Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tampereella louhitaan parhaillaan Suomen pisintä maantietunnelia. Sen on määrä avata Näsijärven rannassa kulkevan valtatie 12:n liikennesolmut.

Massiivinen rakennustyömaa vaikuttaa kymmenien tuhansien tamperelaisten arkeen. Mutta mitä maan alla oikein tapahtuu? Miltä näyttää, kun tunnelissa räjähtää?

Maan alla

Ulkona on tyly marraskuun aamu, tihkuttaa ja lämpötila on piirun verran miinuksella. Porari Martti Kauppinen kiipeää Naistenlahden työmaalla Anna-Kaisaksi ristityn porajumbon tutuksi käyneeseen ohjaamoon. Hän ajaa jumbon maan alle. Joka aamu matka on muutaman metrin pidempi.

Lyöttäydymme Anna-Kaisan ja Martin kyytiin. Haluamme päästä näkemään ja tallentamaan millaista tunnelintekijöiden työ on. Tavoitteenamme on saada kuviin hetki, kun rantatunnelissa räjähtää.

Tunnelissa tulijaa odottavat muuttumattomat olosuhteet – oli sitten kesä taikka talvi: kymmenisen astetta lämmintä, hämärää ja kosteaa. Kallion uumenissa tuoksuu pölyltä, märältä maalta ja sementiltä. Pohjalla velloo monissa kohdissa kymmensenttinen kurapatja.

Martti mittaa takymetrillä Anna-Kaisan sentilleen oikeaan paikkaan. Hän käynnistää koneen porat kello 7.00. Samalla kellonlyömällä alkavat myös kolmen muun porajumbon työt Santaladessa ja Näsinkalliossa.

Seuraavan neljän tunnin aikana Anna-Kaisan porat jyrsivät kallioseinään yli 230 reikää räjähdysaineita varten.

Tunnelit ovat noin 7 metriä korkeita ja 15 metriä leveitä.
Porajumbojen pienet huollot ja vaihdot tehdään tunnelissa. Tunnelin seinämiä ja kattoa tiivistetään pumppaamalla kallion sisään sementtilaastia. Anna-Kaisaksi ristitty porajumbo on Tampereen likka: se on valmistettu Sandvikin tehtaalla Myllypurossa.

Päivä tunnelissa

Maan alla paljastuu tunnelien valtava koko ja se, että työt ovat jo pitkällä. Louhinta on edennyt yli puolivälin. Kohta molemmat tunnelit ovat alittaneet myös eniten jännitystä aiheuttaneen paikan, Tammerkosken.

Tunnelin louhiminen keskellä kaupunkia ei ole yksinkertainen tehtävä. Louhinta on moniosainen prosessi, jonka kaikki vaiheet tuottavat ympäristöön melua tai tärinää ja häiritsevät lisäksi toisiaan.

  • Poraus – panostusta varten tehdään 250–300 reikää.
  • Lujitus – edellisellä kerralla räjäytetty pätkä lujitetaan pitkillä teräspulteilla.
  • Panostus – panostusreikiin asetetaan nallit ja reiät täytetään putkipanoksilla ja irtoräjähteellä.
  • Räjäytys – kesto 8–9 sekuntia.
  • Tunnelin tuuletus – "savutunti".
  • Louheen lastaus ja ajo – räjäytyksessä irronnut kivimassa lastataan kuorma-autoihin ja ajetaan Näsijärven rantaan.
  • Rusnaus – irtokivet poistetaan katosta ja seinistä kaivinkoneella "raapimalla"
  • Geologinen tarkistus – räjäytetty kohta pestään ja geologit arvioivat kallion lujitusluokan.
  • Turvaruiskubetonointi – tarvittaessa tunnelin seiniin ja kattoon ruiskutetaan betonia ennen seuraavan työvaiheen aloittamista turvallisuuden varmistamiseksi.
  • Injektointi – joka kolmannen räjäytyksen jälkeen tunnelin seinämiä ja kattoa tiivistetään pumppaamalla kallion sisään sementtilaastia.

Rantatunnelia louhitaan neljään suuntaan, molemmista päistä ja keskeltä. Porajumbot etenevät Santalahdesta itään ja Naistenlahdesta länteen. Keskimmäinen, Näsinkallion työmaa on aivan Tammerkosken rannassa. Siellä työskentelevät porajumbot avaavat tietä kohti Santalahtea ja Naistenlahtea.

Tampereen Rantatunnelin linjaus kulkee Naistenlahdesta Tammerkosken ali Santalahteen.

Koska kyseessä on kaksoistunneli, työstettäviä tunnelinperiä on yhteensä kahdeksan. Lisäksi tunneleiden välille louhitaan yhdyskäytäviä noin 150 metrin välein. Aina, kun poraustyö loppuu yhdessä tunnelinperässä, jumbo siirtyy seuraavaan perään ja poraaminen alkaa alusta. Muutkin työvaiheet seuraavat limittäin toinen toistaan.

Päivittäin työmaapäälliköt suunnittelevat tarkkaan hetken, jolloin räjäytys voidaan toteuttaa siten, ettei se häiritse limittäin tehtävää seuraavaa työvaihetta. Yleensä räjäytykset ovat päädyissä iltapäivällä ja illalla kello 21–22. Näsinkalliossa räjäytetään usein myös aamulla.

Alkuperäisen aikataulun mukaan eri suunnista tulevien tunnelien piti kohdata toisensa viimeistään ensi syksynä. Nyt näyttää siltä, että louhintatyö valmistuu aiemmin ja pohjan tervajaisia vietetään jo kesän kynnyksellä.

Porari Martti Kauppinen on ollut tunnelitöissä jo 40 vuotta.
Porajumbo tekee työnsä lähes automaattisesti, tietokoneella etukäteen ohjelmoidun porauskaavion mukaan. Porari pitää huolta muun muassa siitä, että poravarret eivät osu toisiinsa. Yhden tunnelinperän räjäytystä varten pitää porata 250–300 reikää.

Martti Kauppinen – porari

Tunnelityömaa työllistää nyt 393 ihmistä. Tamperelaisia heistä on reilu neljännes, 109 työntekijää. Kaikkiaan pirkanmaalaisia on projektissa 213. Muualta Suomesta tulee 161 työntekijää, ulkomaalaisia on 19.

Porari Martti Kauppinen on yksi tunnelityömaan kokeneimmista ammattilaisista. Hän ollut maan alla käytännössä koko työuransa, 40 vuotta. Ensimmäinen työmaa oli 70-luvun alussa Olkiluodon ydinvoimalan lauhdevesitunneli. Rakennusyhtiö Lemminkäisellä mies on työskennellyt 30 vuotta, prenikkakahvien juonnista ei ole kauaa.

Martti on kotoisin Virroilta, Pirkanmaan perukoilta. Viikot mies asuu kahden muun tunnelintekijän kanssa Tampereella. Hän on asunut kimppakämpissä ympäri Suomea sekä Ruotsissa, Norjassa ja Portugalissa.

"Nuorena päätin, että menen töihin, joissa ei tarvitse kovin kauaa samassa paikassa olla ja niin minä olen toiminut."

Martin mukaan työturvallisuus on kehittynyt paljon vuosikymmenten aikana.

"Nyt on hytit ja turvalasit, ei tule öljyä eikä meteliä. Ennen ei ollut kuin katos vaan, kyllähän kehitys on ollut valtava."

Tampereella tunnelilla on myös paljon vastustajia, mutta Martti uskoo, että aikaa myöten vastustus vaimenee. Erityisesti ulkomailta saatu kokemus on tehnyt hänestä vankkumattoman maanalaisen rakentamisen kannattajan.

"Maan päällä on rajallisesti tilaa rakentamiseen. Kyllä se on parempi laittaa autot piiloon maan alle, ihmisiä sinne ei voi laittaa asumaan."

Panostaja Veli Kiviniemen hommiin kuuluu myös panostuksen räjäyttäminen.
Räjäytyksiin käytettäviä Kemix-putkipanoksia lastataan nostolaitteseen. Putkipanoksia käytetään katkon reunoissa, keskelle tulee järeämpää irtoräjähdettä. Panostuksen laukaisulaite.

Veli Kiviniemi – panostaja

Kallionrakentajat ovat oma, tiivis ammattikuntansa. Monella ammatti kulkee suvussa. Myös panostaja Veli Kiviniemi on kolmannen polven kalliorakentaja.

"Tämä on vähän sukuvika: vaari oli porari ja panostaja, isä taas porari."

Veli on ollut alalla 15 vuotta. Rantatunnelin työmaa on ensimmäinen, jolle Tampereen Kalkussa asuva mies kulkee kotoa.

"Monenlaisessa montussa olen käynyt. Mutta nyt saa joka aamu kotoa herätä, se on tuntunut mukavalta."

Veli sanoo, että Rantatunnelin työmaa on yksi vaativimmista, joilla hän on ollut. Asutuksen keskellä panostukset ja nallitukset pitää tehdä tarkasti suunnitelmien mukaan.

"Siinä ei pysty tekemään mitään vippaskonsteja. Tärinämittarit näyttävät heti, onko tehty oikein."

Geologit Elina Hankiola ja Jenni Nevalainen työskentelevät iltaisin ja öisin.
Elina Hankiola ottaa kalliosta toisinaan myös kivinäytteitä. Pakollisiin tunnelivarusteisiin kuuluvat kaikilla kypärä, suojalasit, huomioliivit ja saappaat. Jenni Nevalainen kirjaa havaintonsa suoraan tietokoneelle.

Elina Hankiola ja Jenni Nevalainen – geologit

Rantatunneli työllistää kaksi geologia. Elina Hankiolan ja Jenni Nevalaisen rooli on tärkeä tunnelin turvallisuuden kannalta. He tarkastavat jokaisen räjäytyksen jälkeen kallion pinnan ja luokittelevat sen. Geologien arvion perusteella päätetään, kuinka paljon tunnelin seiniä ja kattoa pitää lujittaa.

Tunnelityömaa on varsin miehinen ympäristö. Työntekijöistä vain kourallinen on naisia ja heistä Jenni ja Elina ovat ainoita, jotka työskentelevät tunnelissa vakituisesti. Melko vastikään valmistuneille geologeille rantatunneli on ensimmäinen pitkä pesti.

"Aluksi tunneliin meneminen oli jännittävää, mutta kyllä se nyt on muuttununut rutiiniksi. Ei sitä niin enää mieti", Elina sanoo.

Jenni komppaa toteamalla, että työturvallisuuteen vaikuttaa myös jokainen itse.

"Tarkkana tietysti pitää katsoa, missä kulkee, ettei esimerkiksi mene lujittamattoman holvin alle."

Kallioperä Tampereen alla on suurimmaksi osaksi kiillegneissiä, jonka liuskeisuus vaihtelee.

"Kultaa ei ole tullut vastaan", Elina nauraa.

Tunnelin suuaukkojen läheisyydessä, Santalahdessa ja Naistenlahdessa eletään käytännössä työmaan keskellä.

Elämää räjäytysten rytmissä

Tunnelityöt ovat jo nyt muuttaneet tuhansien tamperelaisten elämää. Rantatunnelin linja kulkee aivan ydinkeskustan tuntumassa, kymmenien tuhansien ihmisten kotien läheisyydessä tai niiden alla.

Kaikki kaupunkilaiset eivät työmaasta iloitse. Kun kysyimme ihmisten kokemuksia tunnelityömaan vaikutuksista, moni kertoi vuoden kestäneestä piinasta – arjesta räjäytysten rytmissä.

Räjäytysten ääni ja tärinä välittyvät kalliota pitkin etäälle. Varsinkin tunnelin suuaukkojen läheisyydessä ja tunnelilinjalla asuvat kokevat tilanteen erityisen tukalaksi.

Osa kyselyyn vastanneista epäilee edelleen koko hankkeen mielekkyyttä. Osa taas pitää tunnelia pelkkänä rahan haaskauksena ja liikenteellisesti riskialttiina ratkaisuna.

Moni vastaaja kertoo työmaan aiheuttamista hankaluuksista liikenteelle, erityisesti pyöräilylle. Vastaajat kertovat myös siitä, kuinka tutun elinympäristön iso muutos aiheuttaa stressiä. Kaikki eivät katso hyvällä myöskään rantaan rakennettavia uusia kerrostaloja.

Kyselyssä korostuvat työmaan aiheuttamat haitat, vaikka läheskään kaikki vastaajat eivät niitä ole kokeneet. Moni kertoi myös odottavansa tunnelin valmistumista ja kiitteli hankkeen työllisyysvaikutuksia. Useammassa vastauksessa todettiin, että on turhaa vastustaa sellaista, mikä on jo rakenteilla.

Geologit arvioivat jokaisen räjäytyksen jälkeen kallion laadun.

Tärinärajat

Rakennuksia koskevia vaurioepäilyjä ja ilmoituksia esimerkiksi taulujen ja muiden esineiden tippumisesta on tehty tähän mennessä noin 120. Rakentamisesta vastaavan allianssin mukaan kaikki vaurioepäilyt tutkii ulkopuolinen asiantuntija. Mahdollisia korvauksia arvioidaan kuitenkin vasta sitten, kun louhinta on ohitse.

Tampereen keskustaan on asennettu kymmeniä tärinämittareita. Niitä on muun muassa Mehiläisen magneettikuvauslaitteessa ja Näsinkallion suihkukaivossa. Mittarien lukemat tarkistetaan joka räjäytyksen jälkeen.

Tärinämittareiden antamien tulosten perusteella porausta ja panostusta säädellään ennakkoon, jotta tärinäylityksiä ei tulisi. Jos tärinärajat kuitenkin ylittyvät, seuraavaa räjäytystä säädetään vaimeammaksi. Yleensä tärinää vaimennetaan sillä, että etenemisvauhtia hidastetaan tai muutetaan poraus-, panostus- tai nallituskaavioita.

Lyhimmillään tunnelityömaalla edetään noin metrin pätkiä kerrallaan, pisimmillään katkot voivat olla reilun viiden metrin mittaisia.

Tärinään vaikuttaa sekin, miten räjähteet nallitetaan ja hidastetaan. Mitä useampi panos räjähtää yhtä aikaa, sitä kovemmaksi tärinä kasvaa. Ja päin vastoin: mitä pidempikestoinen jytinä on, sitä varovaisemmin edetään. Tunnelityömaalla räjäytykset kestävät yleensä 7–9 sekuntia.

Katso, miltä työmaa näyttää ilmasta ja millaista tunnelissa havainnekuvissa on.

Tunneli muuttaa
kaupunkia pysyvästi

Tampereen päättäjät väänsivät tunnelin rakentamisesta vuosia. Kaupunginvaltuusto sinetöi tunnelin rakentamisen lopulta viime vuoden syyskuussa, täpärästi äänin 36–31. Päätös jakaa edelleen kaupunkilaisten mielipiteet.

Rantatunneli maksaa yhteensä yli 180 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 61 miljoonaa.

Hanke toteutetaan ns. allianssimallilla. Allianssiin kuuluvat Tampereen kaupunki ja Liikennevirasto sekä niiden kanssa rakentamisesta ja suunnittelusta vastaavat yhtiöt Lemminkäinen Infra, A-Insinöörit Suunnittelu ja insinööritoimisto Saanio & Riekkola.

Kun tunneli keväällä 2017 valmistuu, sinne siirtyy Näsijärven rannassa Särkänniemen ohi jyräävän valtatie 12:n liikenne. Tunnelin on määrä avata ruuhkaisen rantaväylän liikennesolmut. Nyt Suomen toiseksi vilkkaimmalla valtatienpätkällä on viidet liikennevalot.

0
ajoneuvoa vuorokaudessa

Isoin merkitys tunnelilla on kuitenkin Tampereen keskustan kehittämiselle. Kun liikenne viedään tunneliin, vapautuu järven rannasta tuhansia neliöitä arvokasta rakennusmaata.

Lisäksi Näsijärvestä vallataan vielä yli neljän hehtaarin suuruinen alue rakentamiselle, kun sinne kipataan noin 500 000 kiintokuutiota tunnelista louhitttua kalliota.

Pelkästään Ranta-Tampellan alueelle on tulossa koteja 2 500–3 000 asukkaalle. Uusia taloja nousee tulevaisuudessa myös Santalahteen, mutta alueen kaavoitus on vasta käynnistymässä.

Maanalainen rakentaminen on megatrendi

Menneinä vuosina tiet, jätevedenpuhdistamot ja parkkipaikat rakennettiin surutta kaupunkien paraatipaikoille. Nyt, kun väki pakkautuu kaupunkeihin, parhaat paikat halutaan vallata takaisin ihmisille, yleensä asumiselle.

Rantatunneli liittää Tampereen osaksi tätä maailmanlaajuista trendiä, jossa kaupungit eivät kasva pelkästään ylöspäin vaan vahvasti myös maan alle. Erityisesti liikenne tungetaan tunneleihin. Lähimmät esimerkit löytyvät Tukholmasta, mutta myös Norjassa ja Sveitsissä tätä kehitystä on nähty paljon.

Suomessa liikennetunneleita on rakennettu lähinnä pääkaupunkiseudulle. Bussit ja huoltoautot liikkuvat jo Helsingin keskustassa monin paikoin maan alla.

Tällä hetkellä Suomen pisin liikennetunneli on Turku–Helsinki-moottoritien Kaarnaisten tunneli, 2 251 metriä. Tampereen rantatunneli pistää paremmaksi 76 metrillä: siitä tulee 2 327 metriä pitkä.

Räjäytyksessä syntyvään tärinään vaikuttaa se, miten räjähteet nallitetaan ja hidastetaan.

Rantatunnelissa räjähtää

Pääsemme kuvaamaan räjähdystä Santalahden itään vievässä B-tunnelissa. Olemme Amurin alla. Räjäytettävä tunnelinperä on pinta-alaltaan noin 120 neliötä ja panostusreiät ovat täällä reilun kahden metrin mittaisia. Kiveä irtoaa räjäytyksessä arviolta 300 kiintokuutiota.

Kello on illalla puoli kahdeksan, kun kuvausvalmistelut alkavat. Lujitustyöt ovat vielä käynnissä.

Mietimme, miten paljon tunnelinperää pitää valaista, jotta kuvassa näkyy muutakin kuin välkehtivien nallien sarja.

Pohdimme, kuinka pitkälle kivet sinkoilevat eli kuinka lähelle räjäytyskohtaa uskallamme kameran viedä? Kaataako paineaalto kameran? Mitä lampuille tapahtuu? Yritämme minimoida riskit, mutta tällä kertaa niitä ei voi poistaa ihan kokonaan.

Onneksemme räjäytyskuva kiinnostaa tunneliammattilaisia itseäänkin ja saamme heiltä apuja. Lemminkäisen työnjohtajat Tommi Pelkonen ja Sakke Eloranta ovat hommanneet paikalle työmaalamppuja, jotka on varaa uhrata. Ne viritellään lähelle tunnelinperää.

Teippaamme pienen, muovikuoren alla suojassa olevan kameran järeään kuormalavaan, joka on asetettu noin 70 metrin päähän räjäytettävästä seinämästä. Hiukan sen etupuolelle asettelemme vielä toisen pikkukameran. Vanha nauhakamera viedään 80 metrin päähän tunnelinperästä, sinne ei kivien pitäisi enää lentää.

Räjäytyksen lähestyessä tunnelma työmaalla sähköistyy. Tunneliin ilmaa syöttävät massiiviset tuulettimet sammutetaan ja suurin osa työntekijöistä nousee maan pinnalle.

Laitamme kamerat käymään ja siirrymme ylemmäs huoltotunneliin nauhoittamaan räjähdyksen ääntä.

Katkonainen äänimerkki varoittaa lähestyvästä räjäytyksesta. Panostaja virittää laukaisimen ja painaa nappia. Alkaa matala jyrinä, joka sekunneissa yltyy valtavaksi ryminäksi. Ääntä seuraa paineaalto, joka vielä etäälläkin heilauttaa ihmistä.

Katso videolta, kun pala Tamperetta räjähtää!

Teksti: Heli Mansikka
Kuvaus: Petri Aaltonen
Tekniikka: Teemo Tebest, Juha Rissanen

Julkaistu: 1.12.2014