Poimitko ostoskoriisi vatsantäytettä vai eettisen kannanoton? – Kotimaisuus on kelpo ostoperuste

Tavanomaisesti tuotettu elintarvike kestää kyllä tarkastelun vaikka ei luomua olisikaan. Tärkeintä on, että itse tiedät, mitä haluat ja toimit sen mukaisesti. Marketin hyllylle kiireessä syöksähtävä ei välttämättä ehdi miettiä perinnebiotooppeja ja rehun laatua.

Kotimaa
Sari Heltelä ja Brita Suokas
Satu Haapanen / Yle

Miten ihminen koukutetaan ostamaan luomutuotetta, joka usein on kalliimpi kuin tavanomaisesti tuotettu elintarvike?

- Ihmisen pitää tietää ja ihmisellä pitää olla motiivi, vastaa projektisuunnittelija Brita Suokas Ruralia-instituutista.

- Kun ostaa luomua, ajattelee todennäköisesti muutakin kuin sitä, että saa ruoasta vatsantäytettä. Silloin ajattelee luultavasti myös muuta kuin sitä, että ruoka on halpaa. Ehkä luomun ostaja ajattelee, että eläinkin on voinut elää jotensakin hyvin elämänsä. Ehkä hän ajattelee sitäkin, että kun minä syön, riittääkö muillekin ruokaa. Joku ostaa luomua myös siksi, että tykkää mausta ja tietää, että ruoassa ei ole ylimääräisiä lisäaineita.

Se on halpaa, se on hyvää, mutta mitä sanoo sielusi?

Lammastuotannon erityisasiantuntija Sari Heltelä Etelä-Savon Pro Agriasta muistuttaa, että ei tavanomaisesti tuotettu lihakaan mitään myrkkyä ole. - Tärkeää on miettiä, onko ruoka turvallista ja kuinka se on todennettu. Mainoslauseet voivat sanoa mitä tahansa, mutta kotimaisesta ruoasta voi aika hyvällä omallatunnolla ajatella, että se on turvallista ja vahvasti valvottua.

- Tärkeitä asioita ovat eläinten hyvinvointi ja kasvatus, miten rehut on tuotettu, miten se on vaikuttanut luontoon ja ekologiaan. Brasilialainen liha voi olla halpaa ja erittäin hyvääkin, mutta mieti kestääkö sinun sielusi, että siellä jossakin suuryhtiö viljelee ja sademetsät on poltettu? Sari Heltelä kysyy.

- Mieti sitäkin, miten raha pyörii lähellä. Haluatko olla omien ostoksiesi kautta välillisesti pyörittämässä kotimaista tuotantoa siinä lähellä. Haluatko tietää, miten liha on tuotettu.

Lähiliha voi olla kalliimpaa kuin marketin vetonaulana toimiva ulkomainen lilha. Sari Heltelä on ratkaissut asian niin, että ostaakin vähemmän lihaa ja korvaa sitä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla.

Kananmunahyllyllä heikompaa pyörryttää

Tarjolla on luomumunaa, virikehäkkimunaa, ulkokanalan munaa, lattiakanalan munaa, vapaan kanan munaa, onnellisen kanan munaa. Onko luomu-sana niin houkutteleva, että samaan mielikuvaan yritetään päästä nimittämällä tuotetta onnelliseksi ja vapaaksi ja lattialla eläväksi?

- Eri termeillä on eri kriteerit, Brita Suokas selvittää. Kanoilla, jotka munivat virikehäkissä tai lattiakanalassa tai ulkokanalassa voi olla samanlainen rehu, samoin onnellisilla ja vapailla kanoilla. Omega-kanat ovat saaneet pehmeää rasvaa sisältävää raaka-ainetta rehuunsa.

-Virikehäkin koko on 120 senttiä x 62 senttiä. Siinä saa olla kymmenen kanaa. Samassa tilassa niitten pitää syödä, yrittää levittää siipensä, kuopsuttaa hiekkakerrosta ja lennähtää kymmenen sentin korkeudella olevalle orrelle. Samassa tilassa on myös munintapesä eli pikku piilo, minne munia. Nämä kymmenen kanaa munivat noin 300 päivää, sitten ne laitetaan teuraskonttiin ja viedään teurastettaviksi. Sitten ne menevät turkiseläimille.

Noin 70 prosenttia suomalaisista kananmunista tulee tällaisista kanaloista.

Jos syöt munaa, maistatko minkälaisissa oloissa munan muninut kana on elänyt?

- No kesällä munaan saattaa tulla "ruohonmakua", mutta en muuten, Brita Suokas vastaa.

- Luomukanat eroavat muista kanoista ravintonsa perusteella ja ne ovat aina lattiakanalassa ja pääsevät kesällä ulos.

Perinnebiotooppiomatuntoa kauppakassiin

Lihatiskilläkin voi kuluttajaparka olla hämillään. Uudehko tulokas on niittyliha. Sari Heltelä kertoo sen olevan sertifioitu tuote semmoisilta eläimiltä, jotka ovat kasvaneet luonnonlaitumilla.

Niittylehmästä lähtöisin oleva liha ei ehkä ole niin muhevaa kuin muilla tavoilla elämänsä eläneen lehmän liha. - Mutta niittylihan ostaja tietää lihaa ostaessaan pitäneensä tavallaan huolta myös ympäristöstä ja arvokkaista perinnebiotoopeista, Sari Heltelä sanoo.

- Tuottajat saavat korvauksia siitä, että laiduntavat heikompia alueita. Kuluttaja voi olla hyvillä mielin, koska lihaa ostaessaan hän on tavallaan hoitanut näitä heikommin tuottavia laidunalueita ja pitänyt yllä monimuotoista ympäristöä.

Miten paljon perheenäiti, joka tulee töistä ja syöksähtää marketin kautta kotiin, ehtii ajatella perinnebiotooppeja?

- Ei ehkä kovin paljon, Sari Heltelä naurahtaa. - Mutta moni äiti miettii ruoan turvallisuutta. Kotimainen ruoka on tarkasti valvottua ja moni miettii myös sitä, miten liha on tuotettu. Lähilihaa ostaessasi tiedät tuottajan ja saat selville, miten eläimet voivat.

- Myönnetään, Sari Heltelä huokaisee. - Moni meistä äideistä ostaa sen tarjouslihan. Toivottavasti siinä kuitenkin on kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki.

Salmonellavapaa Onnela

Suomesta ei ole milloinkaan löydetty kananmunan sisällä olevaa salmonellaa.

- Se on tiukan valvonnan tulos, Brita Suokas sanoo.

- Kaikki suomalaiset kananmunantuottajat ovat salmonellan valvontaohjelmassa. Näytteitä otetaan monta kertaa vuodessa. Ostat minkälaisia kananmunia tahansa, ne ovat elintarvikelaadullisesti turvallisia.