Sovittelu säästää hermoja ja rahaa

Korkeiksi kohonneet oikeudenkäyntikustannukset saavat yhä useamman pohtimaan uskaltaako oikeusprosessiin ryhtyä. Noin puolessa riita-asioiden oikeuskäsittelyistä osapuolten yhteenlasketut oikeudenkäyntikulut ylittävät riideltävän rahamäärän.

Kotimaa
Tuomarin nuija pöydällä oikeussalissa.
Yle

Oikeuden hakeminen tuomioistuimessa on kallista. Keskimääräiset siviilioikeudenkäynnin kustannukset ovat juttua kohden 7000-8000 euroa.

Sen sijaan esimerkiksi niin sanotuista hometalo-oikeudenkäynneistä kertyy keskimäärin 15 000 euron lasku. Hävinnyt osapuoli maksaa yleensä myös vastapuolen kulut.

– Jos hometaloriitaa käsitellään kahdessa oikeusasteessa, hävinnyt saa maksettavakseen keskimäärin 50 000 oikeudenkäyntikulut, sanoo tutkija Kaijus Ervasti Helsingin yliopistosta.

Sovun hierominen kannattaa

Kiistan sopiminen oikeudenkäynnin sijaan on kannattavaa. Vuodesta 2006 lähtien myös tuomioistuimissa jo käsittelyssä olevia asioita on voitu sovitella.

Ervastin mukaan nykyään jo 12-15 prosenttia tuomioistuimissa vireillä olevista kiistoista hoidetaan sopimalla. Hän korostaakin sopimisen hyötyjä osapuolille.

– Pitäisi miettiä, miten osapuolet pääsevät kohtuullisesti asiasta eroon. Sen sijaan, että käytetään 50 000 oikeudenkäyntiin, se käytettäisiin asian sopimiseen eli näin on enemmän rahaa jaettavana neuvottelussa.

Kiista voi syntyä hyvin pienistäkin asioista ja periksiantamattomuus käy osapuolten hermojen päälle.

– Sovittelutuomarien mukaan sovittelu on antoisaa työtä. He näkevät, miten osapuolten tilanne helpottuu ja asia tulee ratkaistuksi. Täytyy olla todella isoista asioista kyse, että kannattaa mennä täysmittaiseen oikeudenkäyntiin, Ervasti sanoo.

Kuluja pohditaan etukäteen

Rovaniemen oikeusapupiirin johtaja Marja-Leena Tervahauta tapaa työssään ihmisiä, jotka pohtivat oikeusprosessin aloittamista.

– Olen havainnut viime aikoina, että oikeudenkäyntikulut huolestuttavat ihmisiä. Sekä asianajajat että me täällä oikeusaputoimistossa pyrimme etsimään sovinnon mahdollisuutta.

Rahan puute ei saa kuitenkaan olla este oikeuden saamiselle. Vähävaraiselle oikeusapu on ilmaista, mutta muiden on maksettava se ainakin osittain itse.