Venäläiskirjailija:"Venäläiset ovat tottuneet valtion valheisiin - jokainen tietää, että armeijaa on Ukrainassa"

Venäläisen nykykirjallisuuden kärkikaartiin kuuluva Mihail Shishkin suomii kovin sanoin Venäjän nykymenoa. Hänen mukaansa maassa vallitsee vihan ja pelon ilmapiiri. Sveitsissä asuva kirjailija vieraili Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa.

kirjallisuus
Mihail Shishkin.
Venäläiskirjailija Mihail Shishkin esiintyi Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa.Yle

Mihail Shishkin on tyytyväinen eilisillan keskusteluun Helsinki Lit -tapahtuman estradilla. Keskustelu kirjailija Sofi Oksasen kanssa onnistui hyvin, mutta ennen kaikkea Shishkin on vaikuttunut yleisöstä.

– Te suomalaiset taidatte todella rakastaa kirjallisuutta! Sali oli aivan täynnä ja kaikki kuuntelivat kiinnostuneina. Tunnelma oli todella hyvä, hehkuttaa Shishkin.

Innostunut olemus kuitenkin vajoaa, kun aloitamme haastattelun ja ryhdymme puhumaan hänen kirjoistaan. Aloittaessani kepeällä kysymyksellä, mitä juuri nyt on työn alla, kirjailija alkaa kiemurrella tuolillaan.

– Tiedätkö, olen yrittänyt aloittaa uutta kirjaa, mutta en pysty. Olen nyt yli vuoden ajan katsellut näitä kammottavia uutisia Ukrainasta, ja kaiken sen jälkeen en pysty kirjoittamaan. Tarvitsen kosmisen harmonian pystyäkseni kirjoittamaan, ja nyt ei ole kerta kaikkiaan mitään harmoniaa. Kirjailijan pahin pelkohan on aina, ettei pystykään kirjoittamaan.

Shishkin on kirjoittanut lähes kymmenen teosta, joista vain kaksi on suomennettu. Hän on haalinut useita palkintoja ja hän on yksi venäläisen nykykirjallisuuden kirkkaimmista tähdistä. Häntä arvostetaan Venäjälläkin, vaikka kirjailija on asunut enimmäkseen Sveitsissä jo parinkymmenen vuoden ajan.

– Olen asunut välillä Venäjälläkin ja ennen kävin siellä hyvin usein. Mutta Venäjä on muuttunut niin nopeasti, niin kauhealla tavalla, etten halua mennä sinne nyt. En kestä sitä tunnetta, että metroasemalla olen sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ovat onnellisia siitä, että Krim on meidän. Venäjällä vaikuttaa vihan ilmapiiri, tiivistää Shishkin.

"Luojan kiitos vanhempani ovat kuolleet. He eivät joudu kokemaan tätä, miten venäläiset ja ukrainalaiset tappavat toisiaan."

Yksi syy, miksi Ukrainan kriisi on järkyttänyt Shishkiniä niin syvästi, on se, että hänen äitinsä oli ukrainalainen.

– Huomaan monta kertaa ajattelevani, että luojan kiitos vanhempani ovat kuolleet. He eivät joudu kokemaan tätä, miten venäläiset ja ukrainalaiset tappavat toisiaan.

Älymystö muuttaa pois maasta

Shishkin ei ole huolissaan Venäjän kulttuurisesta ilmapiiristä, sillä hänen mukaansa sellaista ei enää ole.

– Siellä vallitsee antikulttuurinen ilmapiiri. Valtion hyväksymää tai sanelemaa kulttuuria ei voi oikein pitää kulttuurina. Mutta jotenkin venäläinen kulttuuri on aina selvinnyt, hallinnon toimista huolimatta.

Mutta venäläisen älymystön ja koulutetun kansanosan maastapakoa Shishkin pitää huolestuttavana. Rajat ovat auki ja kaikki halukkaat saavat lähteä. Hän kuvaa sitä hallinnon ovelaksi tempuksi saada kriitikot vähemmistöön.

– Nykyään toisinajattelijoita ei ammuta tai viedä Siperiaan, mutta valtio tekee kaikkensa saadakseen heidät muuttamaan pois maasta.

Ihmetellessäni sitä, miten on mahdollista, että 80 prosenttia Venäjän kansasta tukee Putinia ja hänen toimiaan, Shishkin vastaa kysymyksellä.

– Miten on mahdollista, että niin moni saksalainen seurasi Hitleriä?

"Propaganda voi vaikuttaa vain, jos yksilö niin haluaa. Eivät ihmiset tyhmiä ole."

Shishkin ei vyörytä syytä valtion suoltaman propagandan niskoille.

– Propaganda voi vaikuttaa vain, jos yksilö niin haluaa. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Kerron esimerkin: Perheen poika lähtee Venäjän armeijan mukana Ukrainaan saadakseen palkkaa. Poika kuolee. Pitävätkö vanhemmat poikaansa a) murhaajana, joka tunkeutui naapurivaltioon ja surmasi viattomia vai b) sankarina, joka yritti pelastaa Venäjää länsimaisen fasismin leviämiseltä. Kumman vanhemmat valitsevat? Kuten huomaat, asiat eivät ole yksinkertaisia.

Shishkinin mukaan venäläiset ovat myös tottuneet hallinnon valheisiin.

– Olemme taas back to the USSR. Hallitsijat valehtelevat, koska he tietävät, että kansa tietää heidän valehtelevan. Mutta selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästään ihmiset hyväksyvät tämän lainalaisuuden. Kyllä jokainen venäläinen tietää, että Venäjän armeija on Ukrainassa. Ei siinä sen kummempaa.

"Olemme taas back to the USSR."

Kun kerron, että nykyään suomalaiset ovat hieman peloissaan Venäjän suhteen Shishkin naurahtaa:

– Voi, venäläiset ovat paljon enemmän peloissaan omasta hallinnostaan kuin suomalaiset Venäjästä. He ovat niin peloissaan, etteivät puhu tai keskustele politiikasta mitään. Yleensähän maan hallitsijat ovat vastuussa kansalle, mutta Venäjällä se on toisin päin.

"Vihaan tätä politiikasta puhumista"

Haastattelun tunnelma alkaa olla aika maassa vakavista teemoista johtuen.

– Vihaan tätä politiikasta puhumista, mutta en voi muutakaan, puuskahtaa Shishkin.

No, puhutaan sitten kirjallisuudesta.

– Vihaan sitäkin.

Mutta yritetään silti. Shishkiniltä on käännetty tänä vuonna suomeksi Neidonhius, jonka monikerroksisessa tarinassa keskiössä on vastaanottokeskuksen tulkki, joka kääntää maahan pyrkivien kauheita tarinoita. Teos on kirjoitettu kymmenen vuotta sitten, mutta sen ajankohtaisuus ei ole kadonnut.

– Niin, eikö olekin merkillistä! Kirja on oikeastaan nyt ajankohtaisempi kuin silloin, kun kirjoitin sen. Venäläisten maastamuutto vain kasvaa.

Muuttaessaan aikoinaan Sveitsiin Shishkin työskenteli itse vastaanottokeskuksessa tulkkina.

– Minun oli hankittava leipää perheelleni, ja se oli ainut työ jonka sain. Kuuntelin venäjää puhuvien pakolaisten tarinoita aamusta iltaan. Se ei ollut kivaa työtä, muistelee Shishkin.

Nykyään Shishkin elää kirjoillaan, mikäli pääsee taas kirjoittamisen makuun. Hän suhtautuu kuitenkin periaatteessa positiivisesti tulevaisuuteen.

– Viiden lapsen isänä minun on pakko olla optimistinen maailman ja Venäjän suhteen.