Lepakkojen muuttoliikettä tutkitaan Valassaarilla

Merenkurkussa tallennetaan syksyn ajan öisin lepakkojen liikkeitä. Tavoitteena on selvittää, muuttavatko pikkulepakot saaristosta Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan talvehtimaan. Tämän viikon lepakkoretkellä ei pikkulepakkoa nähty, mutta muiden lepakkolajien onnistunut rengastaminen ilahduttaa silti tutkijoita.

luonto
Valassaarten lepakkoretkellä päästiin tekemään isoviiksisiipalle lajinmääritys kädessä.
Niclas Fritzen

Valassaarilla Merenkurkun ulkosaaristossa esiintyvät ainakin pikkulepakko, isoviiksisiippa ja pohjanlepakko. Se on nyt todettu varmuudella.

– On todennäköistä, että siellä on myös vesisiippoja, sanoo biologi, Valassaarten biologisen aseman johtaja, Niclas Fritzén, joka on juuri palannut kahden yön lepakkoretkeltä Valassaarilta.

– Retki oli onnistunut. Sää oli haastava, yöt tuulisia ja ensimmäisenä yönä satoikin, mikä saattoi vaikuttaa lepakoiden lentoaktiivisuuteen. Niitä oli lennossa, mutta emme nähneet erityisen mielenkiintomme kohteena olevia muuttavia pikkulepakoita, jatkaa mukana retkellä ollut Luonnontieteellisen keskusmuseon projektitutkija Eeva-Maria Kyheröinen.

Uutta tietoa lepakoista vielä kaivataan

Lepakkoretkeläisten tavoitteena oli tehdä havainto tai havaintoja pikkulepakosta. Sitä ei kuitenkaan nähty.

– Viime vuonna Valassaarilla havaittiin useita pikkulepakoita. Meillä on hypoteesi, että ne muuttaisivat Merenkurkun yli Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan talvehtimaan, sanoo Niclas Fritzén.

– Miksi Ruotsin kautta, emme tiedä. Havainnot kuitenkin viittaavat siihen ja yritämme selvittää asiaa, Fritzén jatkaa.

Niclas Fritzen toimii viime vuonna alkaneen KvarkenBats -hankkeen koordinaattorina. Hanke on Ostrobothnia Australiksen viisivuotinen tutkimusprojekti ja sen puitteissa lepakoita tutkitaan Merenkurkun molemmin puolin.

Eeva-Maria Kyheröinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta rengastamassa isoviiksisiippaa Valassaarilla.
Eeva-Maria Kyheröinen rengastaa.Niclas Fritzen

– Muutto on yksi keskeisiä laajan mielenkiinnon kohteita Suomessa ja Euroopassa. Olisi hyvä saada lisätietoa varsinkin, kun se kytkeytyy tuulivoimalahankkeisiin. Väärin sijoitetut voimalat voivat osua lepakoiden muuttoreiteille ja aiheuttaa lisäkuolleisuutta, linjaa Eeva-Maria Kyheröinen.

– Suomessakin on tiedostettu, että tähän asiaan pitää perehtyä ja tehdä selvityksiä. Niiden tarve kasvaa kokoajan, Kyheröinen toteaa.

Muuttotietojen lisäksi kaikki muukin tieto lepakoista kelpaa tutkijoille.

– Lepakkotutkimusta on viime vuosina tullut, mutta edelleen moni perusasia tunnetaan heikosti, sanoo Eeva-Maria Kyheröinen ja mainitsee esimerkkina lepakon levinneisyyden, jonka suhteen esimerkiksi Pohjanmaalla on vielä runsaasti tyhjiä aukkoja.

– On mielenkiintoista saada tietää, onko kyse tiedon puutteesta vai onko alueita, joilla lepakkoja ei ole, Kyheröinen sanoo.

Passiividetektorit yötöissä

Lepakkojen liikkeitä Valassaarilla selvitetään ainakin syyskuun loppuun saakka sinne jätetyillä passiividetektoreilla.

– Detektori on laite, jolla lepakon kaikuluotausääni voidaan muuttaa ihmiskorvalle kuultavaksi ja tallentaa ääni- tai kuvatiedostona. Passiivitallennin voidaan jättää luontoon pitkäksikin ajaksi ja se tallentaa ääniä aina öisin, kertoo Eeva-Maria Kyheröinen.

– Osa lepakkolajeista talvehtii Suomessa, osa muuttaa täältä kauaskin. Tätä juuri koitetaan selvittää esimerkiksi pikkulepakon muuttoliikehdinnän osalta ja siinä passiividetektorit ovat hyvänä apuna, Kyheröinen selittää.

– Valassaarilla on nyt kolme passiividetektoria ja yksi on Ruotsin puolella, minne tulikin viikko sitten yksi pikkulepakko. Mistä se tuli ja minne meni, siitä ei ole tietoa. Yksi detektori on myös Norrskärillä, tietää Niclas Fritzén.

– Tulevaisuudessa selvitetään, onko muutto todellinen vai tulevatko pikkulepakot Valassaarille ja palaavat sitten takaisin Suomen puolelle, Fritzén sanoo ja haaveilee, että Valassaarille saataisiin ensi vuonna lämpökamera lepakkomuuton tutkimusta varten.

Onnistunut reissu

Vaikka tämänviikkoisella lepakkoretkellä ei tehtykään havaintoa pikkulepakosta, ovat retkeläiset silti tyytyväisiä sen antiin. Valassaarilla esiintyvistä lepakkolajeista saatiin varmistuksia.

– Saatiin selville, että isoviiksisiippa esiintyy Valassaarilla. Siipat ovat ultraäänellä vaikeita määrittää, mutta nyt se on kädessä määritetty ja rengastettu, kehaisee Niclas Fritzén.

Myös Eeva-Maria Kyheröinen on retkeen tyytyväinen, sillä hänen mukaansa vahvistetut tiedot lepakkojen esiintymisestä ovat kiinnostavia - etenkin saarilla.

– Saimme rengastettua pohjanlepakon ja useita isoviiksisiippoja. Kun menemme joskus uudestaan, teemme mahdollisesti havaintoja samoista yksilöistä. Ideaalitilanne olisi ollut, että olisimme saaneet rengastettua pikkulepakon, josta olisi sitten tullut vastahavainto myöhemmin Ruotsista tai vaikka Keski-Euroopasta, Kyheröinen sanoo.