Uskomuksia alkuperäiskansojen ILO 169 -sopimuksesta

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi keskiviikkona eduskunnassa, että alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevästä ILO 169 -sopimuksesta on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä. Sen takia ministeri matkustaa ensi viikolla Inariin kertomaan Suomen ILO 169 -ratifiointisuunnitelmista. Yle Sápmi kokosi asiantuntijalähteiden perusteella listan yleisimmistä ihmetyksen aiheista.

Ulkomaat
Yle Sápmi kokosi asiantuntijalähteiden perusteella listan yleisimmistä ILO 169 -sopimusta koskevista uskomuksista.ILO

”Suomalaisetkin ovat alkuperäiskansaa”

Alkuperäiskansalla tarkoitetaan kansainvälisessä oikeudessa kansaa, joka on asuttanut tiettyä aluetta ennen valtionrajojen syntymistä. Alkuperäiskansalla ei siis ole itsenäistä valtiota, jossa he olisivat määräävässä asemassa.

Suomalaiset ovat enemmistö ja määräävässä asemassa itsenäisessä valtiossa nimeltä Suomi, joten he eivät voi olla kansainvälisen oikeuden mukaan alkuperäiskansa. Samasta syystä suomalaiset eivät myöskään tarvitse kansainvälisen oikeuden alkuperäiskansoille takaamaa suojaa.

Suomi on perustuslaissaan tunnustanut saamelaiset alkuperäiskansaksi.

”ILO 169 ei sovi Suomen oloihin koska Suomi ei ole ollut siirtomaavalta”

ILO 169 -sopimuksen tarkoituksena on korjata aikaisempien sulauttamispyrkimysten kielteisiä vaikutuksia. Suomessa sulauttamispyrkimykset ovat osaltaan syynä esimerkiksi saamen kielten heikkenemiseen.

Vaikka Suomella ei olekaan ollut siirtomaita sanan perinteisessä merkityksessä, on suomalainen yhteiskunta rakennettu suomalaisen ja suomenkielisen enemmistökulttuurin ehdoilla. Siksi saamelainen joutuu arkipäivässään edelleenkin mukautumaan suomalaisen enemmistön normiin.

Suomalaisen ei esimerkiksi tarvitse kommunikoida lääkärin kanssa kiinaksi, kuulla lapsensa kielellisen kehityksen olevan viivästynyt koska hän ei erota toisistaan englanninkielisiä sanoja tai pelätä että Venäjän viranomaiset päättäisivät Suomen kansalaisuudesta.

”Suomalaiset joutuisivat epätasa-arvoiseen asemaan”

ILO 169 -sopimuksen tarkoituksena on taata alkuperäiskansalle samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestöön kuuluvilla on, sekä korjata sulauttamispolitiikan kielteisiä vaikutuksia. Tässä mielessä alkuperäiskansaoikeudet eivät ole ”erityisoikeuksia”.

Suomessa yhdenvertaisuuslaki mahdollistaa positiivisen erityiskohtelun tosiasiallisen – ei vain muodollisen – yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.

Esimerkiksi Norjassa ILO 169 on jopa vahvistanut saamelaisalueen paikallisten, myös norjalaisten, oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia mm. maankäyttöön liittyvissä asioissa. Niin kutsuttu Ruijan laki (norjaksi Finnmarksloven) on etnisesti neutraali ja takaa kaikille Ruijan läänin asukkaille samat oikeudet kalastukseen, metsästykseen ja marjastukseen.

”Saamelaisilla on jo nyt liikaa erityisoikeuksia”

Ainoa ”erityisoikeus” joka Suomessa on vain saamelaisilla, on oikeus kuulua Saamelaiskäräjien äänestysluetteloon sekä olla ehdokkaana ja äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista, eivätkä kaikki Suomen täysi-ikäiset saamelaiset ole edes hakeutuneet äänestysluetteloon.

Erityisoikeutena ei voi pitää esimerkiksi oikeutta äidinkieliseen opetukseen tai oikeutta käyttää omaa kieltään alueensa viranomaisten kanssa asioidessa. Kyseiset oikeudet kuuluvat jokaiselle Suomessa asuvalle. Poroja voivat Suomessa omistaa kaikki ETA-alueen kansalaiset, jotka asuvat poronhoitoalueella. Ruotsissa ja Norjassa poronhoito on suurimmaksi osaksi vain saamelaisten oikeus.

”On epäselvää kuka on saamelainen”

Ajatus saamelaisuuden epäselvyydestä on saamelaisille itselleen erikoinen: saamelaiset ovat kautta aikojen tunteneet tarkoin sukunsa ja yhteisönsä ja siten myös sen, ketkä ovat saamelaisia.

Kansainvälisessä oikeudessa on laadittu erilaisia alkuperäiskansojen määritelmiä. Alkuperäiskansaan kuulumisella on useita kriteereitä, joista kieli on yksi. Yhteistä määritelmille on, että niiden mukaan olennaisia tekijöitä ovat yhteisön hyväksyntä ja yksilön oma tahto.

Tuoreinta ja varsin laajassa yhteisymmärryksessä hyväksyttyä näkemystä edustaa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus vuodelta 2007, jonka artiklan 33 mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä identiteetistään tai jäsenyydestään. Suomi, muiden YK:n jäsenvaltioiden joukossa, sitoutui syyskuussa alkuperäiskansojen maailmankonferenssissa toteuttamaan alkuperäiskansaoikeuksien julistuksen käytännön toimenpiteiden kautta.

Saamelaiseksikaan ei siis voi ketään pakottaa eikä saamelaiseksi voi kukaan yksipuolisesta julistautua.

Suomen valtion määritelmä saamelaiselle juontaa juurensa valtioneuvoston vuonna 1949 asettaman komitean työhön. Jo tuolloin katsottiin kielen olevan ratkaiseva tekijä. Nykyäänkin Pohjoismaissa saamelaismääritelmä perustuu kieleen ja siihen, pitääkö henkilö itseään saamelaisena.

”Saamelaisalueella pitäisi tehdä olosuhdeselvitys”

Saamelaisten ja saamelaisalueen tilannetta ja niiden taustoja on etenkin viime vuosikymmeninä kartoitettu lukuisilla, ministeriöidenkin tilaamilla selvityksillä ja tutkimuksilla. Ratkaisuja on mietitty lukuisissa toimikunnissa.

Eniten on selvitetty maaoikeuksia, joista viimeisimpänä professori Jouko Vahtolan koordinoima Lapinmaan maaoikeudet -tutkimus vuodelta 2006. Ehkäpä olennaisimman eli sen, että saamelaiset omistivat omat maansa, selvitti jo taannoin OTT Kaisa Korpijaakko-Labba.

”Saamelaiset haluavat omia valtion maat”

Saamelainen kulttuuri ja elämä ovat kiinteässä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa luontoon, perinteiseen ympäristöönsä. Saamelaisten oikeudet maahan ja luonnonvaroihin ovat keskeinen edellytys saamelaisten kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen säilymiselle ja liittyvät kiinteästi saamelaisten oikeuteen hallita kehitystään ja tulevaisuuttaan.

Nykyisellä saamelaisalueella noin 90 prosenttia alueista on valtion hallinnassa. Monille saamelaisille tärkeintä on päästä vaikuttamaan saamelaisalueen luonnon käyttöön, jotta saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen edellytykset säilyisivät tulevaisuudessakin.

”ILO 169 ratifiointi pysäyttäisi Lapin taloudellisen kehityksen”

Saamelaiset eivät tulevaisuudessakaan pystyisi yksin elvyttämään tai pysäyttämään pohjoisimman Suomen taloutta. Toki ILO 169 -sopimuksen ja valmisteilla olevan saamelaiskäräjälain uudistamisen myötä vahvistuisivat saamelaisten oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin viranomaisten yhteistoimintavelvoitteen kautta. Saamelaiskäräjät ei kuitenkaan edelleenkään pystyisi yksin pysäyttämään esimerkiksi matkailu- tai kaivosprojekteja.

Nykyiseen kaivoslakiin sisältyy jo saamelaiskulttuurin heikentämiskielto. Sen mukaan malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa ei saa yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentää saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria.

”Lappia uhkaa sotatila, jos ILO-sopimus hyväksytään”

Mahdollinen sotatila vallitsisi todennäköisimmin vain netin keskustelupalstoilla.

Naapurissamme Norjassa ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen toi yhteiskuntarauhaa, koska myös saamelaiset ovat päässeet osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon yhdenvertaisena osapuolena. Pohjoisimmassa Norjassa ILO 169 on auttanut vahvistamaan kaikkien paikallisten asukkaiden, myös norjalaisten ja kveenien, oikeuksia maan käyttöön.

Jäikö jokin asia käsittelemättä? Etkö ole samaa mieltä asiantuntijalähteiden kanssa? Osallistu keskusteluun!

Lähteet: Magne Ove Varsi, Vähemmistövaltuutettu 2014: 99 kysymystä ja vastausta ILO 169-sopimuksesta, Finnmarkseiendommenin verkkosivut fefo.no, Justis- og politidepartementet, Kommunal- og regionaldepartementet 2005: Finnmarksloven- en orientering, Kansainvälisen työjärjestön ILO 169 -käsikirja (Indigenous & tribal peoples' rights in practice, A guide to ILO convention No. 169), Asiantuntijaryhmän luonnos 2005: Pohjoismainen saamelaissopimus, Helsingin Yliopisto: Saamelaiskulttuurin ensyklopedia, Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistus