Oiva Toikka: Lasiteoksissa pitää näkyä kompuroinnit ja kommellukset

Oiva Toikan lasiveistoksia on esillä Galerie Forsblomilla Helsingissä perjantaista lähtien. 83-vuotias suunnittelija ja taiteilija ei halunnut pitää näyttelyä laisinkaan, mutta gallerian kannustuksella luonnoksista syntyi lasiveistoksia Italiassa. "Uniikkiteokset ovat harmittomampia, ne ovat henkilökohtainen rötös. Mutta jos tekee teolliseen tuotantoon huonon esineen, se on minusta se on vähän siivotonta", vertaa Toikka veistosten ja muotoilun suhdetta.

kuvataide
Oiva Toikka piirtää
Yle

Taiteilija Oiva Toikka ei enää pääse omin avuin paljon liikkumaan. Luonnoksia syntyy kotona. Italilainen lasinpuhaltaja Pino Signoretto tekee niistä Venetsian Muranossa veistoksia.

– Tämä piirtäminen on tällaista lörpöttelyä. Koskaan ei tiedä, mitä siitä tulee. Luotan aina hyvään tsägään. Kyllä siitä sitten aina jotain syntyy, tokaisee Toikka kotonaan selittäessään teosten syntyprosessia.

Vaikka liikkuminen on hankalaa, Oiva Toikka on jo monta kertaa matkustanut Italiaan valvomaan teosten syntyä. Taiteilija ideoi ja kommentoi, mutta lopputulos on vuoropuhelua.

– Lasinpuhaltajan työ on ihan olennaista. Yllätyksiä tulee aina ja niitä odotan ja toivon. Toivon jopa, että tulee väärinkäsityksiä ja kommelluksia. Ne ovat tervetulleita, koska ne antavat karaktääriä esineisiin. On hienoa, että siinä näkyy ne tekniset vaikeudet ja kompuroinnit.

83-vuotias taiteilija piti edellisen näyttelynsä kaksi vuotta sitten. Uusia teoksia ei pitänyt enää tulla, sillä taiteilija ajatteli, että näyttelyn järjestäminen olisi liian stressaavaa.

– Pistin kovasti hanttiin, kun en olisi halunnut edes koko näyttelyä. Kun mä tykkään, että tässä on tehty ihan tarpeeksi. Mutta galleria oli kiinnostunut näyttelystä ja he mua patistivat ja kannustivat. Ja jos menee kaupaksi, niin varmaan sitten taas patistavat uudestaan.

Elukoita ja kyhäelmiä

lasiveistos
Relefantti, 2014Galerie Forsblom

Yli viisikymmentä vuotta suomalaista lasitaidetta ja designia muokannut Toikka puhuu töistään kyhäelminä ja möhköinä ja rötöksinä. Hänen rakastetuimpia taide-esineitään ovat olleet vuosikuutiot ja lasilinnut, jotka ovat olleet keräilysuosikkeja vuosikymmeniä. Muutkin Toikan eläinhahmot ovat olleet suosittuja ja ne toistuvat uusissakin töissä.

– Olen aina noitten elukoitten perään. Ja eksotiikan. Olen myös ollut Afrikassa ja siellä safarilla. Mä olen vanha maalaispoika, jouduin sota-aikana paimentamaan lehmiä. Mulle on jäänyt se landelaisuus.

Forsblomilla nähtävät eläinhahmot ovat selvästi Afrikasta, norsuista jaguaareihin. Lasiveistokset muistuttavat myös kasveista tai meren koralleista, vaikka Toikan omien sanojen mukaan ne eivät niinkään ole olleet inspiraation lähteenä.

– Lasista tulee helposti merenalainen, vedenalainen kyhäelmä. Se on pakko hyväksyä. Eikä siinä mitään, kaunistahan se on. Mutta enemmän tykkään näistä elefanteista sun muista. Oikein möhköistä.

Oiva Toikan taidelasia on ollut viime vuosina esillä kolmessa näyttelyssä Galerie Forsblomilla. Viime näyttelyissä teokset on aina toteutettu luottotekijällä Pino Signoreton studiolla Italiassa.

– Vanhat venetsialaiset tekniikat insipiroivat minua. Ja ne värit sointuvat aina hyvin yhteen.

Värejä Toikan töissä onkin. Veistoksissa toistuvat tyyppillinen Muranon punainen, sininen ja keltainen.

Rakastettu muotoilija on jälleen muodissa

Toikka on työskennellyt muotoilijana muun muassa Arabialla ja Nuutajärvellä. Hänen klassikkotyönsä, kuten Kastehelmi-astiat, ovat viime vuosina nousseet uudestaan suosioon ja tuotantoon.

– On joitakin tuotteita, joita oikein toivon, että ne tulisivat joskus uudestaan tuotantoon. Koska mun mielestä ne on ansiokkaita.

Taidelasi ja muotoilu tuntuvat olevan Toikan puheissa yhtä rakkaita. Mutta toisessa vastuu painaa enemmän.

– Jos tekee uniikkia teosta, se on henkilökohtainen rötös. Se on harmittomampi. Mutta jos tekee tuotantoon huonon esineen, jota syydetään vuosikausia, niin minusta se on vähän siivotonta.

Nuoren polven suunnittelijoista puhuttaessa Toikka herkistyy.

– Se on roskapuhetta, etteivät nuoret muka osaisi tehdä. Luotan siihen, että kun tulee uusia tekijöitä, tulee uudenlaista muotoilua.

Millaista designia Toikka sitten toivoisi näkevän uusilta tekijöiltä?

– Sellaista järkevää. Ja sitten tietenkin haihattelu on myös tärkeää.