Jääkiekkomies Petteri Sihvonen brändäsi itsensä veemäiseksi – nyt nahanluonnin paikka

Urheilu herättää tunteita, ja niin myös Petteri Sihvonen. Haastattelussa hän puntaroi urheilun merkitystä ja kehitystä jalosta kilvasta huippu-urheiluliiketoiminnaksi. Tulossa on urheilukeskusteluohjelma Yle Puheelle yhdessä muusikko Tommy Lindgrenin kanssa. Sihvosen mukaan nyt on aika yrittää luoda veemäiseksi brändätty julkinen nahka uudelleen.

urheilu
Petteri Sihvonen Radio Hämeen studiossa
Nina Keski-Korpela / Yle

Ensimmäinen Urheiluruutu nähtiin 18. elokuuta 1963, kohta 51 vuotta sitten. Siinä ajassa urheilu ja urheilujournalismi ovat ottaneet suuria harppauksia. Jääkiekkoanalyytikko, freelance-kirjoittaja Petteri Sihvonen Hämeenlinnasta muistaa ajat, jolloin Urheiluruutu tuli vain lauantaisin.

– Siellä oltiin aina tikkana katsomassa. Sitten sitä alkoi tulla myös torstaina, ihan luksusta, urheilua kaksi kertaa viikossa. Ja missä nyt ollaan, joka päivä, joka tuutista, urheilua.

Suomen ensimmäinen jäähalli avattiin vuonna 1965 Tampereelle Hakametsään.1980-90-luvuilla huippu-urheilusta alkoi tulla bisnestä. Sihvosen mielestä kaupallistumiskehitys liittyy joukkueurheilun nousuun Suomessa.

– Kiekko ei ole historiallisesti niin pitkä menestyslaji kuin voisi luulla. 1990-luvun alusta ja etenkin vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen se otti valta-aseman Suomessa. Jäähalliverkoston kautta lajista tuli valtalaji. Minusta jääkiekko on ottanut liiankin suuren osan suomalaisessa urheilussa. Näkisin mielelläni, että muutkin lajit nostaisivat enemmän päätään.

Liikuntaa tuettava – entä huippu-urheilua?

Urheilu merkitsee monelle koko elämää, tai ainakin hyvin suurta osaa elämän sisällöstä. Urheilufanittamisen kulttuuri on tullut entistä intensiivisemmäksi.

– Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Pinnalta se on hieno ja hyvä asia, hoetaan "lisää yhteisöllisyyttä", ja siitähän tässä on kyse. Näen sen toisinkinpäin: urheilutapahtumassa aivot heitetään narikkaan ja urheilu on ottanut vastapainoroolin. Kun töissä on kiireitä ja parisuhteissa ollaan tiukilla, ihminen tarvitsee lepoa ja sirkushuveja ja sen paikan urheilu on yhteiskunnassa ottanut. Siinä on hyvääkin, mutta myös jotain arveluttavaa.

Urheilu ei ole välttynyt myöskään lieveilmiöiltä: kaupallisuus, doping, sopupelit vedonlyönnin takia, poliittiset kytkökset...

– Urheilu on valitettavasti tullut pois sieltä, kun pojat ja tytöt pihalla kilvoittelivat toisiaan vastaan. Urheilu ei ole enää puhdasta urheilua, vaan vipusin johonkin, parempaan elämään. Huvittaa ja surettaa, kun nuoren, 16-17-vuotiaan kiekkoilijan vanhemmat tulevat kysymään, että tiedätkö Petteri ketään hyvää agenttia hoitamaan pojan asioita. Silloin jo haiskahtaa, että rahaa ollaan etsimässä. Urheilu on tullut pois juuriltaan ja itse haluaisin nähdä, että sitä voitaisiin jotenkin palauttaa sinne, mutta ei minulla siihen ole viisasten kiveä.

Fakta on, että ammattilaisurheilun pitäisi tulla toimeen omillaan tiettyyn mittaan.

Petteri Sihvonen

Pitääkö sitten huippu-urheilua tukea julkisin varoin? Pitäisikö pärjätä sponsorirahan ja lipputulojen turvin?

– Meillä on liikunta, urheilu ja huippu-urheilu nivottu yhteen ja on vaikea nähdä niitä rajapintoja, milloin raha menee minnekin. Hallihanketta perustellaan sillä, että se palvelee kansanterveyttä, mutta sehän palvelee myös paikallista liigaseuraa. On vaikeaa nähdä, minne rahavirrat menevät.

– Fakta on, että ammattilaisurheilun pitäisi tulla toimeen omillaan tiettyyn mittaan. Liikuntaa, lasten urheilua ja jotain tyyppiluokkaa suunnistusurheilua pitää tukea, mutta ammattilaisjääkiekkoilu: voidaan kysyä tuetaanko vai ei tueta, pitäisikö vai eikö pitäisi.

Lindgren & Sihvonen Yle Puheella

Petteri Sihvonen ja muusikko, ihmisoikeusaktivisti, jalkapallofani Tommy Lindgren aloittavat Yle Puheella 22. elokuuta urheilun keskusteluohjelman Lindgren & Sihvonen. Tunnin suoran lähetyksen aikana tullaan käsittelemään urheilun ajankohtaisia taustavaikuttimia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

– Tähän halutaan uutta tulokulmaa urheiluun, ei vanhoja senttejä ja sekunteja ja tuloksia, vaan myllätään urheilun käsitettä. Tommy heittää ghettoblasterin minulle ja minä hänelle kiekon tai pallon. Asettaudumme toistemme asemaan ajoittain ja välillä verisesti väännetään ja väitellään, otetaan tiukkojakin yhteenottoja. Aika näyttää mitä tulee.

"Johtava analyytikko" Sihvonen jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita urheilupiireissä. Julkisuuskuva on ollut rooli, hän kertoo.

– Minut tuntevat tietävät, että olen varsin mukava mies. Kaikki työnteko on roolinottoa. Olisin kymmenen vuotta sitten voinut valita toisenkin roolin, mutta se silloinen mediani Urheilulehti osin ohjasi, ja itsekin mietin, millä saan maksimaalisen huomion. Se oli henkilöiminen ja henkilöiden kasvojen esiin tuominen ja heidän kritisoimisensa. Itse ikään kuin hieman ylevästi ajattelin, että oli hyviäkin motiiveja, sain kiistämättä synnytettyä sen jääkiekkopuheen.

– Mutta vielä ei ole aika pohtia, oliko se valinta oikea ryhtyä niin kriittiseksi. Joskus tulevaisuudessa ehkä jälkikäteen mietin, oliko se oikea strategia. Paha tässä itsensä puolesta puhua omassa asiassaan ja selitellä syntejä, mitä on tullut tehtyä, mutta jatkossa yritän luoda julkisen nahkani uudelleen.