Timo Tossavainen: Kohti tulevaisuuden oppimateriaaleja, millaisia niiden pitäisi olla?

Tieto- ja viestintäteknologia on väistämättömästi tulossa osaksi opetuksen ja oppimisen arkea. Miten tämä vaikuttaa tulevaisuuden oppimateriaaleihin? Millaista osaamista me odotamme koulun tuottavan? Asiaa pohtii Tampereen yliopiston dosentti Timo Tossavainen.

oppimateriaali

Julkisessa keskustelussa tulevaisuuden oppimateriaalit ovat äänillä, videoilla ja vuorovaikutteisilla elementeillä rikastettuja sähköisiä tietoteoksia. Kaiken lisäksi niiden pitäisi olla vielä huomattavasti edullisempia kuin nykyiset painetut oppikirjat. Aika näyttää, miten hyvin tämä vaatimus toteutuu, sillä esimerkiksi lukion perinteisten oppikirjojen nettohinnasta painokulujen osuus on vain alle 15%.

Millaisia osaamista tulevaisuuden koulussa pitää olla

Tieto- ja viestintäteknologia on väistämättömästi tulossa osaksi opetuksen ja oppimisen arkea. Miten tämä vaikuttaa tulevaisuuden oppimateriaaleihin? Tarkastellaan asiaa pohtimalla aluksi, millaista osaamista me odotamme koulun tuottavan.

Jos oppilas opiskelee englantia, odotamme tietenkin, että hän oppii ymmärtämään ja tuottamaan englannin kielistä tekstiä sekä kommunikoimaan suullisesti tuolla kielellä. Lisäksi olisi hyvä, jos hän pystyisi muodostamaan jonkinlaisen käsityksen englanninkielisestä kulttuurista ja tuota kieltä puhuvien ihmisten tavoista ja maailmankuvasta.

Peruslaskutaito kunniaan

Matematiikassa oppilaan tulisi edelleen saada riittävä peruslaskutaito arjen asioiden suunnittelun ja hallinnan pohjaksi. Vielä tärkeämpää on, että oppilaiden ajattelutaito kehittyisi mahdollisimman monipuoliseksi. Ongelmanratkaisukyvyt ja taito analysoida käsitteitä ja niiden välisiä suhteita tulevat sitä tärkeämmiksi, mitä moniulotteisemmaksi ja –arvoisemmaksi yhteiskunta muuttuu.

Opiskele alkeita pidemmälle

Sama koskee myös luonnontieteellisten ja yhteiskunnallisten oppiaineiden opiskelua. Me pystymme ymmärtämään suuria kokonaisuuksia ja monimutkaisia prosesseja vain luomalla niistä käsitteellisiä malleja ja prosessikuvauksia ja analysoimalla näiden ominaisuuksia. Jopa kaikkein käytännöllisimpien alojen opiskelu alkeita pidemmälle edellyttää kykyä muodostaa ilmiöistä teorioita ja tarkastella asioita teoreettisesti.

Mielikuvitus auttaa ymmärtämään asioita, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa

Mitä ominaisuuksia oppilaassa pitäisi sitten vahvistaa, jotta hän kykenisi teoreettiseen ajatteluun ja luovaan ongelmanratkaisuun? Tärkeimmiksi osoittautuvat mielikuvitus ja kyky ilmaista itseään myös sellaisissa asioissa, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa tai välittömästi aistittavissa.

Palataan kysymykseen tulevaisuuden oppimateriaaleista. Millaisia niiden pitäisi olla, jotta ne tukisivat juuri edellä mainittujen ominaisuuksien kehittymistä?

Vahvistaako se oppilaan mielikuvitusta tai kykyä kommunikoida, jos oppimateriaalit muuttuvat pääasiassa kuvallisen viestinnän varaan rakentuviksi? Miten tällainen oppimateriaali harjoituttaa kuvittelu- tai ilmaisukykyä, jos se näyttää kaiken valmiina kuvina mutta ei tarjoakaan mallia erilaisten ilmiöiden sanalliseen kuvaamiseen eikä pysäytä pohtimaan sanojen merkitystä? Entä aktivoivatko tietokoneella pelattavat oppimispelit todella sisällön oppimista tai luovuutta paremmin kuin piirtäminen, askartelu, liikunta, musisointi tai muu ihmisten välittömään vuorovaikutukseen perustuva yhdessä olo?

Alkuperäiseen teokseen perehtyminen kannattaa

Asiaa voisi tarkastella pohtimalla, mikä ero on romaanin lukemisella ja siitä tehdyn elokuvan katsomisella. Vaikka Peter Jackson onnistui erinomaisesti Taru sormusten herrasta –trilogian filmatisoinnissa, monet ovat silti sitä mieltä, että teoksen syvin olemus ja rikkaus avautuvat vain lukemalla alkuperäinen teos.

En halua väittää, etteivätkö sähköiset oppimateriaalit voisi olla painettujen kirjojen veroisia tai jopa parempia monessa tilanteessa. Esimerkiksi englannin kielen suullisen viestinnän opiskeluun liikkuvaan kuvaan ja ääneen perustuva vuorovaikutteinen oppimateriaali tarjoaa mahdollisuuksia, joita painetulla kirjalla ei ole. Tämä pätee myös luonnontieteiden prosessien tai matemaattisten käsitteiden havainnollistamiseen.

Erilaisten oppimateriaalien roolia tulevaisuudessa voisi kuvata toisellakin Taru sormusten herrasta -vertauksella. Jacksonin elokuvat ovat upeita viihde-elämyksiä ja ne auttavat herättämään uutta mielenkiintoa Tolkienin kirjaa kohtaan. Ne myös tarjoavat kirjan lukeneille tilaisuuden syventää ja analysoida omaa tulkintaa teoksesta. Mutta alkuperäistä kirjaa elokuvat eivät korvaa. Eikä niiden tekeminenkään ollut edullisempaa kuin kirjan kirjoittaminen.

Timo Tossavainen
Yle

Timo Tossavainen

Kirjoittaja työskentelee Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella yliopistonlehtorina ja on Tampereen yliopiston dosentti. Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedon väärti -kolumnisarjaa