Kalat kärsivät vedenalaisesta melusta Itämeressä

Vedenalainen melu stressaa ja häiritsee kaloja. Melun määrää Itämeressä kartoitetaan parhaillaan käynnissä olevalla tutkimushankkeella. EU-rahoitteisen tutkimuksen tuloksena saatetaan alkaa säädellä esimerkiksi laivojen melutasoa.

Luonto ja ympäristö
Huoltoalus kiinnittyneenä tuulimyllyyn Pohjanmerellä sijaitsevassa tuulivoimapuistossa 26. elokuuta 2013.
Huoltoalus kiinnittyneenä tuulimyllyyn Pohjanmerellä sijaitsevassa tuulivoimapuistossa 26. elokuuta.Carmen Jaspersen / EPA

Itämeren vedenalainen äänimaailma kuulostaa ihmisen korviin hiljaiselta, mutta hiljainen se ei suinkaan ole. Veden alla metelöivät luonnonvoimat – sade, tuuli, aallot ja jää, mutta myös ihminen tuottaa vedenalaista melua.

Suurimmat melun lähteet ovat laivojen moottorit. Lisäksi epäluonnollista meteliä Itämereen tuottavat muun muassa rannikkojen tuulimyllyt sekä vedenalaiset työt kuten ruoppaukset, räjäytykset ja paalutukset.

Itämeren vedenalainen äänimaailma tutkitaan ensimmäistä kertaa

Parhaillaan Itämeren pohjassa äänimaailmaa tallentaa 40 hydrofonia eli vedenalaista mikrofonia. Kuuden Itämeren alueen valtion yhteinen tutkimus kartoittaa melun määrää Itämeressä ensimmäistä kertaa.

– Takana on huoli siitä, että aiheuttaako ihminen luonnon äänien lisäksi liikaa ääniä, kuvailee Suomen osalta kansainvälistä tutkimusta johtava ylitarkastaja Jukka Pajala Suomen ympäristökeskuksesta.

Kahden vuoden päästä valmistuvassa tutkimuksessa ovat mukana Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola ja Viro.

Vedenalainen melu stressaa ja jopa tappaa kaloja

Niin sanottu masking-effect estää kaloja havainnoimasta normaaleja äänilähteitä

Teppo Vehanen

Vedenalaisen melun vaikutuksia meriympäristöön tunnetaan huonosti.

Se tiedetään, että esimerkiksi kalat suunnistavat, kommunikoivat ja etsivät ravintoa äänen avulla. Siksi vedenalainen melu häiritsee kaloja ja voi aiheuttaa niille stressiä, fyysisiä vammoja ja jopa tappaa.

– Niin sanottu masking-effect estää kaloja havainnoimasta normaaleja äänilähteitä. Kalat harhautuvat, ja esimerkiksi trooppisista lajeista tiedetään, että niiden kommunikaatiokyky heikkenee, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Teppo Vehanen.

Vehanen on selvittänyt melun ja äänen vaikutuksia kaloihin tuulivoimalasuunnitelmia varten.

– Ja jos mennään ihan ääriarvoille, niin esimerkiksi vedenalaisesta paalutuksesta tulee jo niin kova paine, että se aiheuttaa kuolleisuutta.

Ensimmäiset analysoidut näytteet ovat melko hiljaisia

EU-rahoitteisen tutkimuksen tavoitteena on luoda työkalut Meristrategiadirektiivin mukaiseen vedenalaisen melun hallintaan. Käytännössä siis melututkimuksen tuloksia verrataan tutkimuksiin melun vaikutuksesta meriympäristöön ja pohditaan, pitäisikö merilainsäädännössä rajoittaa vedenalaista melua.

On muita ikävämpiä päästöjä

Jukka Pajala

Lainmuutoksiin on kuitenkin vielä matkaa, sillä ensimmäiset analysoidut näytteet eivät näytä antavan aihetta melurajoituksiin.

– Suomenlahden alueen yhdeksän hydrofonia ovat kaikki meren pohjassa. Ainakaan siellä ei sitä laivaliikennettä kovasti kuulu, kertoo Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jukka Pajala.

Viime maaliskuussa Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO antoi ohjeistuksen, jonka mukaan kauppamerenkulun melua tulisi vähentää kymmenen desibeliä 30 vuoden aikana. Pajala oli mukana laatimassa ohjeistusta. Silti hän on sitä mieltä, että vaikka Suomenlahdella kulkee paljon laivoja, melu ei ole meremme suurin ongelma.

– Missään nimessä ei ole. On muita ikävämpiä päästöjä, Suomen osalta kansainvälistä tutkimusta johtava Pajala sanoo.