Kansallisarkisto ottaa sota-aineistoa vastaan vaikka banaanilaatikoissa

Uutta tietoa sodista uskotaan nousevan vielä pitkän aikaa. Nyt eletään aikaa, jolloin veteraanien jäämistöjä alkaa nousta päivänvaloon. Kansallisarkiston sota-aineistoa riittää kilometritolkulla.

kulttuuri
Evakointia Kannaksella sodan alkupäivinä 01121939
SA-kuva

Sota-arkisto sulautui seitsemän vuotta sitten Kansallisarkistoon (siirryt toiseen palveluun). Nykyään sota-arkiston aarteet vievät noin puolet Kansallisarkiston hyllytilasta.

– Sota-arkistossa oli toiminnan loppuvaiheessa noin 50 kilometriä aineistoa, joista 18 kilometriä oli järjestämättömiä ja kunnostamattomia. Kunnostamatonta aineistoa sai silti käyttää. Kansallisarkistossa aineistoa on noin sadan kilometrin verran, Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta kertoo.

Kunnostamattoman, vanhan aineiston järjestely kestää melko kauan. Jo järjestellyt, lahjoitettavat aineistot nopeuttavat kunnostajien työtä.

– Vuodesta 2008 alkaen järjestämätöntä aineistoa on kunnostettu, ja tänä vuonna viimeistenkin pitäisi olla valmiina. Toive on tietysti, että aineistot olisivat jo jonkinlaisessa järjestyksessä ja niiden sisällöstä olisi jo tehty listaa, mutta kyllähän niitä banaanilaatikoissakin vastaanotetaan, Ahoranta sanoo.

Vaikka sodista paljon jo tiedetäänkin, saattaa sota-asiakirjoista paljastua uusiakin asioita.

– Uskon, että näistä sota-ajan asiakirjoista nousee uusia tietoja vielä pitkän aikaa, Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta sanoo.

Sota-aineistot käytetyimpiä

Jo vuosia sitten osattiin dokumentoida, sillä sota-ajan tietoja on saatu paljon talteen. Kansallisarkiston sota-aineistot kiinnostavat edelleen, ja Ahorannan mukaan sodat ovatkin usein tiedonhaun lähtöpisteenä.

Uskon, että näistä sota-ajan asiakirjoista nousee uusia tietoja vielä pitkän aikaa.

Tomi Ahoranta

– Määrä on melkoisen suuri ja niissä on hyvin yksityiskohtaisia tietoja sota-ajan tapahtumista. Mielestäni niissä olosuhteissa dokumentointi on suoritettu hyvin ja kattavasti, kiittää Tomi Ahoranta.

Sotaan liittyvät aineistot ovat Ahorannan mukaan Kansallisarkiston asiakirjojen joukossa käytetyimpiä. Suomen puolella sotaan osallistuneista miehistä on jokaisesta henkilöasiakirja, eli kantakortti. Näitä tutkitaan hyvin paljon paikan päällä, mutta myös tilataan kopioina kotiin.

Aarteita ovatkin tarinat ja teot

Kehityspäällikön mukaan nyt eletään aikaa, jolloin veteraanien jäämistöjä alkaa nousta päivänvaloon.

– Ehkä yksityiset ihmiset löytävät enemmän aarteita, kun saadaan tietää mitä isoisä tai isoäiti sota-aikana teki, missä liikkui ja mihin sotatoimiin osallistui. Ne ovat asioita, joita veteraani ei aikanaan kertonut, mutta näiden asiakirjojen myötä ne valkenevat. Nämä ovat niitä aareita, joita eniten arkistosta paljastuu.

Entisen sota-arkiston aineisto ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Suomen sotien ajalle.

Toive on tietysti, että aineistot olisivat jo jonkinlaisessa järjestyksessä ja niiden sisällöstä olisi jo tehty listaa, mutta kyllähän niitä banaanilaatikoissakin vastaanotetaan.

Tomi Ahoranta

– Siellä on myös itsenäisyyden ajan puolustushallinnon asiakirjoja ja jonkin verran autonomian ajan aineistoa. Sotavuosilta aineistoa on noin 20–25 hyllykilometriä, Tomi Ahoranta kertoo.

Arkistossa säilytetään suurimmaksi osaksi asiakirjoja.

– Kuvia ei ole kovin paljoa. Nykyään kuvien suurin säilyttäjä lienee Sotamuseo. Etupäässä arkistoimme dokumentteja, joita henkilö on puolustushallinnon virkatoimiensa puolesta laatinut. Tietysti tilanteita harkitaan tapauskohtaisesti. Tärkeintä on, etteivät tiedot pääsisi katoamaan ja tuhoutumaan siellä ullakolla.

Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta muistuttaa, etteivät tavarat ja esineet kuulu Kansallisarkistoon.

– Menneiltä vuosilta mieleen ovat jääneet erilaiset puulaatikkoaarteet. Mieleen on jäänyt myös esineistö, vaikka se ei kyllä arkistoon kuulu, vaan ne karsitaan pois. Asiakirja-aineistoa voi tarjota siinä vaiheessa, kun siitä on itse valmis luopumaan.