Tuulimyllyn purku on viime kädessä maanomistajan vastuulla

MTK:n asiantuntijan mielestä tuulivoima-alan pitäisi ottaa tuulimyllyjen purkamisesta yhteinen vastuu. Pahimmassa tapauksessa maanomistajan saamat vuokratulot voivat mennä purkukustannuksiin.

talous
Tuulimyllyjä Tervolassa
Risto Koskinen / Yle

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto kaipaa parannuksia maanomistajien asemaan tuulivoiman tuotannossa.

– Me olemme pyrkineet toimimaan uudessa energiamuodossa niin, että maanomistajien kohtuullinen osuus hyvistä syöttötariffeista edistää tuulivoiman rakentamista, sanoo MTK:n energia-asiamies Ilpo Mattila.

Tuulivoimala rajoittaa myös naapurimaanomistajien mahdollisuuksia käyttää maitaan. Aivan naapuriin ei voi rakentaa esimerkiksi tuulivoimaloita. Myös melusta aiheutuu rajoitteita. Lisäksi tiet ja sähkölinjat vedetään mahdollisesti naapurimaiden kautta.

Mattilan mielestä vuokraa pitääkin maksaa kaikille maanomistajille, joilla on maata tuulivoimalan vaikutusalueella.

– Otetaan laskennallisesti vaikka vuokra, joka on 15 000 euroa per mylly. Siitä maksetaan ensin 5 000 euroa sille omistajalle, jonka maalla se on. Loppukymppitonni jaetaan pinta-alojen suhteessa niille, jotka omistavat maata esimerkiksi tuulimyllystä 500 metrin säteisen ympyrän sisällä.

Purku ääritilanteessa maanomistajan vastuulla

MTK neuvoo maanomistajia vuokrasopimusten solmimisessa.

– Vähän niin kuin toveri Lenin aikoinaan totesi: Piru asuu yksityiskohdissa. Pyrimme katsomaan, että jokin pieni yksityiskohta ei kaada päälaelleen koko kannattavuutta maanomistajan kannalta.

MTK kehottaa, että vuokrasopimuksiin kirjataan myös tuulivoimayhtiön velvoite purkaa voimalat pois vuokrasopimuksen päättyessä. Ongelmalliseksi tilanne menee, jos yhtiö tekee konkurssin. Silloin purkuvastuu lankeaa viime kädessä maanomistajalle.

– Maanomistajan ja yrityksen pitäisi esimerkiksi neuvotella suljetulle tilille takuuraha, jolla maanomistaja voi purettaa myllyn, jos yritys ei sitä tee. Konkurssitilanteessa on myös epäselvää, kuka myllyn omistaa ja saako sitä purkaa. Tämä on haasteellinen kysymys.

Tilanteen hankaluutta lisää se, että purkukustannusten suuruudesta ei ole tietoa.

– Ruotsissa ja Tanskassa on ollut sellaisia tilanteita, että vanhan myllyn tilalle on rakennettu uusi. Näissä kustannukset ovat olleet 20 000 - 120 000 euroa myllyä kohti. Suomessa on julkisuudessa näkynyt korkeampiakin hintoja. Valitettavasti meillä ei kuitenkaan ole aitoa tietoa. Tämäkin selvästi estää tuulimyllyjen hyväksyttävyyttä. Antaisin ensin rakentaa mailleni myllyn, saisin siitä vuokraa, mutta loppupeleissä vuokraraha menisi tuulimyllyjen purkamiseen.

Tuulivoimayhtiöiden yhteisvastuu?

Suomen Tuulivoimayhdistyksen työryhmä selvittää parhaillaan purkukustannuksia ja kierrätettävien osien määrää. Lisäksi se pohtii keinoja, joilla maanomistaja voi varmistaa, etteivät purkukustannukset jää hänen maksettavikseen. Työryhmän pohdinnat julkaistaan joulukuun alussa.

Mattilan mielestä paras vaihtoehto olisi tuulivoimayhtiöiden yhteisvastuu.

– Jos siellä on tällaista Musta Pekka -porukkaa, joka ei pysty myllyä purkamaan, niin silloin yhtiöt tulisivat hätiin, kuin kolme muskettisoturia kaikki yhden puolesta, ja jonkin sortin poolina vastaisivat myllyjen purusta. Olisi oma rahasto, jonka kautta maanomistaja voisi luottaa, että mylly ei sinne jää.

Johdoista ja teistä halutaan isompia korvauksia

Mattilan mukaan maa-alueiden korvausperiaatteet ovat jääneet ajasta jälkeen. Hän sanoo, että suositukset ovat suunnilleen 70-luvulta, jolloin maanomistajat tulivat korvausvaatimuksissaan vastaan, jotta kylille saatiin hyvää sähköä.

– Korvaustapoja tulisi muuttaa, on kyseessä sitten ydinvoimala, tuulivoimala tai hiilivoimala. Nykyään sähkönsiirrolla voi tehdä voittoa. Teihin tulisi soveltaa samoja periaatteita kuin metsäautoteihin. Tällä hetkellä käytännöt ovat kirjavia. Lunastuslakia tulisi muuttaa esimerkiksi niin, että maasta maksettaisiin käypä arvo plus 25 prosenttia.

Tuulivoimayhtiöiltä alettu saada isompia vuokria

Järjestö ei suoraan ota kantaa vuokrien suuruuteen, mutta antaa tietoa toteutuneista vuokrista.

– Kun tuli tieto syöttötariffista, niin ensimmäiset sopimukset olivat 500 – 1 500 euroa per mylly per vuosi. Silloin metsänomistajat olivat aika tyytyväisiä, kun käkkärämäntyä kasvavasta kallionnyppylästä sai noinkin hyvän hinnan.

– Me taas koimme, että asialla ei ole mitään tekemistä metsänkasvun kanssa, vaan maanomistajan täytyy saada vähän isompi osa yrityksen tuloista, jotka ovat aika runsaasti mitoitettuja. Oman pääoman tuotto on laskennallisesti 10 prosenttia jopa viiden prosentin korolla. Tällä hetkellä hintahaitari on tosi suuri, 5 000 - 20 000 euroa per mylly per vuosi.

Korotettu tuki nostatti kultakuumeen

Mattilan mukaan maanomistajien kannalta hankalaan tilanteeseen on jouduttu, koska tuulivoimatuotantoa on kiirehditty.

– Muutama vuosi sitten tuli hyvinkin runsas syöttötariffi ja nyt ensi vuoden loppuun asti saa vielä korotettua tukea. Siihen tuli historiasta tuttu kultakuumeryntäys ja hallinto ei välttämättä ole ollut valmis kaikkiin lupamenettelyihin ynnä muihin. Tässä on aika suuri sekasotku. Nyt on meneillään tilanne, jossa vakiintuneita toimintamalleja haetaan.

Edit: klo 8.49 kirjoitusasua korjattu.