Ranskalainen tähtiekonomisti puhuttaa talouspolitiikan tuntijoita

Thomas Pikettyn myyntihitiksi nousseen uutuuskirjan mukaan talousjärjestelmä on palaamassa entisaikojen tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa vauraudesta on yhä harvemman eliitin hallussa. Ratkaisuna ekonomisti pitää kansainvälistä varallisuusveroa, jolla hillitään vapaan markkinatalouden epädemokraattisia taipumuksia.

Aamu-tv
 Paul Lillrank ja Heikki Patomäki.
Ranskalainen ekonomisti Thomas Piketty on noussut uudeksi talouspoliittisen ajattelun superjulkkikseksi. Mistä aineksista Pikettyn ajattelu koostuu ja miksi hänestä nyt kohkataan, siitä keskustelivat Aamu-tv:ssä professorit Heikki Patomäki ja Paul Lillrank.

Tuloerot ja pääoman kasautuminen harvoille ovat nousseet kansainvälisen taloustieteellisen keskustelun keskiöön ranskalaisen tähtiekonomisti Thomas Pikettyn uutuuskirjan Capital in the Twenty-first Century saatua englanninkielisen julkaisunsa huhtikuussa.

Taloudellista epätasa-arvoa ja vaurauden jakautumista Yhdysvalloissa ja Euroopassa tarkastelevan kirjan näkökulma on laaja, sillä se seuraa tilanteen kehittymistä aina 1700-luvulta tähän päivään. Kirjan pääteesiksi nousee se, että vaurauden keskittyminen harvojen käsiin on vapaaseen markkinatalouteen elimellisesti kuuluva ominaisuus.

– Pääteesi ei ole uusi, mutta kirjassa on aineistoa valtava määrä ja monia käsitteellisiä erotteluja, mitkä kyllä tekevät tästä merkittävän teoksen, arvioi kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Ylen aamu-tv:n keskustelussa kirjan sanomaa.

– Piketty nostaa taloudellisen keskustelun ytimeen tuloerot, jotka ovat aina olleet oikeistolle kiusallinen asia, vähän kuin Neuvostoliitto oli kiusallinen asia vasemmistolle. Kirjassa on asiasta dataa, jota ei ole aikaisemmin ollut, sanoo Aalto-yliopiston teollisuustalouden professori Paul Lillrank Aamu-tv:ssä.

Keskustelua jakolinjojen yli

Pikettyn sanomaa kehuivat lähetyksessä molemmat asiantuntijat, vaikka arvomaailmaltaan he ovatkin kaukana toisistaan. Paul Lillrank on talousliberalistisen ajatuspaja Liberan hallituksen jäsen, kun taas Patomäki oli vasemmistoliiton eurovaaliehdokkaana juuri päättyneissä vaaleissa.

– Pikettyhän ei itse sano olevansa vasemmistolainen eikä propagandisti, vaan hän on liikkeellä tiedemiehenä, joka on kiinnostunut ilmiöstä. Hän ei myöskään ole moraalifilosofi, Lillrank sanoo.

– Ihminen pystyy toimimaan erikseen politiikassa ja tieteessä. Politiikan kentällä Piketty on esiintynyt vahvasti sosialistipuolueen tukijana, Patomäki huomauttaa.

Harvainvarallisuus ja joutilas alaluokka

Ranskalaistutkijan teesien mukaan talousjärjestelmä on matkalla kohti tilannetta, jossa globaali varallisuus kertyy uudestaan niin harvalukuisen luokan käsiin, että syntyy eräänlainen uusaatelisto.

– Toimitusjohtajien palkkioiden nousu ei ole johtunut heidän kyvykkyydestään, vaan siitä, että heillä on ollut valta nostaa omia palkkioitaan. Tästä syntyy mahdollisesti uusi joutilaiden luokka eli "leisure class", ja yhteiskunnassa nousevat uudelleen ne vastakkainasettelut, jotka osaltaan johtivat ensimmäiseen maailmansotaan. Tämä minua huolettaa, Patomäki sanoo.

– Varallisuuden tyypit ovat kuitenkin aivan erilaisia entisen harvainvarallisuuden ja nykyajan välillä. Suurin osa nykyisistä varakkaista on palkansaajia, ei pääomalla eläjiä. Kapitalismissa uutta on toisaalta syntynyt joutilas alaluokka, Lillrank sanoo.

Ratkaisuna globaali varallisuusvero

Parhaaksi ratkaisuksi varallisuuden luonnolliselle taipumukselle kasautua Piketty ehdottaa kansainvälistä varallisuusveroa, joka tasoittaisi korkeimpia huippuja yhteiskunnan hyväksi.

– Varallisuusvero on hänen mielestään paras ratkaisu, mutta myös utopia, johon huonompia ratkaisuja voi verrata. Globaali vero vaatisi systeemin, joka on vaikea toteuttaa, Lillrank sanoo.

– Minusta globaali varallisuusvero olisi toteutettavissa, ja sen toteuttaminen on vasemmistoliitolla tavoitteena Euroopassa. Näkisin, että se olisi Euroopassa toteutettavissa 5-10 vuoden aikavälillä, Patomäki sanoo.

Pikettyn hahmottelema globaali varallisuusvero kerättäisiin kaikilta ja voisi näin ollen vaikuttaa esimerkiksi suomalaiseen asunnonomistajaan veron asteesta riippuen.

Talouspolitiikan pohja uusiksi

Yksi Pikettyn ajatuksista on Lillrankin mukaan se, että talouspoliittista ajattelua ei voi enää perustaa jatkuvan kasvun mallille, joka perustuu taloushistoriassa poikkeukselliseen asiaintilaan.

– Nämä 30 vuotta 1940-luvun ja 70-luvun välillä olivat poikkeuksellisen voimakkaan kasvun ja tasa-arvon aikaa. Tähän ei voi enää palata, eikä politiikkaa voi tehdä odotuksilla, jotka siihen pohjaavat, Lillrank sanoo.

Patomäen mukaan Pikettyn ajatuksissa ei ole kyse sosialismista tai edes globalisaation vastustamisesta, vaan sen ohjaamisesta palvelemaan yhteiskuntaa paremmin. Piketty itse on kertonut kannattavansa globalisaatiota, mutta toivoo sen tuottojen jakautuvan tasaisemmin. Patomäen mukaan Pikettyn ajattelu sopii yhteen niin kutsutun alterglobalisaatioajattelun kanssa.

– Varallisuusvero on ajatuksena yhteensopiva tällaisen toisenlaisen globalisaation ajatuksen kanssa, Patomäki sanoo.