivisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin yhdenmukaistamalla kaupankäynnin sääntöjä.

Ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastopäällikkö Markku Keinänen vilautti aamiaistilaisuuden aikana sivulauseessa, että tilattu kysely perustuu lähinnä vain ”fiilispohjaiseen arviointiin sopimuksen mahdollisista hyödyistä”.

Myös komission lupailemien työpaikkojen suhteen voidaan olla skeptisiä. Esimerkiksi The Guardian (siirryt toiseen palveluun) kertoo, että lupaukset vapaakauppasopimusten luomista työpaikoista ovat osoittautuneet jossain määrin valheellisiksi. Lisäksi senaattori Bernard Sanders (siirryt toiseen palveluun) syyttää avoimesti Yhdysvaltojen vapaakauppapolitiikkaa tuloerojen kasvamisesta sekä kotimaisen teollisuuden ja työpaikkojen vähenemisestä. Sanderssin mukaan monikansallisten korporaatioiden sijaan Yhdysvaltojen tulisi noudattaa kauppapolitiikkaa, joka lisää kotimaista tuotantoa.

Vaikutukset pelkkää fiktiota

Stubbin mielestä poliittinen syy sopimuksen solmimiseen piilee muun muassa siinä, että EU ja Yhdysvallat ovat arvomaailmaltaan erittäin lähellä toisiaan, halusimme sitä tai emme.

–Tämä vapaakauppasopimus on hieno asia, eikö olekin. Suomen bruttokansantuotteesta neljäkymmentä prosenttia on vientiä, siksi se on hienoa, riemuitsee ministeri Stubb.

Tämän jälkeen Stubb heittää ilmoille listan TTIP-sopimuksen sisältökohdista: palvelut, tullit, kaupan tekniset esteet, kaupan sääntely ja yhteistyö, julkiset hankinnat, teollisuuskysymykset, terveys- ja kasvinsuojelukysymykset ja energia. Stubbin mukaan pahimmat haasteet liittyvät maatalouden säädöksiin ja investointikysymyksiin ja erityisen tärkeää Suomelle olisi sopimuksen mukana tulevat julkiset hankinnat.

–Säännösten yhdenmukaistaminen ei tarkoita sitä, että esimerkiksi suomalaista työlainsäädäntöä tai ympäristölainsäädäntöä lähdettäisiin muuttamaa, vakuuttaa Stubb.

Myös pelot monikansallisen kaivosteollisuuden yrityksistä muuttaa Suomen ympäristölainsäädäntöä ovat ministerin mukaan pelkkää fiktiota.

–Jos Suomeen tulee monikansallista kaivosteollisuutta, se toimii Suomen lainsäädännön mukaan. Se ei sen vaikeampaa ole, piste.

Kritiikkiä onkin esitetty siitä, miten sopimus vaikuttaisi nimenomaan julkisen palvelutuotannon tulevaisuuteen, esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden saatavuuteen. Jos julkisten palvelujen yksityistämistä on tarkoitus jatkaa tätä rataa, on Suomi kieltämättä oivallinen investointikohde monikansallisille terveysfirmoille.

Stubbin vakuuttelusta huolimatta vapaakauppasopimus saattaa tuntua vaikutusherkässä työ- ja ympäristölainsäädännössä ennakoimattomalla tavalla. Lisäksi sopimuksella on roolinsa myös yritysten verotuskäytänteissä ja säätelyssä.

Entä mitä aiotaan tehdä monikansallisten yritysten verojärjestelyille näinä veronkierron kulta-aikoina.

Loputonta vääntöä investointisuojasta

–Investointisuojasta saa helposti maalattua mörköjä seinille, tyynnyttelee Stubb.

Stubbin mukaan investointisuoja on erittäin pieni osa koko vapaakauppasopimusta, eikä se välttämättä loppupeleissä ole se tekijä, joka tuottaa lisäarvoa yrityksille.

–Jos suoraan sanotaan, investointisuojat antavat erittäin hyvän turvan maalle ja yrityksille. Ne parantavat kilpailukykyä, kohtelua ja investointien houkuttelevuutta. Miksi näin, koska silloin kyseinen yritys voi olla varma siitä, että maahan on turvallista investoida, jatkaa Stubb.

Stubbin mukaan Suomen intressi on houkutella mahdollisimman paljon kansainvälisiä investointeja maahan. Jos tämä on maamme lähtökohta, silloin on Stubbin mukaan intresseissä myös viestittää, että Suomi on hyvä ja turvallinen investointikohde. Stubb lisää, että mahdollisissa riitautumistilanteissa on hyvä tehdä selväksi, että Suomi on osa kansainvälistä sopimusraamia, jossa löytyy ongelmatapauksissa ratkaisu esimerkiksi ylikansallisesta ICSID-menettelystä.

Stubb painottaa, että riitojenratkaisumenettelyyn harvemmin halutaan mennä, koska oikeudenkäynti on hirveä osuma kohdemaan investoinneille. Stubb ei siis suinkaan näe huolta siksi, että oikeudenkäyntikulut ovat kohdemaalle hyvin suuret, tai siksi, että koko ICSID-mekanismi voi painostavuudellaan jättää kansalliset säädökset ja oikeudellisen suvereniteetin jalkoihinsa. Stubbin mukaan osuma on rankka siksi, koska investointien riitauttaminen viestii muulle maailmalle, että kohdemaahan ei kannata investoida.

Lissabonin sopimuksen myötä investointisuojista neuvottelu on siirtynyt täysin komission haltuun. Komissio neuvottelee vapaankauppasopimuksen mukana tulevista investointisuojasopimuksista kaikkien jäsenmaiden, myös Suomen, puolesta. Riitatilanteissa komissio neuvottelee myös ICSID-välimieskäytänteet jäsenmaidensa puolesta.

Kuten kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on todennut, että ICSID-järjestelmässä mukana olevat juristit eivät pidä tärkeimpänä itse päätöksiä, vaan koko ICSID-järjestelmän olemassaoloa. Järjestelmän avulla luodaan valtioihin kohdistuvaa painetta, jonka alaisuudessa sovitaan korvausmenettelyistä ja säädöskäytänteistä. Kaikki tämä tapahtuu ylikansallisen juridiikan ja lakimiesbisneksen ehdoilla.

–Investointisuojasopimuksista tehdään vesitiiviitä ja niistä tullaan poistamaan kaikki yritykset iskeä kohdemaahan. Investointisuojiin pistetään klausuuli, joka estää kaikki yritykset vaatia investointisuojaa ”postiluukun kautta”, vakuuttaa Stubb.

Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että pahimmassa tapauksessa Yhdysvaltojen vapaakauppasopimukset investointisuojineen ja ICSID-menettelyineen ovat tukeneet finanssikapitalismin likaisempia muotoja, kuten esimerkiksi korppikotkarahastoja. Lisäksi investointisuojaan saattaa sisältyä riskejä rahastoista, jotka eivät investoi maahan varsinaisen liiketoiminnan pyörittämiseksi, vaan investoinnit tehdään vahingonkorvauskanteiden ja voiton tavoittelun toivossa.

Tällaiset rahastot saattaisivat tehdä investointeja esimerkiksi kaivosoikeuksiin, mutta näitä investointeja ei koskaan olisi tarkoitus käyttää varsinaiseen kaivostoimintaan. Tällaisen ”patent trolling” (siirryt toiseen palveluun)-menettelyn tarkoituksena olisi odotella kohdemaan lainsäädännön muutosta, kuten ympärisölainsäädännön tiukennusta, jolloin rahastot saisivat syyn haastaa valtion riitojenratkaisumenettelyyn.

Kukapa nyt ei haluaisi, että Suomeen investoidaan, siksi suuri peukutus investoinneille. Hienoa on myös se, jos investointisuojasopimuksiin ei jätetä takaportteja avoimiksi.

Syytä on kuitenkin pohtia, kenen neuvotteluosapuolen näkökulmasta suojaus on vesitiivistä. The Guardianin mukaan Corporate Europe Observatory paljastaa, että komissio on toistaiseksi neuvotellut erilaisten riskeistä kyselevien kansalaisjärjestötahojen kanssa kahdeksan kertaa, kun yritysjohtajien ja lobbareiden kanssa neuvottelupöydän ääreen on istuttu peräti 119 kertaa. Kaikki nämä korporaatiotapaamiset on käyty suljetuin ovin, eikä niiden sisällöistä ole tiedotettu ulospäin.

Syytä on muistaa, että neuvotteluosapuolten käsissä on sopimus, joka on erittäin ideologisesti latautunut, ja joka herättää valtavan määrän intohimoja. Sopimus, johon monet tahot yrittävät osaltaan vaikuttaa usealta eri suunnalta, ja jonka avulla kauppapolitiikan valta-asetelmat kirjoitetaan uusiksi.

Lisäksi TTIP on sopimus, joka yhdistettynä vallitsevaan talouskuripolitiikkaan, saattaa aiheuttaa entistä vahvemman imun kohti kahtiajakautunutta Eurooppaa.

Kirjoittaja on Yle Uutiset Suora linja-ohjelman toimittaja.

Twitter: @Jahakivi